perjantai 24. elokuuta 2012

Kuperkeikka

Me käytiin aamulla sairaalan äitiyspolilla
Ensin seurattiin parikymmentä minuuttia vauvan sydänkäyrää ja 
piirtyipä tuossa ajassa käyrälle muutama supistuskin.

Sitten lääkäri varmisti ultralla, että Pommi on perätilassa. Istukan paikka, lapsiveden määrä jne. mahdollistivat, että voitiin kokeilla ulkokäännöstä. Toinen lääkäri seurasi ultralla vauvan sydäntä ja asentoa koko toimenpiteen ajan. Toinen lääkäri nosti vauvaa pepusta ja ohjasi päästä. Missään vaiheessa ei sattunut, ehkä oli vain vähän outoa. Meidän pikkuinen oli tosi kiltti ja yhteistyökykyinen, heti alussa vaikutti siltä, että käännös tulisi onnistumaan. Pikkuhiljaa pieni liikkui vatsassa, kohta oli jo poikittain ja ykskaks pää alaspäin, kuten pitääkin. Onnistui!!! 

Hommasta jäi muutenkin hyvä mieli. Lääkäri teki heti alussa selväksi, että väkisin ei yritetä ja jos yhtään tekee pahaa/sattuu, lopetetaan. Lääkärit kertoivat koko ajan missä mennään ja ultraava lääkärikin mainitsi vauvan sykkeen olevan hyvän useaan kertaan.

Operaation jälkeen vauvan vointia seurattiin vielä tunnin ajan ja sitten saimme lähteä kotiin. Mulla on ollut näitä melko kivuttomia "mahan kiristelysupistuksia" aikaisemminkin, nyt oli kivaa nähdä ne "mustana valkoisella". Tunnin aikana niitä piirtyi käyrään useampikin. Ensimmäisen supistuksen aikana vauvan sydänäänet laskivat alle sadan, mutta tasoittuivat ja nyt on kaikki hyvin. :)
vasemmalla vauvan sydänkäyrä, oikealla käyrällä supistukset

Lounastamassa käytiin yhdessä Porvoon parhaimmista ravintoloista - nepalilaisessa Himchulissa. Ravintolan ulkonäkö pettää - kaupungin laidalla oleva parakki ei kovin houkuttele, mutta ruoka on aina niin hyvää! Lautasella lammasta pinaatti-valkosipuli-inkiväärikastikkeessa.
Parin viikon päästä uusi käynti äippäpolille. Varmistetaan, että poitsu ei ole kääntynyt takaisin ja katsotaan uudelleen mittoja. Meille on näillä näkymin tulossa pieni vauva, tämän hetken painoarvio vain 2,4 kg, joka on kyllä keskikäyrällä (ei siis huolta!), mutta huomattavasti pienempi, kuin 4,2 kiloisena syntynyt isoveljensä.. 

Onko teidän lapsilla ollut syntyessään suuria kokoeroja?

20 kommenttia:

  1. Teidän isoveikka on samaa luokkaa kuin meidän pojat, eka poika oli 4,2kg ja toka poika 4,3kg =D pikku jässiköitä. Molemmat pojat on olleet vielä 39+5 poikkitilassa ja ollaankin jännätty käynnistystä että voidaanko käynnistää alateitse vai meneekö suoraan leikkuriin kun on niin isoja eikä käänny ajoissa(tyttöhän päätyi sektioon kun oli myös päälle 4kg) ja toivoin alatiesynnytystä koska toipuminen oli pitkä sektiosta minulla. Mutta kyllä ne on tajunneet kipata pään ales jotta ollaan saatu käynnisteltyä molemmat lasketun ajan tietämillä.

    Tsemppiä loppuraskauteen!! <3

    Leni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän lapset on olleet kaikki sitten aika lähelle saman kokoisia. Onhan tuo aina niin jännää, jos ei ole raivotarjonnassa, että kääntyykö vai ei... Nyt vaan jännätään, että pysyykö pää alaspäin! :P Onneksi se takaisin kääntyminen näillä viikoilla on aika epätodennäköistä, joskin mahdollista - varsinkin kun on niin pieni ja on vielä tilaa temmeltää.

      Mä ehdin jo miettiä, enkä ois suostunut alatiesynnytykseen, jos ei oltaisi saatu käännettyä... Liikaa riskejä vauvalle ja Onnin vaikeahko imukuppisynnytys mielessä. :/

      Kiitos! ♥

      Poista
  2. Huh,oli varmaan helpotus.Veli soitti tänään ja ilmoitti että heidän toinen poikansa näkee päivänvalon ensi torstaina,leikataan,ei suostunut kääntymään.Aika jännää,käly on kuulemma ihan rauhallinen mut minua vähän jännittää miten selviytyy leikkauksen jälkeen vauvan ja touhukkaan kolmevuotiaan kanssa kun veljen isyysloma ei ala heti.Onneks asutaan aika lähellä,voidaan isoveikkaa käydä 'ulkoiluttamassa'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi! Toivotaan, että siellä menee kaikki hyvin. Mut ihana oot, kun oot siellä apuna! <3

      Lääkäri kertoi meille tänään, että viime viikkojen aikana täällä on ollut tosi paljon perätilavauvoja ja kääntämisyrityksiä. Naureskeli, että he on miettineet, onko tähdet nyt jotenkin sellaisessa asennossa, että vauvat haluaa istua peppu edellä.. ;D Ja kuulema n. 30 % on heillä nyt ollut onnistumisprosentti näissä kääntämisyrityksissä! Onneksi kuuluttiin siihen vähemmistöön. :)

      Poista
  3. Hienoa, että onnistui tuo ulkokäännös! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! Olin ensin ihan varma, että ei tule onnistumaan. Mutta kun hommaan ryhdyttiin, niin nopeasti tuli selväksi, että no ehkä sittenkin.. :)

      Poista
  4. Tosi hienoa, että vauva suostui kääntymään ja vielä sekin etteis sinuun sattunut. Oon nimittäin kuullut kaikenlaista noista kääntämisyrityksistä. Pikkuinen on aika pienikin, niin eiköhän se synnytyskin mene paljon helpommin kuin viimeksi ja imukuppia tuskin enää tarvitaan.

    Meille veikattiin päälle 4 kiloista vauvaa, mutta tuli onneksi pienenempi 3668g. Ei paljon, mutta kuitenkin :) Muutamalla tutulla on mennyt kokoarvio pieleen jopa kilolla. Saapa nähdä mitä kokoluokkaa seuraava sitten aikoinaan on, jos sellainen ihanuus meille vielä suodaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama homma. Ei pitäis koskaan mennä lukemaan nettikeskusteluja.... ja meninhän mä! Mua hieman jännitti mennä tuonne, mut kun lääkäri avasi suunsa, niin jännitys kyllä kaikkosi, ainakin enimmäkseen. ;) Paljon on varmaan ihmisestä kiinni miten tilanteet kokee, mutta myös hoitohenkilökunnasta! Kaikki meni tosi hyvin ainakin nyt, enkä kyllä tällä kokemuksella saanut traumoja, enkä soisi kenenkään turhaan tuota kääntämisyritystä pelkäävän. Se tehdään aina täysin äidin ehdoilla. :)

      Toivotaan tosiaan, että synnytys menee hyvin sitten kun sen aika on. Onninkin painoarvio oli viikkoa ennen synnytystä n. 3,5 kg, mutta muistaakseen se perustui ainoastaan lääkärin vatsan päältä tekemään arvioon... Ei heittänyt kuin vajaalla kilolla. ;D

      Poista
  5. Meillä kaksi ensimmäistä (poikia) olivat lähes samankokoisia: n. 4,2kg. Kuopus (tyttö) olikin sitten selvästi pienempi 2,8kg.

    Kokoarvioiden olen kuullut menneen monellakin ihan pieleen, mutta meillä lääkärit olivat ainakin hieman huolissaan koko raskauden, koska kokoero oli kuopuksen kohdalla noinkin iso.Sukupuolen selvittyä, painoeroa selitettiin sillä, vaikkakin raskauden loppuun vauvaa asti tarkkailtiin tiukasti. (Istukan toiminta yms). Kokoeron vuoksi synnytys jopa käynnistettiin, koska haluttiin varmistaa, ettei vauvalla ole masussa hätää.

    Tsemppiä loppuraskauteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mitään huolestuttavaa ei täällä(kään) ole ainakaan vielä löytynyt, mikä selittäisi poikien ison kokoeron. Tosin, lääkäri oli itse sitä mieltä, että käsituntumalla vauva tuntuu suuremmalta kuin mitä nuo mitat antoivat ymmärtää. Arviohan perustuu ultralla mitattuihin ohimomittaan, vartalonympärykseen ja reisiluun mittaan.

      Kiitos tsempistä! :)

      Poista
  6. Hienoa että käännös onnistui, toivotaan ettei pikkainen kiepsahda takaisin. Minun nelikosta kevyin oli 3340g ja painavin 4555g. Kaksi muu tuosta väliltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että pysyy oikein päin! Ja "helpottavaa" kuulla, että sisarusten kesken voi olla tuollaisia yli kilonkin eroja. :)

      Poista
  7. Mahtava juttu että käännös onnistui :) Toivotaan että pikkuinen ymmärtäisi nyt pysyä siellä pää alaspäin ja kaikki menis hyvin muutenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Olin aluksi skeptinen, mutta hyvinhän siinä sitten kävikin. :) Nyt peukut pystyssä, sormet ja varpaat ristissä! :)

      Poista
  8. Hieno kuperkeikka! Aiempiin postauksiin haluaisin sanoa, että ihania hääkuvia ja ihana hääpäiväylläri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kiltti poika kun kääntyi pienellä avustuksella! :)

      Ja kiitos <3

      Poista
  9. Hyvä Pommi!!!

    Hahaa, esikoisemme syntyi vajaan kuukauden yliaikaisena, kun emme päässeet yksimielisyyteen lasketusta-ajasta Suomen terveydenhuollon kanssa. Pituutta oli 56 senttiä ja painoa 4,6 kiloa. Toi on pitkä tarina ja jollain ilveellä ollaan molemmat kuitenkin hengissä. Ilman vaatimaani lantion magneettikuvaa, me oltaisi varmaan hautuumaan puolella.

    Noh, toisesta sitten PITI tulla kieroon katsovan lääkärin mukaan "pieni ja siro", sellainen ihan vähän päälle kolmikiloinen. Hänet leikattiin suunnitellusti lasketunajan kieppeillä ja vaaka näytti 4,1 kiloa. Pituus siinä 54 senttiä. Olisivat niin taas halunneet päästää häntä vielä vähän enemmän yliaikaiseksi. Eli, mä en henkilökohtaisesti usko mihinkään painoarvioihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi KÄÄÄK! Huhhuu, loppu hyvin, kaikki hyvin teillä kaiken tuon jälkeen... o.O Ei ole teidänkään lapsukaiset olleet sitten sieltä pienimmästä päästä. Onni oli kans syntyessään 54,5 cm ja mä en ennen sitä ollut koskaan kuullut niin pitkästä vauvasta. :D

      Ja joo, siis eihän näihin arvioihin pidäkään liikaa tuijotella, tuntuvat olevan melkoista arpapeliä. Vaikka ei sillä, mielellään mä pusaan maailmaan vähän pienemmän vauvan tällä kertaa. :P

      Poista
  10. Upea kuperkeikka :)

    Meillä kolmikon painot ovat olleet 3,0, 3,6 sekä 3,65 eli melko samiksia.
    Toivotaan ettei tästä vikastakaan tulis mitään jättiläistä ;)

    Ja aivan ihania hääkuvia täällä <3 Ootte niin söpö pari ja perhe <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli hieno ja kävi helposti. :) Eiköhän tuo teidän neljäskin mene tuohon samaan kokoluokkaan. Mua on koko ajan peloteltu, että toinen lapsi on usein suurempi kuin eka... No tän kohdalla oon koko ajan tiennyt, että on varmaan ainakin vähän pienempi kuin Onni, mutta että näin paljon! Mut kohtahan sen näkee, että miten hyvin tai huonosti painoarvio tällä kertaa osuu.. ;)

      Kiitos! Mut tiiätkö mitä, niin ootte tekin! <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...