lauantai 29. tammikuuta 2011

The Projekti

Onko ylläri, että mulla on meneillään samanlainen projekti kuin monella muullakin tähän aikaan vuodesta? Monia tuntuu vaivaavan keskitalven (ja joulun) syömingit. Vuoden pimeimpänä aikana sohvakin on saattanut tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta, kuin reippailut pimeässä ja kylmässä. Ja kuinka monena vuonna tämä kaikki toistuu. Tehdään hienoja lupauksia painon pudotuksesta ja terveellisemmästä elämästä, jotka kuitenkin unohtuvat kun tuloksia ei tule riittävän nopeasti ja suklaa maistuu paremmalle kuin porkkana. 
Tänä vuonna aion onnistua. Tarkoitus ei ole treenata (ainoastaan) rantakuntoon kesäksi ja kerätä taas syksyn tullen rasvaa vyötärölle, vaan muuttaa elintapoja pysyvästi. Viimeinen niitti oli, kun jouduin syömään puoli vuotta kortisonia, jonka seurauksena paino nousi KUUSI kiloa. Onko mitään ärsyttävämpää kuin kaappi täynnä vaatteita, jotka kaikki kinnaavat vähän sieltä, täältä? 
Ajattelin, että kun julkistan projektini tässä, paine onnistumiseen on suurempi. En halua joutua myöntämään teille kaikille lukijoilleni, että epäonnistuin! Olen nyt syönyt kurinalaisesti (5 ateriaa päivässä) parikymmentä päivää ja liikkunut enemmän. Paino on tippunut kolmisen kiloa. Tarkoitus ei ole varsinaisesti pudottaa paljoa painoa, pari kiloa enää. Mutta tarkoitus on saada löllöt varresta pois, lihasta tilalle. En halua olla ns. "laiha läski".
Viime viikonloppuna oltiin reissussa ja syömiset ei menneet ihan putkeen. Huomenna puolestaan juhlitaan Onnin synttäreitä ja tänään on siis ohjelmassa leivontamaratoni. Ja kyllä, aion vallan hyvällä omallatunnolla herkutella huomenna. Ei ole tarkoitus pidättäytyä herkuista loppuelämäksi, vaan tehdä itselle säännöt. Viikolla tarkempaa, viikonloppuisin ja juhlissa on lupa ottaa rennommin. Helppoa kuin mikä! ;)
Näitä namuja olen käynyt välillä katselemassa. 
Ovat olleet meillä joulusta asti, mutta olen saanut pidettyä näppini erossa! Jeeee! :)

4 kommenttia:

  1. Mulla on meneillään päinvastainen projekti. Yritän saada pari kiloa takaisin talven masennuskaudelta ja ruokahaluttomuudelta. Mutta ymmärrän kyllä hyvin tuon remonttisi tarpeen. Henkisen ainakin. Mielestäni silloin, kun tuntuu, että nyt suuntä on väärä, on hyvä tarttua härkää sarvista. Joukkopaine on aina hyväksi :)
    Toivotan tsemppiä ja olisi kiva kuulla mietteitä ja fiilikisä rempasta. Siis vielä toukokuussakin :) Onnenpotkuja siis!

    VastaaPoista
  2. Lycka till!! Mä koitan kanssa muuttaa tapojani.. mutta vielä on ajatuksen asteella tää touhu. Ja täytyy sanoa, että jos meillä on karkkia talossa niin ei kauaa oo. Joko minä syön sen tai mies, tai sitten lapset jos vaan ne keksivät. Ollaan siis ihan armottoman hirveitä herkuttelijoita. Ja siksi mä välillä sitten teenkin jotain niin typerää kuin että heitän herkut roskiin ettei tulis niitä syötyä. Mulle kohtuus on vielä aika vaikee sana.... mut yritetään...

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihana Emilia. Kyllä se nyt on niin, että vyötärön haluan takaisin muutaman mahamakkaran tilalle. Sullapa onkin ihanteellinen tilanne, oih! Olisikin ihanteellista, että saisi säännöllisellä ruokailurytmillä niin hyvän aineenvaihdunnan, että se kestäisi ajoittaiset herkuttelut..

    Ja kyllä, lupaan raportoida remontin jatkosta ja toivottavasti myös hyvistä tuloksista. :)

    VastaaPoista
  4. Heli, tiedän todella tunteen! Sitäpaitsi, tällaiseen projektiin on aivan äärimmäisen vaikeaa ryhtyä, jos muut perheenjäsenet mupeltavat herkkuja...

    Onneksi olen tässä huomannut, että kun jaksaa taistella herkkunälän yllättäessä, se menee seuraavalla kerralla nopeammin ohi. Siis ihan oikeasti menee ohitse, ja kohta pystyy jo tyynesti ohittamaan kaupassa herkkkuhyllyt, ilman sen kummempaa houkutusta. Itse kun aloitin tämän, niin yksi vaikeimmista tilanteista oli kulkea kaupassa -50% joulusuklaiden ohi.. :D Mutta selvisin! Tsemppiä sinnekin Heli, kyllä se onnistuu kun oikein kovasti yrittää. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...