tiistai 21. helmikuuta 2017

Uusi sisustuskauppa Porvoossa - Finform

Porvoo tunnetaan vanhasta kaupungistaan, sen mukulakivikaduista ja pikkupuodeista. Enemmistö putiikeista on tyyliltään maalaisromantiikkaan taipuvaisia ja porvoolaisesta katukuvasta onkin puuttunut sisustuskauppa, jonka tyyli olisi hivenen ajattomampi ja modernimpi. Vaan ei ole puuttunut sen jälkeen, kun Finform jokin aika sitten avasi ovensa. Sain kutsun tutustua tähän suloiseen putiikkiin yhdessä vanhojen ja uusien blogituttavuuksien kanssa ystävänpäivän iltana.

finform porvoo

Finform on erittäin onnistunut valikoima toisiinsa aukottomasti sopivia sisustustuotteita: julisteita, kortteja, astioita, tekstiilejä, koruja, kynttilöitä, koristeita sekä ihanuuksia myös lastenhuoneeseen. Erityisesti julisteita ja printtejä on todella monipuolinen valikoima. Finformin ystävällinen omistaja Jutta kertoi valitsevansa myytävät tuotteet sillä silmällä, että ne ovat kaikki keskenään yhteensopivia. 

finform sisustus

sisustus lastenhuoneessa

Skandinavisk huonetuoksuja ja kynttilöitä

skandinavisk huonetuoksut

Johan bulkovin lakut

Lisäksi Jutalla on valikoimissaan mm. Juhan Bülowin herkkulakuja. Näistä Love -sarjan lakuista Postres oli valmistanut meille iltaa varten kahta ihan törkeän hyvää gelatoa! En muista milloin olisin syönyt viimeksi niin paljon jäätelöä.. Oli vaan pakko ottaa lisää ja lisää.

cafe postres

sisustuskauppa porvoo

House of Rymin astioita

house of rym astiat

skandinavisk huonetuoksut

Graafisia ja upeita Sparv -koruja, joita ei saa Finformin lisäksi ymmärtääkseni mistään muualta Suomessa.

sparv

Sen sijaan, että Finform olisi vain sisustus- ja herkkukauppa, se on myös kukkakauppa! Kaiken tämän lisäksi Finformista nimittäin saa huonekasveja ja leikkokukkia! Ihan mahtavaa. Torstaisin esimerkiksi saapuu kovasti himottuja eukalyptuksen ja magnolian oksia. Ole nopea, mikäli haluat omasi. ;)

porvoolaiset sisustuskaupat

Kotiinviemisiäkin saatiin. Kassista löytyi Johan Bülowin Love lakuja, Skandinavisk-kynttilä, sekä ihana ihana ihana, Susanna Hoikkalan suunnittelema Porvoo-juliste! En ole päässyt vielä kehyskaupoille, joten juliste odottaa putkessaan, mutta paikka sille jo on ja tulee varmasti näkymään vielä blogissa.

juliste porvoo

porvoo finform

Lämpimät kiitokset Jutalle mukavasta illasta! Varmasti nähdään vielä monta kertaa. Kauppaan jäi muutama juttu. ;)

Finform on todella kaivattu, raikas tuulahdus porvoolaiseen sisustustarjontaan. Menkää ihmeessä tutustumaan, sijaintikin on oivallinen, ihan bussiaseman nurkilla (Lundinkatu 7).

Finfromin Facebook-sivuista voit tykätä täällä ja Instagram-tili on täällä.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Lapsen epilepsia

Joku blogia pidempään seurannut lukija saattaa muistaa, kun kirjoittelin tästä pelosta kaksi vuotta sitten. Meidän ekaluokkalainen sai tajuttomuuskohtauksia, joita selviteltiin terveydenhuollossa melko perusteellisesti. Jotain epilepsiaan viittaavaa löytyi uni-EEG:ssa, mutta diagnoosi jäi saamatta ja sovittiin, että jäädään seuraamaan tilannetta. Uusia oireita ei tullut ja koko asia pääsi unohtumaan. Jatkettiin elämää normaalisti siinä uskossa, että Onnin kohdalla kyseessä oli vain joku ohimenevä, kasvuun liittyvä juttu.

lapsuusiän epilepsia

Kunnes puolitoista vuotta myöhemmin, kaksi päivää ennen kesäloman alkua koulusta soitettiin, että lapsi on tuupertunut ja oksentanut. Oli nojannut koulun pihalla kaveriin ja kun kaveri oli lähtenyt liikkeelle, oksensi ja lysähti maahan. Virkoaminen oli tapahtunut melko nopeasti, mutta kohtausta seurasi muutaman tunnin pahoinvointi, kova päänsärky ja väsymys. Sairaalassa oksensi vielä pari kertaa. Tajunnanmenetystä oli tälläkin kertaa edeltänyt auraoireet silmissä. Tutkimuksissa ei kuitenkaan mitään hälyyttävää, joten jäätiin seuraamaan taas tilannetta. Vanhat pelot nousivat pintaan ja pelkäsin uusia kohtauksia. En uskaltanut jättää Onnia yksin ilman valvontaa.

Viikon kuluttua lähdettiin juhlimaan äitini pyöreitä vuosia. Saavuttiin perille perjantaina iltapäivällä. Purettiin tavaroita ja vaihdettiin kuulumisia. Minun oli tarkoitus valmistella siskoni kanssa tarjottavia seuraavan päivän juhliin. Onni pötkötteli sohvalla ja yhtäkkiä huomasin, että poikahan oksentaa! Yritin ohjata vessaan, mutta lapsi sai hivutettua itsensä vain sohvalta lattialle, jossa jatkoi oksentamista. Tässä vaiheessa huomasin, että ei ole kyse ainoastaan pahoinvoinnista, sillä silmät seilasivat edestakaisin, eikä Onniin saanut enää kontaktia. Oksentaminen loppui, mutta lapsi makasi lattialla ja piti pientä, ähkivää ääntä. Olin lattialla Onnin vieressä mieheni kanssa. Yhtäkkiä Onnin vartalo jäykistyi ja muistan mieheni sanat: nyt kouristaa. Tämä, ehkä tunnetuin ja pelottavin epilepsiakohtauksen oire oli tietääksemme ensimmäinen Onnilla. Nyt sitä oli todistamassa myös isovanhemmat, Viljo ja siskoni lapsineen, ennen kuin pienimmät vietiin sivuun.

epilepsia lapsella

Oli helpotus, että en ollut lasten kanssa yksin reissussa, sillä mieheni rauhallisuus yhdistettynä asiantuntemukseen oli tarpeellista sekä itse tilanteessa, että sen jälkeen, kun piti antaa tarkkoja tietoja hoitohenkilökunnalle kohtauksen kulusta ja kestosta. Itselläni petti ajantaju, ja vaikka sisällä myllersi, pysyin ulkoisesti suht rauhallisena. Onnin kouristaessa oli mies soittanut hätänumeroon ja ambulanssi oli matkalla. Pakkasin tavaroita ja kerroin Viljolle, että isi ja äiti lähtevät käymään Onnin kanssa sairaalassa. 

Kouristaminen kesti yllättävän kauan. Se kesti niin kauan, että olin jo mennä paniikkiin. Tämä oli ensimmäinen kohtaus, jonka olen koskaan nähnyt. Ja jonka rajuus ja kesto hämmästytti. Siinä vaiheessa, kun lapsen huulet muuttuivat sinisiksi kouristamisen salvattua hengityksen, pelotti. Se oli tähänastisen elämäni pelottavin ja kauhein kokemus. En voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa. Pelkoa lisäsi epävarmuus, sillä meillä ei ollut vielä mitään diagnoosia. Emme voineet olla varmoja onko kysesssä epilepsiakohtaus vai jotain muuta.

Vanhempani asuvat maalla, jonne on pitkä matka. Ambulanssin saapuminen tuntui kestävän ikuisuuden. Kun ensihoitajat vihdoin tulivat, Onni oli edelleen tajuton ja virkosi vasta ambulanssissa matkalla Kuopioon. Kaiken kaikkiaan koko kohtaus kesti yli puoli tuntia ja sitä seuraava tokkurainen jälkiuni kesti vielä tämän jälkeen useita tunteja. Sairaalassa kuvattiin pää ja otettiin EEG, jossa oli jälleen nähtävissä nuo epilepsialle tunnusomaiset piikit. Jäin Onnin kanssa yöksi seurantaan ja seuraavana päivänä päästiin sairaalasta mummin juhliin epilepsialääkityksen (okskarbatsepiini) kera.

okskarbatsepiini epilepsia

Miksi tästä kaikesta kirjoitan nyt? 

Siksi, että yleisesti epilepsiasta tiedetään todella vähän. Siihen liittyy paljon ennakkoluuloja ja jopa väärää tietoa. Tämä ennen vanhaan kaatumataudiksikin nimetty sairaus tuntuu herättävän monissa pelkoa. Siksi, että epileptikon äitinä toivoisin mahdollisimman monen tietävän sairauden olemassolosta ja osaavan toimia oikein mahdollisen kohtauksen sattuessa. Epilepsiakohtauksen ensiavusta voit lukea täältä. Onnin mukana kulkee varmuuden vuoksi aina kohtauslääke, joka pitää antaa, jos kohtaus ei mene ohi 3(-5) minuutissa. Toistaiseksi tätä ei olla tarvittu vielä kertaakaan, sillä Onni on saanut elää täysin kohtauksetonta elämää lääkityksen aloittamisen jälkeen. Lääkkeen ottaminenkin sujuu jo täysin rutiinisti aamu- ja iltapalan yhteydessä. 

Kirjoitan tästä myös siksi, että haluan kertoa samojen asioiden ja pelkojen kanssa painiville, että epilepsian kanssa voi elää. Kirjoitan tästä siksi, jos joku hätääntynyt vanhempi googlatessaan löytäisi tänne ja saisi lukeakseen rohkaisevan kertomuksen elävästä elämästä kaikkien muiden hakutulosten seasta. Kirjoitan tästä siksi, että tänään on kansainvälinen epilepsiapäiväSen tarkoitus on mm. lisätä epilepsiatietoisuutta. Onni on saanut koulussa kohtauksia, jotka ovat voineet näyttäytyä lapselle melko pelottavina ja joita on seurannut ambulanssikyyti sairaalaan. Veikkaan, että tuossa pikkukoulussa tänä päivänä kuitenkin aika moni oppilaista, varsinkin Onnin kavereista, tietää mikä on epilepsia.

panayiotopoulos

Diagnoosin nimi on panayiotopouloksen oireyhtymä. Sanahirviö, joka on harvinainen, mutta yleensä varsin helppohoitoinen lapsuusiän epilepsia. Reilun puolen vuoden aikana sairauden olemassaoloon on jo tottunut. Se ei ole enää mielessä päivittäin, muuten kuin lääkkeen ottamisen muodossa. Se ei enää niinkään pelota ja sen on pakon sanelemana oppinut hyväksymään. Mahdollisen kohtauksen sattuessa tietäisin mistä on kyse ja osaisin toimia. En enää pelkää koulusta tulevia puheluita, vaikka edelleenkin ensimmäinen ajatus on, että ei kai, jos kännykän näytöllä vilkkuu puhelu koulusta. Parin vuoden kuluttua voidaan kokeilla lääkityksen purkamista ja toivoa, että tämä epilepsia oli tässä.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Nelkyt on uusi kakskyt

Vuosi 2017 on Suomelle hieno ja arvokas vuosi, mutta tämä vuosi on myös minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Oikea juhlavuosi. Syntymästäni tulee marraskuussa kuluneeksi neljäkymmentä vuotta. Kamalaa? Ei suinkaan! Ikäkriisistä ei ole tietoakaan - päinvastoin. 

On ärsyttävää, kun kulttuurissamme naisten ikääntymiseen suhtaudutaan melko masentavasti. Korostetaan fyysistä rapistumista, vaihdevuosien negatiivisia vaikutuksia ja painetaan sosiaalisestikin melko ahtaaseen muottiin. Ethän sä voi noin pukeutua tuon ikäisenä. Tuo kampaus sopi sulle silloin kun olit parikymppinen. Käyttäytyisit iällesi sopivalla tavalla. Äitikin vielä. 

Ikuista nuoruutta yritetään myydä purkeissa ja puteleissa rypyistään huolestuneille ikäkriiseilijöille. Kun taas miehet vaan muuttuvat charmanteiksi. Ja on vähän hassua, jos niille tulee viidenkympin villitys. Voi voi, pojat on poikia.

Ei käy. En aio taipua näiden typerien, nykypäivän valossa hieman arveluttavien, normien paineessa. Päätinkin, että tästä tulee oikea juhlavuosi! Nelkyt on uusi kakskyt! Olen tyytyväinen ikääni ja sen tuomaan kokemukseen. Rehellisesti sanottuna en edes haluaisi olla enää parikymppinen. Vaikka, jos ihan totta puhutaan, niin jotain kyllä kaipaan siitä parikymppisen ulkomuodosta. Toivoisin kuitenkin itsekin oppivani paremmin hyväksymään iän tuomat muutokset itsessäni. Tehtävä, joka olisi rutkasti helpompaa, mikäli naisiin kohdistuvat ulkonäköpaineet eivät olisi mitä ovat. 


Aion silti ottaa tästä vuodesta kaiken irti. En aio peitellä ikääni, vaan vastaan ylpeänä, mikäli sitä kysytään. LUPAAN todellakin käyttäytyä iälleni sopimattomalla tavalla, ihan varmasti. Yritän olla välittämättä meihin naisiin kohdistetuista paineista. Koetan olla välittämättä kasvoihin ilmestyneistä juonteista ja ajatella, että ne ovat osa minua. Aion pitää itsestäni huolta lempeällä tavalla. Tälle vuodelle on tiedossa paljon kaikkea mukavaa ja aion pitää huolen siitä, että niiden kalenterissa jo olevien lisäksi mukavia hetkiä tulee vielä rutkasti lisää.

Haluankin haastaa mukaan teidät kaikki, miehet ja naiset, nelikymppiset ja neljääkymppiä lähentelevät. Ja miksei myös muutkin, jos koette tämän jutun omaksenne. Näytetään maailmalle, että meissä on poweria. Tämän päivän nelikymppiset ovat hyväkuntoista, virkeää, ajantasaista, fiksua ja aikaansaavaa porukkaa. Elämä ei ole ohi nelikymppisenä, silloin se vasta alkaa. ;) Oletko mukana? #nelkytonuusikakskyt

lauantai 4. helmikuuta 2017

Puola: Sopot

Vielä riittää yhden postauksen verran juttua lähes vuoden takaisesta Gdanskin reissusta. Gdanskiin matkatessa kannattaa nimittäin ehdottomasti kuluttaa yksi päivä piipahtamalla naapurikaupungissa Sopotissa, jota kutsutaan myös Puolan Rivieraksi. Sopot on suloinen merenrantakaupunki, josta löytyy valkea rantaviiva, kylpylähotelleja ja Euroopan pisin puulaituri. Jonka nimi on Molo. Tirsk.

gdansk juna-asema

Me matkustettiin Sopotiin kätevästi paikallisjunalla Gdanskin päärautatieasemalta, Glownysta. Matka taittui noin parissakymmenessä minuutissa. Täällä lisäinfoa paikallisliikenteen lipuista. Jos olisi ollut useamman päivän reissussa, niin olisi voinut piipahtaa myös Gdyniassa, jonne on Gdanskista junalla reilun puolen tunnin matka.

Näin söpöjä lippuja voi ostaa mm. lippuluukuilta (ja automaateista). Kannattaa huomioida, että nuo liput on tarkoitus myös leimata koneella ennen kyytiin hyppäämistä... Asia, joka me hoksattiin vasta paluumatkalla. Ei onneksi törmätty lipuntarkastajiin.

sopotiin gdanskista

gdansk sopot

sopot gdansk

Valitettavasti en muista ravintolan nimeä, jossa lounastettiin. Olisikohan ollut Gianni..? Ravintola sijaitsi aukion laidalla, josta oli mukava seurata ohi kulkevia ihmisiä. Jonkin verran turisteja, mutta enimmäkseen paikallisia: koiranulkoiluttajia ja perheitä. Pieniä, kauniisti puettuja lapsia vanhempineen. Ei, yhdelläkään lapsella ei ollut maaliskuussa päällään haalaria, vaan ns. "kaupunkivaatteet". Mieleen jäi jotenkin se, että harvalla oli itse asiassa edes hanskoja.

ravintolat sopotissa

Tämän talon suunnitellut arkkitehti lienee nauttinut jotain vettä väkevämpää? Ei tullut käytyä sisällä. Höh, olisi pitänyt!

sopotissa puolassa

puolan riviera

Kaupungilla kiertelyn jälkeen piti tietysti käydä katsastamassa se kuuluisa Molo.

sopot ranta

loma sopotissa

Kesällä laiturilla menijöiltä peritään pieni, joku parin euron luokkaa oleva pääsymaksu. Talvisaikaan sinne saa mennä palelemaan ihan ilmaiseksi.

sopotin hotellit

Suoraan laiturin edessä pönöttää, melko näyttävän näköinen, viiden tähden Sofitel Grand Sopot -kylpylähotelli. Erittäin keskeisellä paikalla ja josta on upeat merinäköalat. Kaupungista löytyy kyllä myös pienempiä hotelleja, mikäli iso luksushotelli kaiken keskipisteessä ei ole se juttu.

sopot matkustus

reissu sopotiin

sopot loma

Aikaisemmat Gdansk -postaukset löytyvät täältä Puola -tunnisteen alta.

Ainiin! Sopotin ja Gdanskin väliä kulkeva juna kulkee muuten Gdanskin suurimman ostoskeskuksen, Galeria Baltyckan, kautta. Jää pois asemalla "Wrzeszcz". Ostoskeskus on siis kaupungin keskustasta sivussa, mutta jos shoppailu kiinnostaa, niin sinne kannattaa suunnata. On huomattavasti isompi kuin kaupungissa sijaitseva Madison.

Nyt heitän jalat kattoon. Meillä on vietetty tänään 10-vuotiaan sankarin kaverisynttäreitä ja päivän hyvä(t) työ(t) on jo tehty. Illanjatkoja! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...