perjantai 15. heinäkuuta 2011

Pipi

Varoitus herkille: postauksen lopussa olevat kuvat kissan haavasta eivät ole kovin nättejä...

Käytettiin Goljatia eläinlääkärissä. Eikä turhaan! Kun lääkäri ajeli turkin pois haavan ympäriltä, sieltä paljastuikin todella paha haava. Sen lisäksi sydämestä kuului sivuääni. Kissa nukutettiin kevyesti, jotta haava saatiin puhdistettua. Lisäksi kisu sai injektioina ensimmäiset annokset antibioottia ja kipulääkettä. Sitten sille pistettiin lopuksi herätyspiikki. Lääkäri halusi nähdä kissan heräävän nukutuksesta tuon sydämen sivuäänen vuoksi.

Nyt meillä on kotona hirvittävän hämmentynyt, kaulurillaan jokaiseen ovenkulmaan ja jopa lattiaan törmäilevä potilasparka. Haava piti jättää auki, jotta se paranee nopeammin. 

Viikon aikana pitää 2-3 kertaa päivässä saada haava puhdistettua, antibioottia annetaan tablettina kahdesti päivässä ja nestemäinen kipulääke vielä erikseen... Oh my! Te, joilla kissoja on, tai niitä muuten tunnette, tiedätte varmaan, että melkoisen haasteellinen viikko on meillä edessä nyt. Kissa kun taistelee näitä toimenpiteitä vastaan varmaan kynsin - hampain. Toivon todella, että kauluri pysyy, sillä en halua yrittää rimpuilevalle kissalle laittaa sitä takaisin. Ja luonnollisesti, kissa on sisäarestissa vähintään viikon. Siinäkin on omat haasteensa, että tuo meidän nelivuotias ei kulkiessaan päästä kissaa livahtamaan oven raosta.



9 kommenttia:

  1. Hui! Tsemppiä kissanhoitotoimenpiteisiin. Pääsin pari vuotta sitten meidän koskettelua karttavaa kiukkupussia hoitamaan, kun aika ison leikkauksen jälkeen haavaa piti PESTÄ päivittäin. Myöskään sukkapuku ei ollut se mieluisin asuste. Siitä jouduttiin olosuhteiden pakosta luopumaa lähes heti, mutta kissa olikin fiksumpi kuin luulin ja oli kokonaan pesemättä leikkaushaavaa ja antoi sen rauhassa parantua. Eli ei niin paha homma kuin aluksi luuli :)

    VastaaPoista
  2. Voi rassukkaa! Ja juuh, on annettu lapsuuden kisu-kaverille lääkekuuria, ja siinä tarvittiin koko perheen panosta että saatiin edes puolet pillereistä menemään mahaan saakka. Melkoisia luikertelevia otuksia osaavat olla, jos jotain yrittää vastoin tahtoa niille tehdä.... Tsemppiä! :(

    VastaaPoista
  3. Auts! Mikäköhän on tuommosen palan haukannu kisusta - kummaa!? Pikaista paranemista toivotaan kummankin osapuolen puolesta.

    Nauratti nuo edellisen postauksen rillit! Meijänkin iskällä on "Prinssi Daaaniel" rällyt, eikä sekään tykkää ystään tuosta lempinimestä ;D

    VastaaPoista
  4. Krisse, hui! Sukkapuku ja haavan pesu ei kuullosta yhtään siltä, mitä haluaisin kissan kanssa kokea... Hyvä että teidän katti parani hyvin! :)

    Kiitos Susanna, oli mullakin omat epäilykseni tän katin lääkitsemisestä, mutta ylläripylläri - tähän asti sujunut paremmin kuin hyvin!

    Merja, niinpä! Todennäköisimmät vaihtoehdot tappelukaveriksi tässä meidän pihapiirissä ovat minkki, kettu tai supikoira (heh, kirjoitin ensin supokoira") :D NÄitä kaikkia kolmea lajia on meidän pihalla tavattu... Prinssi-Daaniel rällyt on ihkut! :D

    Ja kaikille yhteisesti - MÄ OLEN IHMEISSÄNI! Tuo kissa ei ole värähtänytkään, siis se on KEHRÄNNYT kun olen sitä haavaa puhdistanut (siinä oli ollut paise, joka märkii, sen vuoksi itse haava ei ole ollut ihan noin iso kuin kuvassa näkyy, onneksi), antibiootti meni aika hyvin ruuan seassa aamulla ja nestemäinen kipulääke oli yksi ruiskaus vain kissan suuhun ja se oli jo vatsassa. Helppoo ku heinänteko tää kissan hoito! ;DD

    VastaaPoista
  5. Tiesithän, että kissa kehrää myös kun se haluaa rauhoitella itseään? Mm. vaikeasti loukkaantuneet ja synnyttävät kissat saattavat kehrätä, vaikka olo taatusti on kurja. Pikaista paranemista karvaiselle kaverille!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, tiedän kyllä. Tällä kertaa (uskoakseni) kissa kehräsi tyytyväisyyttään ruoan vuoksi. Hankasi poskiaan samalla keittiön kaapin oveen, jossa katin murkinoita säilytetään. Kiitos toivotuksista! :)

    VastaaPoista
  7. Ohhoh, aika pahan näköinen! Meidän jo edesmenneellä Sanna-kissalla (20vuotiaaksi eli) oli parina vuonna todellisia ongelmia varisten kanssa. Yhtenä kesänä ei mennyt ekan tappelun jälkeen enää ollenkaan ulos. Ne saivat yllättävän pahaa jälkeä aikaiseksi. Luulen että ongelma oli lähtenyt mahdollisen poikasen metsästämisestä. Haava näyttää vähän sille, että juuri nokka olisi voinut siihen vauhdilla osua. Tosin teillä näyttää olevan näitä muitakin petoja aika lailla. :D Mutta ihanaa jos on mennyt helpolla. Meidän oli pakko aina tapletinsyöttötapauksissa leikata kynnet, jotta toinen häpeäisi niitä ja ei raapisi meitä ihan verille. Julmaa mutta toimi. Karuja noi avohaavat, ei todellakaan herkkien silmille.

    VastaaPoista
  8. Voi voi Goljattia. Taitaa olla kuitenkin niin luottavaisin mielin teidän suhteen ettei viitsi edes lääkkeitä vastaa kapinoida. Ei ole meidän kissat olleet niin luottavaisia ;)

    VastaaPoista
  9. aurinkojumala, kiitos kommentistasi! :) Hurjia on nuo pikkukissojen luontaiset viholliset. :( Teidän kisuhan sai elää todella kunnioitettavaan ikään asti!

    Naapurimme oli muuten nähnyt eilen illalla pihalla tuntemattoman (oli kuulema suuri) kissan! Saas nähdä mikä vierailija se sitten on, onko ollut asioilla meidän kissan kans aikaisemmin...

    Ja tosiaan tuosta kissan haavasta, se on ollut ennen kuvan ottoa pienempi, sen vuoksi en sitä heti ollut huomannutkaan. Vasta kun haavaan oli lämpimän sään vaikutukseta kasvanut paise ja se oli puhjennut, niin se oli näkyvämpi ja tosi pahan näköinen.

    Anne, kyllä tuo pitkin hampain syö ruokansa, jonka sekaan antibiootin jauhan. Sen sijaan suuhun suoraan ruiskutettava kipulääke tuntuu olevan oikein hyvää, söisi varmaan enemmänkin! :D Kauluri on pysynyt hyvin, mutta kissa näköjään ylettää siitä huolimatta nuolemaan haavaansa...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...