keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Rakkautta ensi silmäyksellä

Miehen äiti tuossa taannoin mainitsi, että hänellä olisi komeron perällä pari vanhaa Arabian kulhoa, jos kiinnostaa. Että onkohan ne yhtään meidän tyylisiä..? Ai että onko? Ai että kiinnostaako? 


Nyt niitä sitten katselen tuolla astiakaapissa ja ihmettelen, että uskaltaako niitä ottaa mihinkään käyttöön. Vai pitääkö mun vaan tyytyä ihailemaan niitä lasin läpi? Onhan ne kauniita tuollaisenaankin. Toisaalta niitä voisi käyttää vaikka mihin: kukille, tarjoiluun jne., jolloin ne olisivat paremmin esillä. Mutta kun perheessä asuu omatoiminen neljävuotias, niin lienee turvallisinta pitää ne vähintään puolentoista metrin korkeudella...
 Suurempi on vetoisuudeltaan yli 4 litraa.
 Pienempi on yli 2 litraa.
Googlettamalla löysin jotain infoa, että nämä olisivat voipyttyjä.
Mutta onko tosiaan voipytyt voineet olla yli nelilitraisia?
Vai mitä näillä on tehty?

14 kommenttia:

  1. Ihania astioita. Arabialla on kyllä todella nostalgisia ihanuuksia.

    VastaaPoista
  2. Tosi kauniit! Miten mä muistelisin, että ennenvanhaan voita säilytettiin niin, että sen päälle tuonne pyttyyn laitettiin runsaasti kylmää vettä? Voin olla väärässä! Ehkä ne ihmiset vaan söi sitä voita niin paljon ennen! ;)

    VastaaPoista
  3. Voipyttyjä ne ovat! Meilläkin on muutama, muttei 4 litran versiota.

    Iloista viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Itsetehtyä voita tuli usein enemmän kerralla kuin 500g. Eikä sitä varmaan joka viikko tehtykään.

    Mari

    Ps. voin teko on muuten helppoa ja hauskaa vaikka lsten kanssa.

    VastaaPoista
  5. Vitsi, mitkä pytyt! Mä kans ihailen noita, ihania!

    Mutta tosiaan, kannattaa ehkä pitää varmassa paikassa tai ainakin valvonnan alla :)

    Niin, ja kyllä ne vaan voipyttyjä on. Ei sitä ennen voita muovirasiaan kirnuttu. Eikä ollut vähäsuolaista :)

    VastaaPoista
  6. Minusta astiat on tehty käytettäväksi. Meilläkin on omasta mielestäni hienoja astioita, jota toki tykkään pitää esilläkin. Eikä niiden tarvitse olla siis kalliita, pelkkä silmänmiellyttäminen riittää. Meillä ei vain ole yhtä hienoja vitriinejä kuin teillä... Silti parhaimmillaan astiat ovat käytössä. On jotenkin hienoa ajatella käyttäessään vanhoja astioita, mitä niistä on ennen syöty, kuka on syönyt ja missä tilanteessa. Esimerkiksi mammaltani (isoäidiltä) peritty Arabian astiasto on rakas, vaikken ikimaailmassa ostaisi sellaista itse. Niihin astioihin liittyy mm. lapsuuden Jouluateriat.

    VastaaPoista
  7. Meillä on kanssa samanlainen kulho :) Meillä on paljon samanlaista :D

    VastaaPoista
  8. Ihania!!! Pari vuotta sitten olisin sanonut yök tälläisille mutta nykyään ne on aivan mahtavia. Tykkään tykkään

    VastaaPoista
  9. Johanna, kyllä! Arabialla on ihan mielettömiä ihanuuksia. Kirppareillakin törmää vaikka mihin ihanuuksiin, joita kaupasta ei ikinä enää saa.

    Susanna, jännä tuo veteen säilöminen. Pitääpä ihan ottaa selvää, kysyä vaikka omalta mummolta! :)

    Vekarus, mäkin olen törmännyt pienempiin voipyttyihin. Niitä on sitten tehty todella montaa eri kokoa!

    naana, kiitti. Arvasin, että kelpais. Sulla onkin hyvä maku! ;)

    Mari, ihan järkeenkäypää nyt kun ajattelee. Kuinkahan määriä sitä vois itse alkaa kokeilemaan, ois kyllä jännä. Meillä ei voin menekkin mikään älyttömän iso ole kuitenkaan, vaikka päivittäin käytetäänkin. :)

    Emilia, joo. Tällä hetkellä ovat edelleen visusti tuolla vitriinissä... Kyllä mä niitä välillä ajattelin käyttääkin, just vaikka tarjoiluastioina. On ne niin södet. Mut itku kyllä pääsis jos rikki menis! Ja mitä tuohon voiasiaan tulee, niin suolaista sen olla pitääkin! :P

    Merituuli, samaa mieltä! Ja kyllä meillä pääsääntöisesti onkin kaikki vanhat astiat käytössä, ja vieläpä sulassa sovussa uusien kanssa. On mukava sekoitella ja tehdä kattauksia, joissa astiat on eriparisia, uusia ja vanhoja. Mä olen ihmetellyt, kun joissan perheissä keräillään esim. arabian muumi-sarjaa, mutta sit niitä ei koskaan käytetä. What's the point? Mut näihin miehen äidiltä saamiin pyttyihin liittyy ehkä jotenkin sellainen tunne, että kun ollaan ne saatu, niin olisi vielä kamalampaa, jos ne hajoaisi, kuin jos olisin ne itse ostanut. Ihan kun ne ei olis meidän, vaikka ovatkin. :D

    Jenni, sullakin on kyllä täydellinen ja hienostunut maku! ;D

    Sirki, kiitos kiitos. Mäkin olen kasvanut "vanhan romun" ympäröimänä, enkä ole niitä osannut samalla tavalla arvostaa, ennen kuin joskus myöhemmin. Aina olen kyllä tykännyt enemmän tai vähemmän tästä tyylistä.

    VastaaPoista
  10. Lisäys vielä tuohon, että miksi jotenkin varjelen näitä enemmän kuin muita, itse hankkimiani astioita. Saatiin nämä siis miehen äidiltä, joka ymmärtääkseni on saanut ne omalta äidiltään...

    Olis kamalaa, jos sit tulis tällainen tohelo miniä, joka menis ja rikkois ne. :P

    VastaaPoista
  11. Ihan mahtavia pyttyjä!!! Ja voi että, näiden vanhojen kohdalla on aina ihana miettiä, että kuka niitä on ennen käyttänyt ja mihin tarkotukseen. :)

    -Päivi-

    VastaaPoista
  12. Tosi ihanat pytyt! :)
    Toi tapetti tossa seinällä näyttää kauniilta. Mun lapsuuden kodissani oli just tollaista tapettia mun huoneen seinällä, mutta pohja oli vaaleanruskea ja noin kuviot ruskeita, silloin se näytti rumalta, mutta toi on kyllä kaunis! Nyttemmin huone on remontoitu ja tapetista muisto vain...

    VastaaPoista
  13. Päivi, juuri näin! :)

    Nina, kiitti. :) Tapetti on uutta (Duron), mutta varmaan vanhan mallin mukaan tehty. Ja Durolla tosiaan oli tästäkin mallista muistaakseni vaihtoehto, jossa värit toisinpäin, kuvio tummalla ja tausta vaaleammalla.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...