keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Uusi perheenjäsen

Mau!

Olen Goljat. Katti-Goljatti. Ilmestyin tänne pihan perälle uteliaana tarkkailemaan ja maukumaan. Minulla on hirvittävästi asiaa kerrottavana, nau'un taukoamatta. Olin aluksi hirvittävän säikky, pelkäsin ihan kaikkea. En edes täällä asuvien ihmisten antanut tulla lähelle, vaikka hyvää ne vain taisivat tarkoittaa kun ruokaakin tarjosivat. Olen nähnyt paljon pahaa, joku on kohdellut minua kaltoin... Minulla ei ole ollut kotia pitkiin aikoihin, tänne tullessani olin niin laiha ja nälkiintynyt, että ellei minusta olisi alettu huolehtia, olisin varmasti kuollut pian nälkään tai joku peto olisi tappanut minut, kun en olisi jaksanut puolustautua. Niin heikkona olin.

Tuo emäntä sitten soitti johonkin eläinsuojelupaikkaan ja ilmoitti minusta. Kukaan ei minua ollut kaivannut, joten kuulin emännän puhuvan isännälle minun tänne jäämisestäni. Vähän jännitti, sillä isäntä ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta. Katsoi minua epäluuloisen näköisenä ja väitti että sotken ja karvaan kaikki paikat. Minäkö? Eikö se muka ole koskaan kuullut miten siistejä me kissat ollaan?? Noh, onneksi emäntä sai isännän pään käännettyä jo samana päivänä ja kyllä nyt näyttää siltä, että tuo isäntäkin minusta ihan oikeasti tykkää. Olen kyllä varmuuden vuoksi yrittänyt olla oikein erityisen söpö aina isännän läsnäollessa. 

Mutta sitten täällä asuu myös tuollainen pieni poika. Sitä pitää vähän varoa, se on kovin arvaamaton ja vähän pelottava. Välillä se silittää ja kertoo kuinka tykkää minusta, mutta välillä heittelee minua raukkaa tavaroilla. Hyppii, metelöi ja säikyttelee minua niin kovin, että joudun pakenemaan metsään! Kuulin emännän sanovan, että poika on minusta mustasukkainen. 

Eräänä päivänä tämä perhe tunki minut vankilaan. Se oli aivan kamalaa. Vaikka olen katalia kokenut kolli, se oli ehkä pahinta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Pienessä, ahtaassa ja keikkuvassa sellissä minut kannettiin johokin kovaääniseen ja heiluvaan paikkaan, joita nuo ihmiset autoksi kutsuvat. Tuli niin huono olo, että meinasi taju mennä. Luulin viime hetkeni koittaneen. Olen mennyt jo sekaisin laskuissa, mutta minulla ei voi  olla enää kovin montaa elämää jäljellä, niin kovia olen joutunut kokemaan. Sitten  mentiin johonkin paikkaan, jossa oli kummallisia hajuja. Vieras täti otti minut vankilasta pois, mutta huone oli kovin pieni, enkä päässyt pakoon vaikka yritinkin. Juoksin pöydän alle sydän kurkussa, sieltä toisen pöydän alle ja kyyhötin hädissäni nurkassa. Täti konttasi perässä ja sitten... Voi, minulle tarjottiin ruokaa. Ja minähän en voi vastustaa ruokaa! Pikkuhiljaa nälkä voitti pelon ja ryömin piilostani varovasti maistamaan tädin tarjoamaa herkkua. Eikä se tätikään nyt niin kamala ollut, jutteli rauhallisesti ja silitteli. Olin kuulema ihan terve kissa, vain kovin laiha ja heikossa kunnossa. Minun täytyy vain kovasti syödä ja vahvistua, jotta minut voidaan rokottaa ja leikata. Hei emäntä, kuulitkos, ruokaa mulle paljon! 

Lääkäri ei tiennyt kuinka vanha olen. Enkä sitä tiedä oikein itsekään. Kuulema vaikutan nuorehkolta, ehkä korkeintaan viisivuotias. Molemmista korvistani puuttuu palaset, ne taisivat paleltua viime talvena. Hui olkoon, se oli kyllä kylmä talvi, en halua edes muistella sitä! Onneksi minulla on nyt ihana koti, jossa saan joka päivä ruokaa ja vettä ja paljon paijausta. Ei ole mitään niin ihanaa kuin maha täynnä köllähtää tuohon pihanurmelle emännän silitettäväksi. Olen hyvin hellyydenkipeä kissa, nautin suuresti huomiosta ja olen oppinut kehräämään. Kiemurtelen onnesta kyljeltä toiselle ja tarjoan vatsaani silitettäväksi. Emäntä ihmetteli, miten annan koskea joka paikkaan. No tietysti annan, kun se on niin ihanaa!

Emäntä on punninnut minua ja kehunut kovasti, miten olen saanut painoa ja reipastunut. Mutta vähän kyllä jännittää. Sehän tarkoittaa sitä, että minut suljetaan pian taas siihen vankilaan ja kuljetetaan lääkäriin. Ja tällä kertaa saan piikkiä ja sen lisäksi minulta viedään miehuus! Mutta toisaalta, antaa mennä. Ei täällä muutenkaan ole näkynyt mitään kiinnostavia tyttökissoja lähistöllä, enkä jaksa enää lähteä seikkailemaan. Sitäpaitsi, emäntä sanoi, että saan alkaa olla enemmän sisällä sitten, kun minut on leikattu.

Sunnuntaina tulee kuukausi siitä kun ilmeistyin tänne uuteen kotiini. Emäntä sanoi, että sitä päivämäärää, 1.7.2010 aletaan pitää minun ilmestymisen päivänäni, sillä syntymäpäivääni ei tiedetä. Voi että, saankohan jotain erityisen hyvää herkkua silloin...

18 kommenttia:

  1. Hei Goljat!
    Ihanaa että pääsit noin ihanaan kotiin mukavien ihmisten huostaan!kurjaa miten kamalia ihmiset voivatkaan olla eläimille :'(
    Kyllä se leikkaus kannattaa, sisällä on nimittäin tosi mukavaa oleskella, ajattele nyt pääset sitten ehkä niiden ihmisten viereen nukkumaan ja aina ruokaa tarjolla!Sisäkissoilla on sitte lokoisat oltavat ja palvelu pelaa!
    Harmi kun mulla on jo tuo Pekka, oot nimittäin tosi komee...!;)
    Gurnau,maija maitoparta on tosi onnellinen että pääsit hyvää kotiin!:) <3

    VastaaPoista
  2. Heipä hei Goljat! Olet tainnut päästä oikein ihanaan kotiin, mikä tuntuu hyvältä kuulla ihan tällaisen blogitutun mielestäkin. Sinulle ja koko perheelle kissanpäiviä!

    (Tuttavillamme oli Etelä-Euroopasta tuotu kulkukoira, koska sukeutui ihana perheenjäsen yli kymmeneksi vuodeksi.)

    VastaaPoista
  3. Voi Goljat! Olen saanut seurata uutisia sinusta alusta saakka facebookista (kysy emännältä mikä se on) :) Uskomattoman ihanan kodin olet saanut kyllä, on niitä ihania ihmisiä vain olemassa <3 Makoisia kissanpäiviä sinne ja kurnauskis!

    VastaaPoista
  4. Heipähei lumiomena ja kiitos kommentistasi! :) Meidän perhe ei taitaisi voida asua etelä-Euroopassa juuri noiden raukkojen eläimien takia... Sydänhän siinä särkyisi, kun ei voisi kaikkia auttaa ja tarjota kotia.

    leni, kiitos kauniista sanoistasi ja kurnauskis myös sinne teille! <3

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kun adoptoitte Goljatin. Kissoillakin on tunteet... Ei enää kylmää ja nälkää ja kodin kaipuuta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Pullopostia kommentistasi. Minusta tuntuu, että tuolla kissalla on usean vuoden hellyydenkaipuu täyttämättä. Se seuraa minua joka paikkaan, naukuu, kehrää ja puskee. Se vaikuttaa niin onnelliselta täällä.

    Ajattelin heti kun kissan näin, että ellei kukaan sitä kaipaa, niin annan sille mahdollisuuden jäädä meille ja katsoa miten se sopeutuu. Se on sopeutunut kyllä tosi hyvin ja on ihan hirvittävän kiltti kissa. Olen ihan rakastunut <3

    Olin muuten jo pitkään haaveillut lemmikin hankinnasta, mutta mies harasi vastaan ja ajattelin itsekin aiemmin koiran ja kissan omistaneena, että yritän nyt vaan pitää pään kylmänä. Haaveissa matkoja sun muuta, johon lemmikin pitäminen ei oikein sopisi.

    Kuinka ollakaan, me ei päätetty ottaa tätä kissaa, vaan tämä kissa päivänselvästi tuli ja valitsi meidät. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Jokke, olet ihan oikeassa! :D

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus ! :) Onnittelut hyvästä kodista Goljat. Kerro emännällesi että edellisen postauksen herkut toivat veden kielelle :)

    VastaaPoista
  9. Kia teksti ja hurjia kuvia Katti-Goljatista. Hyvin olet onnistunut kuvia napsimaan, että olet onnistunut tuon avoimen suun kuvaan nappaamaan. Suorastaan voin kuulla kissan äänekkään naukumisen.

    Ihanaa, että otitte poloisen omaksenne.

    VastaaPoista
  10. Voi kun liikuttava tarina
    ja kissa saanut ihanan kodin
    teiltä<3

    Jamssi

    VastaaPoista
  11. Mekin adoptoitiin kulkukissa pari vuotta sitten. Luultavasti hylätty kissa,koska se sopeutui niin vaivatta ja on erittäin sosiaalinen ja helppo tapaus.
    Matkustaminen on tosiaan hieman ongelma mutta onneksi on nykyisin eläinhoitoloita olemassa. Me emme ole vielä sellaiseen turvautuneet koska hoitaja on järjestynyt, toinen meistä ollut kotona tai sitten kissa on ollut mukana matkassa. Kaikkialle automatkan päähän ulottuvissa matkoissa kissa on ollut mukana. Ollaan aina yritetty varata huoneistohotelli tai reilumpi huone. Itse asiassa meidän kissa selvästi nauttii matkoista ja uusista paikoista ja kun vain laittaa häkin esille niin menee istumaan koppiinsa odottamaan. Viikko sitten oltiin matkoilla ja kissa nautti hotellin koko seinän kokoisesta ikkunasta puutarhaan. Mutta en usko että kaikki kissat ovat tällaisia matkustuksesta pitäviä.

    VastaaPoista
  12. Oi mikä ihana tarina!
    Hienoa, ett pelastitte kattilaisen ja annoitte hnelle hyvän kodin.
    Itse kuulin juuri viikko sitten huikean uutisen. Kissani, joka on ollut KOLME VUOTTA kateissa palasi tassutellen lapsuudenkotiini. Jälleennäkemisemme oli riemullinen!

    VastaaPoista
  13. Kiitos ihana Marie! <3

    Eena, kiitokset! Mutta tuosta katista voi olla vaikeampaa saada kuvaa suu kiinni. Se nimittään juttelee ihan k o k o ajan! :D Nau, mau, maaaau, naaaau.... :D

    Kiitos Jamssi, eihän tuollaista söpöä ja kaltoinkohdeltua luontokappaletta vaan voi jättää heitteille! Kyllä on hyvä mieli, kun näkee miten tyytyväinen se on ja mikä muutos siinä on tapahtunut lyhyessä ajassa. :)

    Pullopostia, no teilläpä onkin varsin hauska, matkusteleva tapaus! :D Minäkin uskon, että tämä Goljat on ollut jonkun kissa joskus, se ei ole villikissa, kun on niin hirvittävän ihmisrakas. Meillä on onneksi samassa talossa kaksi perhettä, joilla on itsellään kissoja, joten luulen, että mahdollisten reissujen ajaksi hoito saadaan järjestymään. Ja yhden pikkureissun ajan naapurin pojatytär kävi Goljatia jo hoitamassakin. :)

    Elina, uskomatonta! Ajatella, jos kissa osaisikin kertoa mitä kaikkea se on kokenut reissullaan! Olen monesti yrittänyt miettiä, minkälaisen kohtalon tuo meidän kissa on kokenut... Ihmellisiä ovat kissojen tiet, onneksi teidän lemmikki palasi kotiin. Voin kuvitella miten onnelliseksi se teidät teki, ja itsensä myös löydettyään takaisin. <3

    VastaaPoista
  14. hienoa, että annoitte goljatille kodin!! toivottavasti jatkossakin kerrot goljatin kuulumisia :)

    VastaaPoista
  15. Mahtava tuo Elinan tarina. Missä lie ollut 3 vuotta.

    VastaaPoista
  16. Karhu, kyllä mä luulen että Goljat tuli jäädäkseen meille ja näin ollen tulee näkymään myös blogissa jatkossa. :)

    Samaa mieltä Pullopostin kanssa. Uskomatonta, suloinen tarina Elinalla!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...