tiistai 18. lokakuuta 2011

Kissan aamupala, hiiren elimistö

Tänne pöndelle, vanhaan taloon muuton jälkeen on pitänyt koettaa totutella siihen, että me ei olla täällä yksin. Erityisesti näin syksyisin, kun kelit viilenevät, seinien välistä kuuluu rapinaa. Hiiret siellä vipeltelevät. Karvat nousee pystyyn jo pelkästä ajatuksestakin. Ja vaikka ajatus siitä, että meidän kissa syö niitä ja nukkuu yönsä meidän kanssa samassa sängyssä, on superällöttävä, on se myös hyvä juttu. Mielestäni yksikin hiiri vähemmän on plussaa! Ja niin kauan kun ne eivät eksy mun näköpiiriin, koetan sopeutua.


Tänä aamuna tais tulla raja vastaan. Heräsin siihen, kun kissa vetää jotain rallia meidän makuuhuoneen ulkopuolella sijaitsevassa aulassa. Tosi kummallista, sillä yleensä katti vettä sikeitä niin kauan kuin mekin. Hetken päästä ralli loppui ja alkoi maiskutus ja rouskutus... YÖK. Mulla oli kova vessahätä, mutta oli pakko odottaa, että kissa sai tuon aamupalansa syötyä, ennen kuin uskalsin nousta sängystä. Siinä olis ollut nääs se riski, että 


a) NÄEN minkä otuksen kissa oli napannut ateriakseen
b) kissa jättää ruokansa kesken tullakseen perässäni alakertaan ja raato jää siivottavakseni
c) kun lähden sängystä, kissa vie ateriansa sänkyyn...


Sitten kun maiskutus loppui, menin katsomaan, että millainen verilöyly siellä on. Ei mitään. Pieni -kirjaimellisesti- märkä läntti oli vaan lattialla ja kissa tyytyväisenä lipoi viiksiään. Yök, yök, YÖK. Nyt ne p*rkeleet tulee jo sisällekin!!! Järkyttävää.    


Onni ihmetteli kun kerroin, että "syökö se kissa sen hiiren elimistöineen?". ;) Joo, karvoineen, nahkoineen, kynsineen. Elimistöineen. Josta tulikin mieleen, että kissa pitäisi taas muistaa madottaa. Odotettavissa iso, karvainen oksennus lähiaikoina..


Kuva täältä.

9 kommenttia:

  1. JUUU;YÖK!!!!! Mä juurikin vein joka ikiseen ulkorakennukseen hiiribaareja ja räpsiä. Meillä ei ole kissaa -vielä! täällä meidän uuden talon välikatossa kanssa joku vipeltää iltaisin, voi oksetus!

    Kammottavinta oli mörskässä, jossa asuimme rakennusaikana. Emsku pieni vauva, lämpöasteita n. 15 ja joka ikinen päivä kaikki 5 räpsää talon sisällä paukkuivat. Mitä pidemmälle syksy eteni, sen pienemmiksikävivät uhrit, ja tammikuussa räpsät pölyttyivät nurkissa. Mä desinfioin taloa viikottain, se oli oksettavaa aikaa!!!

    VastaaPoista
  2. Hih, todellakin YÖK! Mutta hihittelen täällä itsekseni, kun luin kirjotustasi ;D

    VastaaPoista
  3. Ei kiva! :( Meillä tässä uudessa talossa oli kans hiiri tuolla välikatossa. Joka ilta kuului rapinaa ja lopulta kun tajuttiin että se on hiiri, oli pakko käydä laittamassa loukku, johon se sitten jäikin samantien. Hiiret kuulemma viihtyvät superhyvin uusissakin taloissa. Toivottavasti ei enää tulisi! :/ Ja toivotaan ettei se teidän kissa nyt oksenna ainakaan teidän sisälle, ulos mielummin! :P

    VastaaPoista
  4. Hyi, hyi, hyi. Meillä oli edellisessä rivarissa hiiriongelma, Nida näki sellaisena 2-vuotiaana huonosti loukkuun jääneen hiirenraadon, joka oli kitunut pitkin keittiön lattiaa ja jättänyt mahtavat verivanat jälkeensä.. Ekan hiiren huomasin aamulla pihalla seisoessani ja katsoin sisään, sohvan alta kurkisti "kaveri". Loukut, häätäjät. Pitkä prosessi, talomme alla oli oikea kommuuni ja myrkkypatruunat syötiin hetkessä tyhjiksi. En voi sietää...

    VastaaPoista
  5. Voi ÖLLÖTYS. Ihana aamuherätys. Silti mukavaa, että kissalainen on noin tehokas ja syö noin nätisti kaiken pois... Huh. Ehkäpä en lapsena olisi pusutellut rakasta kissa-kaveriani niin hellästi jos olisin tajunnut mitä se nassuunsa vetelee! ;)

    VastaaPoista
  6. Vanhan talon ja maalaisuuden "iloja", heh! Mä en ole ihan noin kauhuissani hiirulaisista. Olen tainnut tottua.. Meillä on kerran ollut sisällä rottakin, sen meidän rottakoirat pisti kahdeksi kappaleeksi alta nanosekunnin (oikeesti, repivät sen hajalle.. kävi melkein sääliksi rottaparkaa).

    Joskus vuosia sitten meidän hiiriongelma alkoi käydä sellaseks, että oli pakko laittaa lossat. Hiiret nimittäin kävi ruokailemassa meidän roskiksessa.. Minusta ne oli aika söpöjä otuksia, ja alkuaan olikin vaan jotenkin huvittavaa, kun roskiskaapin aukaistessaan siimähäntä vilahti sieltä karkuun. Lopulta ne tuli sen verta uskaliaiksi, että kaapin avatessa ne vaan kattoi sieltä, että "niin mitä asiaa..?". Lossaan tuli vissiin kokonainen suku sitten.. meillä kans ne aina vaan pieneni ja pieneni sit kunnes loppuivat kokonaan.

    Ja kokemusta on myös noista tappajaisista sisätiloissa (muistakin kuin rotantappajaisista). Yölliset rallit johtuu aina siitä, että kissalla on hiiri tähtäimessä.. Myös yks päivä kotiin tullessani löysin ruokapöydän vierestä matolta (tietty) hiiren jämät (ne elimistöt vissiin).

    Ei ne niin kauheen kauheita ole.. ihan söpöjä otuksia. Mutta sais ne kyllä oikeesti pysyä pihan puolella minunkin mielestä. Mutta ompahan kissalle luomuruokaa. =D

    VastaaPoista
  7. Eeva, yök. Loukkoja meillä ei tällä hetkellä olekaan... pitäis varmaan laittaa johonkin. Mä vaan en pysty niihin koskemaan, se on miehen homma! :P Meillä oli viime talvena roskiskaapissa loukku ja melkein joka yö syksyn aikana sinne joku jäi kiinni... *puistatus*

    Marru, joo... Välillä itteenikin huvittaa, mut sit kun niitä näkee, niin ei paljoa naurata. :D

    naana, eipä ne vipeltäjät kai katso onko talo vanha vai uusi. Onhan hiiriä sitä paitsi kaupungissakin. Vanhassa talossa on vaan uutta enemmän kaikkia pieniä rakoja, joista ne pääsee kulkemaan. Ja sen lisäksi meidän taloa ympäröi KOLMESTA suunnasta peltoa ja ykdestä metsää... Yhden ykän kissa oli jo tehnyt eteisen matolle, ennen tätä postausta. Yök.

    Suvi, hyi yök! Tuo on just ällöä. Mä en ikipäivänä pysty poistaa kuollutta hiirtä loukusta.. ajatuskin ällöttää. En kyllä koskis eläväänkään, että sikäli. :S

    Susanna, juu ajatella mitä kaikkea noi vetää ja sit pitäis vielä olla lähellä. Ei se ihme oo, että kissan hengitys haisee niinkin pahalle! *pökertyy* :D

    Heli, sä olet kadehdittavan rohkea!! :D Voi kunpa mäkin karaistuisin noihin "kotieläimiin", kun tiedän, että täällä asuessa ei niistä varmaan ikinä päästä kokonaan. Mä vaan kammoan oikeastaan ihan kaikkia jyrsijöitä. Okei, hiiret ja päästäiset ei ole läheskään niin pahoja kuin rotat. Mutta täällä on niitäkin. Onneksi en ole itse vielä nähnyt, mutta mies ja naapuri on.... pihalla sentäs! Olen kyllä kuullut.

    Toissatalvena meidän roskiskaapin alta, jostain, kuului aina iltaisin/öisin ihan järkyttävä ROUSKE. Siis jotain siellä (seinää, lattiaa tms.) rouskutettiin todella äänekkäästi. Ja sellaista rouskutusvoimaa ei ole hiirellä... yökyök. *puistatus*.

    Ja tänne muuttaessa, kun irrotettiin edellisen omistajan tiskikonetta, oli tiskikoneen sähköjohto jyrsitty lähes poikki...

    Me ollaan kokeiltu näitä pistorasiaan asennettavia "vinguttimia", joiden pitäis jyrsijöitä karkottaa, vaan ei MITÄÄN vaikutusta. Aivan turhia. Ja kalliitakin olivat vielä! Pitänee turvautua jälleen loukkuihin ja kissaan.

    VastaaPoista
  8. Yök yök yök. Hiiret sisällä on pelkkä yök. Joskus pihalla tutkitaan lasten kanssa mitä se naapurin kissa on taas syönyt, mutta sisälle en niitä halua, muurahaisissakin on jo ihan tarpeeksi.

    VastaaPoista
  9. Anne, totta. Voi kun voisin, niin vaihtaisin kyllä heti hiirulaiset noihin murkkuihin! Meillä on pihassa jonkun verran muurahaisia, mutta sisälle ne ole tulleet. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...