keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Silmillä syötävät herkut

Postaustahti on hieman hyytynyt, mutta forgive me, on ollut hieman kiireitä. Jotkut kutsuvat sitä myös elämäksi. ;) Aiheita on alitajunta kypsytellyt, kunhan saisi aikaiseksi vielä toteuttaa ne. Meillä on kuitenkin tällä viikolla niinkin hauska tilanne täällä kotona, että kaikki kolme perheen ydinjäsentä ovat paikalla samanaikaisesti! Lisäksi karvaiset kaverit. Oma kissa, hoitokoira ja sängyn alla lymyävät villakoirat (juu, en viitsi kiusata niitä, olkoot).
Tulin kertomaan, että Ennenvanhassa on juttua tällaisista vanhoista ihanuuksista, jotka sain äidiltäni viikonloppuna. Arabiaa, Nuutajärveä ja Sorsakoskea... eli HERKKUJA! :) (Kiitos äiti!)

Mutta nyt pitää kipittää alakertaan ripittämään isäntää, joka tuli juuri katolta lumia pudottamasta. Tunnusti, että oli ollut siellä harjalla ilman turvaköyttä! No, elävänä se sieltä oli kuitenkin alas tullut. En saa siis vakuutusyhtiöltä puolia asuntolainasta korvattua ja ihan hyvä niin. ;)

8 kommenttia:

  1. Tuo kannu näyttää aikas kauniille! Hyvän sininen. Kiva äiti siulla :)
    Ja jotenkin tutulle kuulostaa miehesi puuhat. Voisin kuvitella meijän isännän tekevän aivan samoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään kans, tuollainen siniharmaa. Äiti aina välillä soittaa, jos törmää johonkin, jonka luulee mua kiinnostavan "täällä olis tällainen ja tällainen, otanko?". :)

      Hulluja nuo miehet!!

      Poista
  2. Vaikka jostain syystä nykyään lähes inhoan sinistä (johtuisko siitä, että tuli aikanaan myytyä "muutama" sininen sohvakalusto huonekaluhommissa) toi kannu on oikeasti aivan älyttömän hieno.
    Ja siitä katolla keikkumisesta; ehkä se on meille miehillä vaan niin, että noista saa hyviä tarinoita kerrottavaksi. Viimeinen miehinen linnake, katolla keikkuminen (ja alla pari metriä pehmeää lunta, jos...) ja hyvän loppuhuipennuksen saa tarinaansa kun vaimo nuhtelee (välittää) nuhtelee...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sininen kausi on tainnut olla aika yleinen jossain vaiheessa. Mulla on kans ollut. Jossain vaiheessa se sininen alkoi tökkiä ja oli pakko päästä kaikesta sinisestä eroon. Sen jälkeen oon oppinut sietämään sitä jossain määrin ja nykyään jopa tykkään (tietyissä rajoissa). Mutta tuo kannun sininen on kyllä kiva, nostalginen.

      Kiitos tästä miehisestä selvennyksestä, mut en mä tajunnut vieläkään... :D

      Poista
  3. Ihania juttuja sait! Mä tykkään kovasti astiosta ja sinisestä...

    Oli ihan pakko tulla sun blogiin, kun oon huomannu, että käydään kommentoimassa samoja blogeja;) Enkä tullut turhaan, ihania juttuja sulla<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vanhat Arabian astiat on kyllä suuri heikkous... Ja kiva että tulit, löysit ja jätit kommenttia - tervetuloa! :)

      Poista
  4. Ihania herkkuja olet saanut äiteeltäsi! Onneksi meidän äiti on jo jakanut ne mitä ei itse enää käytä, enhän mä osaisi sanoa "ei" ja sitten olisin ihan pulassa kun tilaa ei ole yhtään ylimääräistä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneks meidänkin äiti on oppinut, että meille on turha tyrkyttää mitään "turhaa krääsää". Ja näähän ei sitä oo, eihän...??!! ;D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...