maanantai 14. toukokuuta 2012

Tuliaiset

Reissuun kun lähdetään, niin silloin on parasta pakata tavaraa mukaan niin vähän kuin mahdollista. Siinä nimittäin usein tuppaa käymään niin, että kotiin palatessa auto on ahdettu täyteen milloin mitäkin. Ja niin tälläkin kertaa. Oma saaliini oli poikkeuksellisesti suurin tällä erää. Yleensä Onni voittaa tämän skaban. Mutta ei poitsukaan tyhjin käsin kotiin palannut. Mukanamme kotiin matkasi tällä erää 

vanha kyläkoulun tuoli
savustuspönttö
Onnille veneilyliivit
vesipyssy
leija
Onnille shortsiasu
kakkuvuoka
kahvimylly
vuoden 1977 äitiyspakkauksen emalivati 
Tulilatva
pikkuleipiä
vispipuuroa
pari sisustuslehteä
mustikoita
puolukoita
pari alumiinista maitohinkkiä (kiitos Arja korjauksesta!):)
vanha hevosenkenkä 
Mummin leipomia sitruuna-turkinpippuri-pikkuleipiä





Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä (päinvastoin!): oman kullannuppuni askartelemat äitienpäivälahjat: neulatyyny ja kortti 

Pikkuisen jäi kyllä kaivelemaan vielä äidin tarjoamat räsymatot ja lakanat joista kieltäydyin. Ehkä mä otan ne kuitenkin ensi kerralla..?! Sekä ne harmaantuneet laudat tulevaa kesäkeittiötä varten. Ja se rantaan ajautunut kaunis ajopuu. Ja ne rantakivet... Seuraavaa reissua varten vuokrataan kai kuorma-auto. 

19 kommenttia:

  1. Oi mitä tuliaisia, kaikkea kaunista vanhaa. Huvitti nuo rantakivet. Täällä nimittäin yksi, joka on mökiltä parin sadan kilsan päästä rahdannut rantakiviä kotipihalle.... Ihan useamman lastin joka mökkireissulta, kun peräkärry puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihania, eri muotoisia kiviä, sekä rosoisempaa, että veden silottamaa. Ja sammaleisia. Ja isoja. Ja pienempiä.... Mieskin nauraa mulle, kun mä reissussa huomaan auton ikkunasta yleensä kaikki kirpparikyltit ja hienot KIVET! :D Ne vaan on niin nättejä tuossa pihalla, mee thinks. :) Ja pakko tunnustaa, kyllä täälläkin on auton peräkontissa roudattu kiviä kotiin... ;DD

      Poista
  2. Mun on pitänyt kommentoida jo useampaan postaukseen, mut aina vaan jää.

    Mä oon raahannut kiviä Norjasta, taskuissa kantanut autolle, peräkontissa useampi kilo...Mies nauroi ja sit eräällä reissulla, kun en kerännyt, oli ihan ihmeissään ja jopa PETTYNYT!

    Onneksi olkoon lapsivesinäytteen tuloksesta! Itse olin samassa tilanteessa melkein 6v sitten (kun odotin Onnin ikäistä Mikkoa, joskus kommentoin nimiasiaa). Mulla lapsivesinäyte epäonnistui, vain 5 solua saatiin viljeltyä. Mutta onneksi odotin poikaa, niin pystyttiin poissulkemaan, että olisivatkin olleet minun soluja. Nämä 5 olivat kromosomistoltaan terveitä. Epävarmuus säilyi vielä rakenneultraan (ja oikeastaan lopullisesti syntymään) Syy miksi lapsivesinäyte otettiin, oli niskaturvotus. Kyllä siinä monenlaisia joutui miettimään melkein parin kuukauden ajan. Isoja asioita. Joten vaikken sinua tunnekaan, olit kyllä mielessäni, aika hassua tavallaan.

    t: Marja
    P.S. Olitko Kuopion yliopistolla? Minä olen nimittäin töissä siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja, itse asiassa, nyt kun kerroit tuon Norja-jutun, niin tuotiinhan me viime syksynä kiviä Kreikasta. Mut siis pari kourallista vaan. Vaikka oisin varmaan tuonut sen rekka-autollisen, jos ois ollut mahdollista. Siellä oli IHANIA kiviä! :D

      Ja kiitti, muistan sun kirjoittaneen joskus teidän Mikosta. :) Onneksi teilläkin kaikki kuitenkin osoittautui olevan kunnossa, vaikka tiukkoja tilanteita tekin olette joutuneet kokemaan. <3

      Tällä reissulla ei tullut käytyä yliopistolla, mutta mä olen opiskellut Kuopion yliopistossa ja ollut muutamassa projektissa töissäkin aikanaan Kuopiossa asuessani. :)

      Poista
  3. Upeita tuliaisia toit mukanasi. Noissa vanhoissa tavaroissa on vain sitä jotakin ja ne ovat niin kauniita!
    Upean neulatyynyynkin olet saanut tyttäreltäsi. Taitaa olla tyttö taitava käsitöissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Paitsi että meillä ei ole tytärtä, vaan poika. ;) Mutta näppärästi tuo poitsukin kaikenlaista saa aikaan käsillään (kun on vaan riittävän kärsivällinen ohjaaja, ei äiti)... :D

      Poista
  4. Hieno lahja! Onko neulatyynyn kukka kiinnitetty pieneen saviruukkuun? Kerhossako noin upea on tehty?

    Paljon tuliaisia! Minä muistan tuollaisen emalivadin. Ilmeisesti itselläni oli sellainen, kun synnyin 70-luvun alussa. Vadissa silloin pestiinkin, kun maalla ei vielä silloin ollut vesijohtoja yms. mukavuuksia :)

    - Kristiina -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, maalatussa ruukussa on. Onni on tehnyt sen hoidossa. :) Mä en edes tiennyt, että tuohon aikaan on ollut äitiyspakkauksessa emalivateja!! Ja että mun vanha oli vielä tallessakin!! :)

      Poista
  5. Ihania aarteita oot kyläilyreissulta mukaasi saanut. Mahtavat lahjat, taidan värkätä itselleni samanlaisen neulatyynyn !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AnniK. Lahja oli kyllä oikein hellyyttävä <3

      Poista
  6. Hienoja tavaroita!
    Yksi pieni oikaisu: Nuo maitoastiat eivät ole maitotonkkia vaan maitohinkkejä. Tonkkia ovat ne isot, joilla ennenvanhaan maito kuljetettiin navetalta tien varteen maitolaiturille odottamaan maitoautoa eli meijeriautoa. Hinkkejä ovat nämä pienemmät, joilla haettiin naapurista tinkimaitoa tai vietiin heinäpellolle heinäväelle kaljaa. Oikaiskaa, jos olen väärässä, mutta näin mielestäni Keski-Suomessa (ja Savossa?).
    t. Arja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohops! Nyt on menneet hinkit ja tonkat kaupunkilaisella sekaisin! :D Kiitos selvennyksestä! :)

      Poista
  7. Minunkin mielestäni maitotonkat ovat niitä isoja. Mutta pienemmät ovat Pohjois-Savossa peilareita ja Kainuussa pääläreitä :)
    t; Marja (Pohjois-Savossa asuva ja Kainuusta kotoisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinkeistä oon kuullut (heh), mutta peilarit ja päälärit on ihan uusia sanoja. On tää suomenkieli sitten hauska. :)

      Poista
  8. Hienoja löytöjä! Jännä, että bongasin listasta ekana savustuspöntön ;) mmmmmm...savukalaa.....
    Just puhuttiin vaimon kanssa, että me niin haluttais kesäkeittiö. Ensin pitäisi vaan saada oma koti siihen ympärille. Tähän kun ei oikein viitsi sellaista rakentaa. Saa nuo 4 grilliä ajaa nyt sitä asiaa :)
    Mulla on pari iänkaikkisen vanhaa ja harmaantunutta paksua (siis PAKSUA) lankkua odottamassa inspiraatiota pihalla. Ajatuksissa on ollut pätkiä niistä pari kelottunutta seinähyllyä.
    Pakko vielä kehaista, että emalivati oli eri hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ylläri :D Joo, saa nähdä minä kesänä mä sen kesäkeittiön saan... kunpa jo tänä kesänä. Ees jonkinlaisen. Sitähän voi sitten jatkaa ja hienosäätää loputtomiin... Ja hienoja sun hyllysuunnitelmat! Mulla ois harmaalle laudalle miljoona käyttökohdetta sen kesäkeittiön lisäksi. Pitäis rakentaa istutuspöytää ja -hyllyä ja vaikka mitä kivaa tuonne pihalle. :) Ja kiitti, samanlainen on ollut myös SUN äitiyspakkauksessa. ;)

      Poista
    2. Täytyykin kysellä äidiltä, että ethän sä vaan oo hävittäny sitä MUN vatia :D
      Ostin nuo laudat täältä Vääksystä, meillä kun noita antiikki- ja sekatavarakauppoja on enemmänkin.
      Meillä on täällä sellainen kuuluisa Lauran kauppa, joka taitaa olla Vääksyn tunnetuin ja suosituin matkailukohde. Ohessa tekstiä yheltä nettisaitilta:" Vääksyn Wanhan keskustan perinteikäs liiketila on kuin pienoistavaratalo, josta saa melkein mitä vaan. Jokainen myynnissä oleva esine on itsensä näköinen ja oloinen ja sikäli uniikki. On piironkeja, pöytiä, tuoleja, kattokruunuja, lampetteja, taidetta, koristeita, lavasteita ja tekstiilejä. ”Houkutuskaupasta” löytyvät myös naulat, ruuvit, mutterit, kulmat, koukut, saranat, luonnon narut, vasarat ja sahat, jotta ”löydöt” saa asennettua kotiin paikoilleen."
      Siellä oli joskus sellainen mallinuken yläosajutska mitä vaimo kuolasi, mutta kun ei mahtunut mihinkään. Kauppa on ahdas kun mikä, mutta kyllä sinne saisi joka tilin menemään. Hinnat on Hesalaisia varten joskus vähän kovia, mutta saa siellä tingattuakin. Jos sanon, että se on kuin 10 kirppistä yhdessä paketissa ilman vanhoja vaatteita niin aika lähellä totuutta ollaan.
      Tulipa pitkä vastaus, huh.

      Poista
    3. No kyselehän! :D -70 luvun loppuun asti on äippäpakkauksissa jaettu tuota vatia - aatella miten paljon niitä on (on ollut) maailmalla.

      Lauran kauppa kuullostaa muuten ihan siltä, että sinne pitää päästä! :) Mielellään varmaan pakettiauton kanssa... Tai peräkärryn. :) Nuo huonekalut on tällä hetkellä niitä, mitä tarvittais ja joita haluisin lisää. Täällä Porvoossa on muuten ihana wanha rautakauppa, josta saa kans kaikkea mahdollista vanhaa rakennussälää, muttereita jne. Ja siellä on kans se tunnelma ihan ku vuosisadan takaa. Palvelusta puhumattakaan! Kyllä sinne mieluummin menee, ku jonnekin K-Rautaan. :)

      Poista
  9. Mietinkin, mistä tuo vati mökin verannalle on kulkeutunut. Ensimmäisen lapsen, s. 1973 äippäpakkauksesta tietenkin. Niin hyvä kuntoinen, ettei ole taidettu pahemmin käyttää! Pitäisi vain keksiä jotain uusiokäyttöä sille. On aivan samanlainen kuin Katrin kuvassa oleva; kiitos Katri muistinpalautuksesta.
    t. Arja

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...