sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Jättiläinen

Seuraa PAINAVAA asiaa. Odotusajan painonnoususta, nääs. Mua ottaa ihan sikana päähän, että mun paino nousee ja nousee ja nousee... Samalla tavalla kuin Onnia odottaessani, jolloin keräsin komeat 22 kg. Olen pyrkinyt syömään terveellisesti. Ok, meillä herkutellaan myös, mutta ei läheskään joka päivä. Mielestäni olen herkutellut hyvin kohtuullisesti. Syön säännöllisesti aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Hiilareita syön, mutta melko vähän. Syön määrällisesti paljon, mutta sisällöllisesti mielestäni järkevästi. Liikun. Lähtöpainoni ennen raskautta oli 50 kg. Olen 160 cm pitkä (BMI 19.53) eli normaalipainoinen (normaali BMI: 18.5 - 24.9). Tänä aamuna (rv 28+1) kotivaaka näytti 60 kg, eli +10 kg.

Vaikka tiedän, että oleellisinta on terveellinen ruokavalio, ei painonnousu, asia ärsyttää. Jonkin yksityisen neuvolan sivulla sanottiin lohdullisesti näin: "ei ole väliä mitä vaaka näyttää, jos itse tietää syövänsä terveellisesti...". Mutta SILTI. Koska itselle tulee tarve selitellä ihmettelijöille, että en mä oikeasti ole syömällä näitä kilojani kerännyt... Kaikkialla toitotetaan, että normaali painonnousu raskaussaikana on 8-15 kg. Ja jos saat enemmän painoa, olet sen kerännyt omaa tyhmyyttäsi: syömällä. Mä näen miten ihmisten ilmeet pysähtyvät kun kerron, että painoa on tullut noin 10 kiloa. Vastaukseksi saan vain nyökyttelyä, yleensä kukaan ei keksi edes sanoa siihen mitään. Joku saattaa lipsauttaa, että "oho". Miettivät varmaan, että ÄLÄ SYÖ NIIN PALJON. 
kuva

Aionkin nyt pitää ainakin viikon (ehkä jopa pidempään) täällä julkista ruokapäiväkirjaa. Kirjaan huomisesta alkaen ylös kaikki syömiseni ja kuvaan ateriani, jotta selviää, minkä verran sitä ruokaa siinä lautasella on. Ja vielä tärkeämpää kuin määrä: MITÄ siinä lautasella on. 

Lisäksi kirjaan ylös myös liikkumiset. Sitä olen tähän asti tehnytkin jo HeiaHeiassa, ja lisään tähän postaukseen kahden edellisen viikon liikunnat. Jatkossa en kirjaa liikunnaksi noita pihatöitä (vaikka ne kyllä ihan työstä käy!), sillä ei niitä tule kellon kanssa tehtyä ja aikoja on vaikea arvioida).

1. viikon liikunnat 
(juhannus vähän sekoitti ja tuli liikuttua normaalia vähemmän ja syötyä normaalia enemmän...)

ma: -
ti: cross training 10 min, kuntosali 50 min
ke: sisäpyöräily (random-ohjelmalla) 45 min
to: pyöräily 23 km n. 1h 15 min
pe: -
la: kävely Onnin pyörän perässä 35 min 
su: -

2. viikon liikunnat

ma: -
ti: cross training 15 min, kuntosali 50 min
ke: puutarhan hoito (mullan kärräystä, kasvimaan laittoja jne) 2h
to: kasvimaan ja kukkapenkkien laittoa 2h, kävely Onnin pyörän perässä 30 min
pe: haravointi 1h, cross training 5 min, kuntosali 50 min, sisäpyöräily 10 min
la : kävely Onnin pyörän perässä 25 min
su: sisäpyöräily 20 min, kuntosali 50 min


***

Nyt tehdään niin, että punnitsen itseni uudelleen viikon kuluttua maanantaina. Katsotaan paljonko tulee viikossa painoa lisää. 

Älkääkä hätäilkö, en missään nimessä aio laihduttaa, tietenkään. (jos sitä kukaan ajattelikaan, mutta täällä blogissa pakko selventää, väärinkäsitysten välttämiseksi...). Syön ja liikun kuten tekisin ilman tätä "seurantaakin". Eikä tarkoitus ole koko loppuraskautta kytätä painoa viikoittain, kyllä ne neuvolan punnitukset mulle riittää. Mä vain haluaisin ihmettelijöiden lisäksi myös itselleni vastauksia, MIKSI ihmiset keräävät painoa niin eri tavoin. Vastaus on aina sama: se on niin yksilöllistä... Joo on. Mutta MIKSI. Tiedän, että pienikokoinen ihminen kerää vararavintoa imetystä varten enemmän kuin isompi lajitoverinsa. Myös lapsen iso koko suhteessa äidin pieneen kokoon altistaa loppuraskaudessa enemmän turvotuksille... Mutta eivät kaikki pienetkään kerää paljoa painoa. Miksi sitten minä? Täytyykö tässä sitten lähteä syyttämään huonoja perintötekijöitä, että mun kroppa nyt vaan on lihomaan taipuvainen? 

Huomenna on neuvola. Laittelen kuulumisia sieltä ja lupaan vaihteeksi kuvan tästä kasvavasta pallostakin... Yhden kerran olen jo kuullut legendaarisen "ootko varma, ettei siellä ole kahta..?" -kyselyn. Kraah. I am laughing my ass off.


35 kommenttia:

  1. Mullakin on huomenna neuvola:-) Ja painoa on tullut hirveästi! Ainakin12 kiloa, mutta kukaan ei muka huomaa;-) Oonkin päättänyt ihan rauhassa turvota. Laihdutan sit joskus... Liikkunut en oo ollenkaan lukuun ottamatta noita normi kotihommia. Että kyllä saan vaunulenkkeillä sit loppukesästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen todennut, että liikuin tai en, paino nousee ihan samaa tahtia näköjään... Ja tällä menolla otan sun 12 kg kiinni ihan muutamassa viikossa. Joten älähän hättäile siellä! ;) Mulla on parhaassa tapauksessa raskautta jäljellä enää 10 viikkoa ja pahimmassa 14 viikkoa... Siinä ajassa ehtii. Tuo sikiöhän painaa tällä hetkellä ehkä jotain kilon, eli sen kasvusta tulee jo ainakin kaksi kiloa lisää.

      Mut olen sormet ja varpaat ristissä, että ei kasvaisi isommaksi kuin Onni syntyessään (4,2 kg). Oli jo tekemistä siinäkin... :S

      Hyviä vointeja sinne! Ja voi kun voisin ottaa tuon painonnousun yhtä järkevästi kuin sinä...

      Poista
  2. Heippa! Pakko kommentoida kun itse keräsin ekassa raskaudessa painoa 22 ja toisessa 19. Nyt niistä on jäljellä vielä 5 kiloa jotka olen kerännyt ihan syömällä. Ensimmäisestä lähti kaikki pois ilman laihdutusta ja toisen jälkeen kun en ole saanut laihdutettua niin tuo 5 on jäänyt. Itse olen sellainen odottaja että kerään nestettä, molemmilla kerroilla on ekassa viikossa synnytyksen jälkeen lähtenyt yli 10 kg (mukaan lukien vauva), ei siinä ajassa läskiä vielä pois ole saanut eli kaiketi nestettä. Neuvoni voisi olla että älä stressaa se on pahasta. Nauti raskaudesta ja jos kerran tiedät että ilman raskautta et nykyisellä syömiselläsi lihoisi, niin ei se painonnousu nytkään läskiä ole! :) Kaikkea hyvää loppuodotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina! :)

      Mulla lähti ekassa raskaudessa kaikki tulleet kilot itsestään. Muistan, että keräsin nestettä loppuvaiheessa, nyt ei ole vielä tullut... Sormukset on hyvä turvotusmittari. :)

      Ja yritän olla stressaamatta, mutta miksi se onkin niin vaikeaa.

      Poista
  3. Hei! Mä keräsin kanssa kunnioitettavat 22kg :D olo oli koko ajan hyvä, söin terveellisesti ja herkuttelin kun siltä tuntui. Tipunen syntyi kolme viikkoa etuajassa, joten en ehtinyt mitään loppuajan turvotuksia ja isoon oloon tuskstumisiakaan kokea.

    Nyt vuosi synnytyksen jälkeen jäljellä on kolme kiloa, mutta en tiedä, että missä :D vaatteet roikkuu päällä, jopa ne jotka oli ennen raskautta sopivat. Ehkä se kolme kiloa on vaan sitä suunnatonta rakkautta lasta kohtaan :D Ja tyttö oli syntyessään 3080g, joten sen kokoinen rakkaudella täytettävä kolo sinne sisuksiin jäi.

    Pääasia taitaa kuitenkin olla että voitte molemmat hyvin, sä ja pieni. Mielestäni se on ihan hulluutta, mikä nyt on ilmeisesti jopa jossain piireissä muotiakin, että pyritään siihen ettei raskausaikana paino nouse yhtään.

    Voimia sinne ja ihanaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sulla vaatteet roikkuu, niin ehkä ne kolme kiloa on sitten vaan tiiviimmässä muodossa, eli lihasta. Tai sitä rakkautta! :) Toivotaan, että loppukesän helteet ei turvota kovin paljoa... Ei tartteis kyllä mennä yli täälläkään. ;)

      Ja kiitos. Täällä voidaan ihan erinomaisesti, siis ihan todella voisin sanoa, että olen lähes elämäni kunnossa. :D Toivottavasti ei tulekaan mitään suurempaa kremppaa. Ja uskoakseni tuo kickboxeri tuolla vatsassa voi yhtä hyvin kuin äitikin. :)

      Joo, ymmärrän, että suurta painonnousua ei suositella jos äiti on kovin ylipainoinen, mutta että normaalipainoisella ei nousisi paino raskausaikana... En ymmärrä. Kiitos ja ihanaa kesää sinne myös! :)

      Poista
  4. Minäkin stressasin painonnousua kolmessa ekassa raskaudessa. Mullekkin tuli melkein 20kg jokaisesta. Ja en usko, että johtui täysin ruuasta. Söin nimittäin raskausaikana samanlailla, kuin muutenkin. Toki liikunta on vähemmän rankkaa. Elenasta päätin, etten ota mitään stressiä painosta. Nautin raskaudesta ihan eri tavalla. Saman verran tuli, mutta taas lohduttauduin, että oon kuitenkin aina päässyt kiloista eroon.
    Ja mulla edes maha ei ole mikään jätti, vaan kilot levittäytyvät kivasti ympäri kehoa. Mä oon 161,5 pitkä ja muistan kuinka kamalaa oli, kun ekan kerran elämässä paino meni yli 60. Huh. Enää se ei tuntunut niin pahalta Elenan kohdalla.

    Sinä oot raskaana ihan hurjan kaunis!!
    Hurjasti tsemppiä painoasioihin ja yritä ottaa rennommin. Ei se varmasti helppoa ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea asenne sulla. Mulla on vielä opittavaa... Ja sähän olet niin hoikassa kunnossa! Ei uskoisi, että olet neljän lapsen äiti! <3

      Ja kiitos, kiitos, kiitos!!! <3

      Poista
  5. Kuinka teidän kisu voi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä, kisu voi hyvin. Haava on parantunut oikein hyvin ja päästettiin juhannuksena jo ulkoilemaankin, kun tassu oli kunnossa ja toinen niin sydäntäraastavasti naukui oven takana. Ihan entisellään siis. :)

      Poista
  6. Mä oon kerännyt kaikissa raskauksissa reilusti kiloja, 15-18 kiloa. Kukaan ei ole koskaan ainakaan ääneen itseni kuullen ihmetellyt. Mä söin hyvällä omatunnolla ja nautin jokaisesta kilosta :) En oo koskaan ollut niin sinut kroppani kanssa kuin raskausaikoina, oikeasti. Nauti sinäkin ja yritä vähän välittää siitä mitä muut ajattelee. Sä liikut kaiketi normaalioloissa niin paljon, että äkkiäkös ne kilot sitten tippuukin. Kivaa viikon alkua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei uskois sustakaan! Hienosti olet kyllä kaikista raskauksista palautunut. :)

      Yritän nauttia. Mä en tajua miksi oon niin herkkä sille, mitä muut ajattelee. Miksi alan aina selittelemään. Ja miksi tuntuu siltä, että aina verrataan johonkin toiseen, joka on kerännyt painoa sen ja sen verran... :(

      Itse asiassa mä olen nyt raskausaikana jopa vähän lisännyt liikuntaa. En mitenkään radikaalisti, vaan siten, että on tuntunut hyvältä. Mun vaan tekee mieli päästä urheilemaan. Mutta kuten tuolla joku jo kirjoittikin, niin "normaalioloissa" en näillä syömisillä lihoisi, joten yritän muuttaa tätä omaa ajatteluani...

      Kiitos ja ihanaa uutta viikkoa sinne suuntaan myös! :)

      Poista
  7. Mun korviini nuo kilomäärät kuulostaa ihan normaalilta. Mutta tiedän kyllä tunteen, kun itseä ärsyttää. Eikä ne neuvolapunnitukset mitään herkkua ole, jos oma mieli on jo valmiiksi vereslihalla. Noissa masukuvissa näytät tosi sutjakalta, joten jos pystyt, älä tosiaan turhia murehdi!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Edellisten masukuvien jälkeen on maha kasvanut paljon, koitan saada piakkoin uutta esiteltävää. :) Yritän olla murehtimatta, yritän... Tuo vertaaminenhan se tässä varmaan ärsyttää, kun ei mahdu siihen "normimuottiin".

      <3

      Poista
  8. Oi, tosi mielenkiintoista! Ainakin näin terkkarin näkökulmasta :)
    Ihmisillä on eri geenit, erilaiset vartalot, erilaiset elämäntyylit ja erilaiset käsitykset siitä mikä on terveellinen ruokavalio ja/tai elämäntavat. Painon nousu kuuluu raskauteen, mutta milloin se menee "yli".. Ja nimenomaan miksi kiloja kertyy ja miten niistä sitten jokaisen kohdalla yksilöllisesti kysytään/puhutaan. Näitä joudun työssä miettimään..
    Sun liikkumiset ja syömiset kuulostaa oikein hyvältä, joten siinä mielessä ymmärrän että kilojen kertyminen saattaa ahdistaa. Kulje kuitenkiin maha pystyssä ja hymy huulilla! Sun mahakuvat on niin sulosia ja KAIKKI raskaana olevat naiset on mun mielestä kauniita ♥
    Pääasia on että äiti ja vauva voivat hyvin! Kaikkea hyvää raskauteen ja kesään koko teidän perheelle! :)

    T.E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa kuulla terkkarin kommentti! :) Oma terkkari ei ole ollut myöskään huolissaan (ainakaan toistaiseksi), eikä edes edellinen Onnia odottaessani, vaikka paino nousikin niin paljon. Katsotaan mitä huomenna sanoo... ;)

      Ja joo, eroja on ja paljon meissä, mutta silti hämmästyttää, miten suuria eroja voi olla raskauden painonnousussa, kun vauvat kuitenkaan eivät syntyessään eroa kymmeniä kiloja toisistaan. :D Ehkä sitten geenit, lähtökoko ja vartalon malli..? En keksi minäkään muuta, kun aineenvaihdunta toimii normaalisti, istukka, eikä muutenkaan ole perussairauksia tai esim. kilpirauhasongelmia. Terveellisissä elintavoissakin varmasti on eroja riippuen siitä keneltä kysytään, eli on terveellisiä ja "terveellisiä". Itse uskoisin, että tiedän koulutukseni perusteella mm. ravitsemuksesta sen verran, etten vain luule syöväni terveellisesti, vaikka totuus olisi toinen.. :)

      Ja tosiaan, hyvin täällä voidaan, molemmat. Kiitos ja hyvää kesää myöskin sinne! :)

      Poista
  9. Hei!

    Tämä kirjoitus olisi voinut olla minun pohdintojani (+kiukustumistani) reilu kolme vuotta sitten, kun odotin tytärtämme. Minulle kertyi raskausaikana kiloja reilut 20. Siinä vaiheessa, kun mittari näytti +20 kiloa olin niin järkyttynyt etten enää mennyt lähellekään vaakaa.
    Olen lyhyt ja mahani oli valtava. Tuntui että kaikki päivittelivät kokoani. Kaupassakin myyjä sanoi, ettei hän ole ikinä nähnyt yhtä suurta mahaa. Jostain syystä en osannut olla kovin iloinen:( Minulla paino lähti heti alussa kovaan nousuun. Puolivälissä raskautta olin saanut jo liki 10 kiloa lisää. Silloin sain esimerkiksi työkaverilta juuri kommetteja siitä ettei pitäisi syödä niin paljon... Loppuraskaudessa aloin kerätä ihan älytöntä turvotusta. Viimeisinä kahtena viikkona en voinut käyttää juuri mitään kenkiäkään, kun ne eivät yksinkertaisesti mahtuneet.
    Sairaalaan ei jäänyt kuin muutama kilo, vasta kotona turvotus lähti laskuun. Mutta näytin kyllä pitkään siltä, että olen edelleen raskaana:(
    Pikkuhiljaa kilot sitten putoilivat, viimeiset kuusi taisivat olla itse syötyjä, sillä lähtivät niinniin hitaaaasti.
    Olen kyllä todennut raskauden jälkeen, että olen tosiaan taipuvainen lihomiseen ja nimenomaan mahankohdalta. Heti jos tulee yhtään lisää painoa on se 100% mahassa. Ennen raskautta asia ei ollut yhtä ilmiselvä. Raskauden jälkeen olen myös turvonnut ihan eritavalla vatsan kohdalta kuin aikaisemmin... Ei kivaa!

    En tiedä kuulostaako liian lattealta, mutta sanon kuitenkin. Älä murehdi muiden kommenteista, älä edes ajattele heitä. Tärkeintä on, että sinä ja pienokainen voitte hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maijis! Kuullostaa kamalalta, mutta niin lohduttavalta... Siis kamalalta lähinnä noiden saamiesi kommenttien osalta, eikä se turvotuskaan varmasti kivaa ollut. :( Tiedän niin tunteen. Olen satavarma, että saan vielä monta kivaa kommenttia ennen syyskuun puoltaväliä. Kun osaisikin vaan suodattaa ne korvien läpi toisesta sisään, toisesta ulos. Mutta aina sinne pääkoppaan jää jotain kaikumaan ja harmittaa todella, kun jengi luulee, että mä olen joku syöttöpossu joka en muuta tee kuin syön ja syön ja syön.. :/

      Ja mulla on ihan samanlainen vartalon malli: omena. Jos ja kun lihon, tulee se keskivartaloon ihan kuin miehille. Ei puhettakaan sellaisesta naisellisesta päärynästä, jossa on hoikka yläkroppa, vyötärö, leveä lantio ja pyöreät reidet. Ei. Mulle tulee pallo vatsan kohdalle ja siitä lähtee sitten tikkujalat. Ja "normioloissa" olen huomannut, että hiilarit mulla lisää sitä turvotusta vatsassa. Olenkin löytänyt itselleni sopivan ruokavalion, jossa syön järkevästi hiilareita, paljon kasviksia ja panostan proteiiniin. En kuitenkaan karppaa. Heti jos erehdyn syömään jossain enemmän mm. perunaa, vatsa kipeytyy ja turpoaa. Ei kiva. :/ Eli tiedän myös tuon tunteen!

      Kiitos kovasti kommentistasi, on kuitenkin kiva kuulla, että ei ole tässä asiassa "yksin". Yritän takoa päähäni järkeä, nauttia tästä hyvästä olosta ja näyttää kieltä kummastelijoille. :)

      Poista
  10. Täällä toinen terkkari:)
    Olen joka raskaudessa ollut tosi iso. Maha on alkanut näkyä jo 6 viikon jälkeen, kohtu on sen mallinen että "pomppaa heti näkyviin", joten salailu on ollut aina tosi vaikeaa.
    5 lasta synnyttäneenä ja tosiaan terkkarina/raskausdiabeetikkona (ja kovan diabetes sukurasitteen omaavana), olen ollut aina tosi tarkka ruokavaliosta ja liikunnasta. Vähinten sain painoa toisella lapsella, vaivaiset 22 kg =D. Parhaiten niitä on kertynyt 27 kg... ja puoli vuotta synnytyksestä painoa oli tippunut 31 kg! Ilman mitään extratekemistä!! Sama ruokavalio ja liikuntatahti, mitä raskausen aikanakin. Ja tämä ei todellakaan tarkoita herkutonta ruokavaliota!! Suklaa on aina ollut mun intohimo imetyksen aikana:)

    Joten älä stressaa! Jos syöt ja liikut terveellisesti, niin kyllä se painokin lähtee sitten pois. Ja päästä muiden puheet toisesta korvasta ulos;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AAMEN :D Kiitos! Saanko printata tän kommentin ja näyttää kaikille painon kauhistelijoille... ;D Tosin se ero meissä on, että mulla on kohtu taaksepäin, eikä sen takia pitäis olla heti alkuraskaudesta edes esillä. Mut mulle tuli heti alkuraskaudesta sellainen koko vatsan peittävä turvotus, joka alkoi heti tuosta rintojen alta... Niin, ja mulla ei ole ollut raskausdiabetesta, eikä edes sukurasitetta siihen suuntaan.

      Mutta hienosti sullakin on paino tippunut, eli kertoo jotain siitäkin, että ei se ole syömällä tullut. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että mikä mun lopullinen "saldo" tässä raskaudessa on ja kauanko niistä eroon pääseminen kestää.

      Kiitos vielä. <3

      Poista
    2. Ole hyvä vain:)
      Ylpeä olen ollut joka kilosta, enkä ikinä niitä murehtinut. Raskausaika on ollut elämäni parasta aikaa! Nautihan sinäkin!

      Poista
    3. Juu, tähän pyritään. :)

      Poista
  11. Untosta tuli 22kg.Liisasta varmaan 18-19kg vaikka vannoin etten päästä itseäni paisumaan niin enää uudestaan.Molemmilla kerroilla raskausdiabetes,Unton kanssa selvisi vasta loppumetreillä ja voin tosi huonosti koko raskausajan,verensokerit syynä mutta vasta 34 viikolla niitä älyttiin katsoa vaikka sukurasitetta on ja se oli terkkarinkin tiedossa.Terkkari vinkkaili et karkkia ei tarttia ehkä ihan niin paljoa syödä kun toi paino nousee aika kiivasta tahtia.Olis tehny mieli läväyttää,olo oli ihan kamala koko ajan ja kuvittelin että sellasta se varmaan on kaikilla enkä vaan jostain syystä osaa itse siinä hehkua ja nauttia..Vaihdoin terkkaria omasta pyynnöstäni (enkä edes ravintolassa ikinä kehtais ikinä valittaa hiuksesta ruoassa,väärästä annosksesta..) ja esimiehensä kysyi haluanko viedä asiaa eteenpäin,sokereiden heittelyt olis pitäny saada kiinni paljon aiemmin ja muutakin epäasiallista siinä oli joten ihan hakoteillä en ollut kun olo ei ollut yhtään luottavainen.Ekan raskauden söin ihan mitä sattuu,mitä pystyin ja mikä ei pahentanu oloa.Liisan kohdalla tiesin että ainoa keino välttää insuliinit on ruokavalio ja muistaakseni lähelle viikkoa 30 pääsin ruokia venkslaamalla mutta sitten ei auttanu ku ottaa insuliinit käyttöön,söin käytännössä pelkkää maitorahkaa,vihanneksia ja kanaa.Kaikki hiilarit pois,ruisleipää pala päivässä,rasvaton maitokin nosti sokereita liikaa.Eli ruokavalio oli tiukempi,todellakin ja silti painoa tuli ihan hervottomasti taas.Tosin saatoin lohduttaa itseäni ja ankeaa salaattilinjaani erinäisillä juustokönteillä sen salaatin seassa joten ihan pyhästä hengestä se paino ei tullut.Molemmista on paino lähtenyt aika helposti,nyt on +2kg verrattuna aikaan ennen Untoa mutta kroppa on niin erimallinen ja niiiiin omena että tuntuu että sitä olis vieläkin se +20kg.Oon varmasti epäliikunnallisin ihminen jonka tunnen,tykkään kyllä lenkkeillä,käydä salilla mutta lapsuuden kyläkoulun liikuntatuntitraumat ja siellä iskostunut ajatus etten ole hyvä liikunnassa jarruttaa tekemästä mitään.Kauheen pitkä paasaus,aihe selvästikin on hyvin lähellä..Oltiin risteilyllä kun olin kai viikolla 26 Untosta ja siellä oli kätilöporukka pikku kekkulissa työpaikan risteilyllä.Yksi kävi kysymässä millä viikolla olen,olivat lyöneet vetoa.Yleisin arvaus oli 38..Ilmeisesti se kohtu kääntyy tosiaan eteenpäin,töissä arvasivat viikolla 8 vaikka oli löysät työvaatteet.Et ei siulla oo mitään hätää :) Väliaikaista kaikki on vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, onpa kurjia kokemuksia! :( Itsellä ei kokemusta tuosta raskausdiabeteksesta, ja toivottavasti ei tulekaan... Eipä tuollainen odottajan syyllistäminen auta asiaa ainakaan.

      Kropan malli on muuttunut täälläkin. Taitaa olla aika yleistä. Itselläni saan tuota omenapöhötystä ruokavaliolla ja liikunnalla pidettyä vähän kurissa. Valitettavasti se ei käy enää itsekseen, kuten nuorempana. Silloin sai syödä mitä vaan, eikä silti lihonnut. Onneksi oon löytänyt tuon liikunnan ilon, mutta ei se mullakaan kouluajoilta kumpua.. vaikka liikunnasta kyllä koulussakin tykkäsin. Toivottavasti säkin löytäisit jonkin itselle mieleisen tavan (ja aikaa..) liikkua. En tiedä millainen sohvaperuna olisin, ellei mies olis niin liikunnallinen ja sais muakin innostumaan, sekä mahdollistaa sen, että saan sitä omaa aikaa lähteä salille. :)

      Ja joo, täähän on vaan pieni hetki elämästä. Ja palkinto kuitenkin mitä parhain! ;)

      Poista
  12. Oi että, älä ole huolissasi. Tottakai painonnousu kyrsii, mutta kyllä sä saat ylimääräiset sit pois :) Mulle tuli ekasta tasan 30 kg. Kaameeta, mutta hyvin lähti imetyksellä ja sit sen jälkeen laihiksella pois. Laitoksellekin jäi muistaakseni jo 10 kg. Tokasta ei kai ihan niin paljon tullut, osasin vähän skarpata, mutta yli 20 kg kuitenkin. Vieläkin on kiloja jäljellä, mut en mä jaksa stressata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei niinkään paljoa ahdista kilot jotka raskaudesta jäis vyötärölle, kun tiedän (tai luulen ainakin), että siitä ne karisee, kuten ennenkin. Onnin jälkeen en laihduttanut, kilot lähtivät pikkuhiljaa ihan itsekseen. Mä ajattelen vaan liikaa sitä, mitä muut ajattelee. Ja ärsyttää omassa käyttäytymisessä se, että alan selittelemään ihmisille, että mun paino nyt vaan nousee, vaikka söisin miten... :( Kun vois vaan olla välittämättä mitä muut ajattelee ja sanoo.

      Kadehdin kyllä niitä, joilla on läpi raskauden pieni, siro kumpu, eikä yhtään ylimääräistä missään. Mun lyhyessä varressa tää vatsa näyttää jo nyt valtavalta ja se sitten kiinnostaa ihmisiä, että milloin on laskettu aika. Kun kerron, että syyskuussa, niin niiden silmät tippuu pästä, että kolme kuukautta sulla on sitten aikaa vielä kasva... hmmm....

      Sullakin on kyllä niin ihailtava asenne, koitan ottaa oppia! :)

      Poista
  13. Mä olen ylipainoinen ja kummassakin raskaudessa tuli painoa lisää n.15kg. Kummassakin kilot lähti 2vkoa synnytyksestä. Erityistä turvotusta en tuntenut kummassakaan, mut jälkimmäisen turvotuksen tajusin vasta jälkikäteen, kun kokeilin raskausaikana lahjaksi saamaani rannekorua! Sormukset oli mahtuneet sormiin viimeistä paria viikkoa lukuunottamatta.

    Mulla oli molemmissa raskauksissa raskausdiabetes, ja jälkeenpäin olen ihmetellyt (ja nauranutkin) äitiyspolin suhtautumista. Ekassa raskaudessa olin tosi tarkka, eikä painoni noussut viimeisellä kolmanneksella ollenkaan. Söin tosi vähän ja yritin liikkua, mutta sain joka kerta "saarnan" mitä pitäisi tehdä (kun eivät uskoneet että teen jo niin!). Toisessa raskaudessa en onnistunut olemaan yhtä tarkka syömisissäni ja liikuntakin oli vähän heikkoa supistelujen takia. Äitiyspolilta sain myötätuntoa enkä syyllistämistä ollenkaan!
    Onneksi kummassakin raskaudessa neuvolassa oli kokenut terkkari (jäi eläkkeelle melkein heti). Ilman häntä olisin varmasti ollut eka raskauden aikaan tosi pahoilla mielin.

    Mulla on tuota ylipainoa niin paljon, että toisessa raskaudessa viikkoa ennen äitiyslomalle jääntiä yksi vähemmän tuttu työkaveri oli kysynyt toiselta, että minne se Marja lähtee, kun ei oo enää ens viikolla töissä :DD Niin että oo vaan ilonen, että raskaus näkyy, se on vaan merkki siitä että lähtökoko on pieni!

    t: Marja Kuopiosta

    P.S. Rimpsukaisa: Maito on yksi pahimmista sokerinnostajista (ainakin raskausdiabeteksessä). Mä sain lopulta diabeteslääkärin luvalla jättää sen pois ruokavaliosta, kukaan muu ei uskaltanut antaa lupaa, vaikka itse huomasin sen nostavan sokeriarvot pilviin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tuohan on suorastaan ihanne, että raskauskilot lähtee kahdessa viikossa! Vaikka ei haittaa, vaikka kauemminkin kestäisi.. Kurjaa tuo saarnaaminen äitiyspolilla ekassa raskaudessasi. :( Kuten tuonne jo aiemmin kirjoitin, niin eipä se paljoa auta siinä tilanteessa, varsinkin kun tietää itse yrittäneensä!

      Mullakin on molemmissa raskauksissa aivan ihanat terkkarit neuvoloissa. Sellaiset järkevät ja mukavat, jalat maassa -tyypit, jotka ei turhia taulukoita tuijottele. Kokemusta on nimittäin myös sijaisista, jotka puhuivat kuin lapselle (siis lässyttivät!). Jestas, onneksi olivat vaan sijaisia! :D

      Täytyy yrittää olla tyytyväinen ja nauttia tästä ajasta. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  14. Voi sinua, koitahan olla stressaamatta painosta! Tiedän kyllä, että hyvähän se on täällä sanoa, itse kun olen ollut samanlainen stressaaja jokaisessa raskaudessa. ja kuulun myös niihin, jotka saavat 5kiloa lisäpainoa heti kun testi näyttää plussaa. Jokaisessa neljässä raskaudessa olen painanut synnyttämään mennessä saman verran. Ja aina on tullut kiloja 15-18 olen sitten syönyt tai liikkunut miten vaan. Olen tullut siihen tulokseen, että lisäkilojen tarve on ihmisillä erilainen, eikä kukaan voi sanoa mikä on se normaali määrä ja mikä on liikaa. Monet ystävistäni eivät kerää raskausaikoina kuin 5kiloa painoa, mutta eivät myöskään synnytyksen jälkeen pudota painoa kuin sen 5kiloa. Itse kerrytän keskimäärin 16kiloa, synnytyksen jälkeen painan 6kiloa vähemmän, viikon päästä synnytyksestä 10kiloa vähemmän ja loput 6lähtevät parissa kuukaudessa. Toiset TARVITSEVAT imettämiseen enemmän ravaravintoa kuin toiset. Meidän nelosen syntymästä on nyt 9kk ja tällä hetkellä painan 5kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Ja pari kiloa vähemmän kuin ennen ENSIMMÄISTÄ raskautta. Älä siis huoli, kyllä niistä kiloista eroon pääsee :) nauti raskaudesta ja muista myös herkutella hyvällä omalla tunnolla! vauvasta tulee tyytyväisempi kun äiti on syönyt suklaata tarpeeksi ;o)

    p.s. meidän 2ekaa (tytöt) painoi syntyessä 3,5kg ja pojat 4,5kg.. ja saman verran keräsin painoa raskauksissa, söin normaalisti ja liikuin saman verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti sanottu: lisäkilojen tarve on ihmisillä erilainen. Niinhän se taitaa olla. Koitan muistaa tämän lauseen ensi kerralla, jos joku päivittelee mun painonnousua. :)

      Ja suklaata mun kyllä tekiskin mieli... Harmi kun sitä ei oo. Mä en vaan voi ostaa sitä paljoa kerralla, sillä en osaa säästellä suklaalevyä - se on kaikki tai ei mitään... :D

      Kiitos! <3

      Poista
  15. Mulle taisi tulla molemmista pojista kymmenisen kiloa. Esikoinen painoi hitusen alle 4 kg ja kuopus melkein 4,5 kg. Imetin, mutta en hoikistunut silmissä. Taitaa olla raskauskilot vieläkin kannettavana. Pari päivää sitten vaatekaupassa päätin: Tsiisus, nainen, tee jotakin!

    Sinä vaikutat niin sporttiselta ja puuhastelevalta, ettei sulla varmaan ole hätää kilojen kanssa. Kilot ovat osaksi nestettä, jota kesällä kertyy muutenkin kroppaan helpommin.

    Hyvää vointia!

    - Kristiina -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on tullut just tuollainen "oppikirjamäärä" tuota painoa. Ajatella, että mulle tuli ekassa raskaudessa yli puolet enemmän... :D

      Joo, en mä pelkää kantavani raskauskiloja vuosikausia. Tiedän, (kuten tuolla tuli jo aiemmin todettua), että on ihan fakta, että tällä samalla syömisellä en liho kun en ole raskaana. Mitään en ole ruokavaliossani muuttanut, enkä lihonnut ennenkään. Joten kyllähän ne siitä tippuu automaattisesti. Turvotusta ei toistaiseksi (onneksi) ole, loppukesästä voi tilanne olla ihan toinen...

      Ja jos mun kroppa kerran vaatii vararavintoa imetyksen onnistumiseksi, niin mieluummin kerään sitä, kuin tuskastelen sitten riittämättömän maidon kanssa tms. :P

      Kiitos!

      Poista
  16. Pakko oli munki tulla kommentoimaan, meikä lihosi ekasta lapsesta 24 kiloo ja ihan omaa tyhmyyttä syömällä. Tokan kanssa tuli diabetes ja silti tuli 15 kiloo, jotka oli lähtenyt puolvuotta synnytyksestä.
    Siis oikeesti, älä nyt ressaa painosta! Nauti raskaudestasi, se on niin ainutlaatuista aikaa äläkä tuhlaa energiaa mistään painosta murehtemiseen.
    Itse haluisin niiiiiiiin palavasti olla vielä kerran raskaana, mutta huonolla tsägällä sitä en saa koskaan enää kokeä. Ihan itkettää ajatuskin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikeassa tuon stressaamisen kanssa. Pitäis lykätä moiset turhat ajatukset taka-alalle ja keskittyä olennaiseen...

      Mut mä oon kyllä vähän muuttanut mielipidettäni tuosta syömisellä lihomiseen raskausaikana. Mä en usko, että kukaan (normaali, terve ihminen) pystyy yhdeksän kuukauden aikana syömällä keräämään lähemmäs parikymmentä kiloa (jos vähennetään vauvan, veden, veren, istukan jne. painot)! Siis luulisi, että siihen joutuis jo ihan täyspäiväisesti syömään pelkkää "roskaa". Siis varmaan voi syömällä kiloja kartuttaa, mutta ei niin paljoa. Eli syynä täytyy olla yksilölliset erot (geenit?), jotka erottelee meidät siinä, miten helposti joku lihoo. Ja samalla tavalla raskauden aikana kuin muutoinkin; toiset voi syödä lihomatta vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, kun taas toinen joutuu todella tekemään töitä ja tarkkailemaan syömisiään, että paino ei nousisi...

      Ja voi että! :(( Kunpa saisit vielä kokea raskauden! <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...