maanantai 9. marraskuuta 2009

Ihanat, kamalat päikkärit.

Se on niin kamalaa.
En halua. EN!
Vähän kokeillaan äidin ja isin rajoja:
riehutaan, pyöritään.

Paukutetaan seinää ja potkitaan sängyn päätyä.
Hiivitään leikkimään, jos nukuttaja
häipyy huoneesta.

Itkun ja naurun vuorottelua.
Mutta uni, [eikä äiti] anna periksi.
Ja lopulta uni [ja äiti] voittavat.

Mutta kuinka kauan enää?

4 kommenttia:

  1. Täällä myös juuri tänään (taas)käyty vastaava taistelu 2,5vn kanssa... Niin suloisen näköistä kun uni vihdoin voittaa.
    Ensin luetaan kirjat ja lauletaan. Sitten se karkailu ja pyöriminen alkaa :D ;)

    VastaaPoista
  2. Niin tuttua... Meillä tosin poika voitti taistelun vanhempia vastaan 1-0... Ei enää nukuta päikkyjä ei :(

    VastaaPoista
  3. Todella tuttua. Meillä otettiin tutti pois neidiltä, kun täytti 2 vuotta ja päiväunillemeno tuli aivan kamalaksi. Mutta minäkään en antanut periksi ja välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Mutta nukkuu kuitenkin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...