maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kaikissa meissä asuu pieni Hemuli?

En ole koskaan ollut mikään hortonomi. Olen oikein hyvin saanut aina hengiltä kaikki kasvit, ne helpotkin. Kasvit vain eivät ole liiemmin koskaan kiinnostaneet. En tiedä sitten onko se tämä lähestyvä keski-ikä ;) vai maalle muutto, mutta nyt ne ovat alkaneet jopa hieman kiehtomaan. Varmaan 90 % tunnistamistani kasveista olen oppinut tuntemaan viimeisten parin vuoden aikana, Helsingistä muuton jälkeen. En ole silti vieläkään mikään viherpeukalo - kaukana siitä! Mutta kiinnostus kasvaa kasvamistaan ja olen melko innostunut tästä uudesta harrastuksestani. Syötävät kasvit ovat lähempänä sydäntä kuin pelkät kukkaset. On vaan niin hienoa käydä nappaamassa ruuanlaiton lomassa omalta kasvimaalta rehuja lautaselle!

Kesäkukkasia ei ole juuri lainkaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. En oikein osaa löytää mieleisiäni. Muutaman Mustasilmäsusannan kasvatin siemenistä itse, saa nähdä ehtivätkö kukkia tämän kesän aikana... Pihalla kasvaa joitain vanhoja perennoja, joissa olen ihan untamo, mutta ekassa kuvassa esiintyvä Harmaamalvikki on yksi suosikeistani. Tuo hempeä vaaleanpunainen kukka erottuu mielestäni kivasti keltaisesta seinästä.

Yhden perennapenkin sain tehtyä viime kesänä itse, mutta sekin näyttää tänä vuonna siltä, että jotain sille pitää tehdä. En pidä siitä sellaisenaan, siksi siitä ei tule vielä kuviakaan. En ole muutenkaan oikein perinteisten kukkapenkkien ystävä. Pihan pitää olla helppohoitoinen, en halua viettää kesiäni kukkapenkeissä kyykkien. Kukkivista pensaista tykkään niiden helppouden vuoksi. Toisaalta olisi vaan ihanaa kylvää nurkille jotain kedon kukkasia ja antaa luonnon hoitaa loput. Ehkäpä teenkin niin ensi kesänä?


Harmaamalvikki ja Petunia

Viime kesänä istutin Kärhön nousemaan vanhaa sähkötolppaa pitkin

Kuistia vasten nojaavilla vanhoilla tikkailla 
istuttamani Mustasilmäsusannat
(pitäisi tulla valkoiset kukat)

 Tupaantuliaislahjaksi entisiltä työkavereilta saatu Syyshortensia

Yksi Mustasilmäsusanna aitan laskeutuu heinäseivästä pitkin aitan takaseinustalla ja aitan sivulla pöhöttää 
mikälie ikäloppu ruusupuska 

 Yksi Petunia maitotonkan päällä. 
Siihen haluaisin jonkin roikkuvamman, ehdotuksia?


       Ja aitan takana Onnin ylpeys - oma kukkapenkki, 
johon pikkukonna itse kylvi perhosten lempikukkia. 
Ja kas, ensimmäiset kukkivat jo! :)

2 kommenttia:

  1. Kivalta näyttää =) Itse en ole mikään viherpeukalo, mutta olen tavattoman ylpeä kukkivasta alppiruusustani. Anoppini oli sitä mieltä ettei se tule selviämään siinä mihin se istutettiin, mutta niin se vain elää ja kukkii joka kevät. Se onkin sitten ainoa kukkani ;)

    VastaaPoista
  2. Anne, kiitokset. Näiden kuvaamieni paikkojen lisäksi pihallamme on monenmonta kohtaa, jossa on joskus ollut ehkä kukkia, mutta nyt vain rikkaruohoja ja jokunen huonovointinen kukka. Näiden paikkojen esittely täällä aiheuttaisi oikeille viherpeukaloille varmaan ahdistusta ja sydämentykytystä... :D

    Mutta ymmärrän tuon tunteen mitä kuvailit Alppiruusustasi - on mukavaa seurata jotain itse kasvattamaa tai hoitamaa. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...