Not so strangers - anymore

Kolmevuotishääpäivä eli ns. nahkahäät. Kuullostaapa romanttiselta.. ;D Selailin vanhoja postauksia ja huomasin häiden jälkeen luvanneeni juhlapäivästä postausta, jota en näemmä koskaan tehnyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä siis hääpostaus. Ja onhan se kiva aina uudelleen ja uudelleen käydä läpi tuota ihanaa päivää...

Kaikki hääpäivänkuvat (ellen toisin mainitse) ovat kuvaajamme, Tuomas Heinosen (Sinun kuvasi) ottamia, joka kulki mukanamme aina aamun meikkaamisesta illan viimeisiin tunteihin. Suosittelemme ehdottomasti!

Juhlapäivään valmistautuminen alkoi jo edellisenä iltana matkatessamme yöksi Helsinkiin. Oltiin varattu huone kahdeksi yöksi hotelli Kalastajatorpalta, jossa majoittuivat myös vanhempani, miehen äiti ja Onni, sekä siskoni miehensä kanssa.

Häitä edeltävänä iltana käytiin kävelyllä vanhoissa kotimaisemissa ja harjoiteltiin (ekaa kertaa ikinä) häävalssia ennen nukkumaan menoa. 

(hotellihuoneen ikkunasta)

Hääpäivän aamuna ei oikein aamupala maistunut.. Kampaajalla käynnin jälkeen tapasin toisen kaasoni ja valokuvaajamme studio Mitorossa, meikkauksen merkeissä. 

Tälläytymisen jälkeen bestman kyyditsi meidät hotelliimme, jossa oli hetki aika vetää syvään henkeä ja pukeutua kaasojeni (ystävä ja sisko) kanssa.

Sulhasen, Onnin, vanhempien, kaasojen ja bestmanin vieheissä oli freesiaa. Oma kimppuni valkoliljoista.

Kirkkoon (Johanneksenkirkko) lähdettiin porukalla hotellilta: minä, kaasot, valokuvaaja, vanhempani, miehen äiti, Onni, siskon mies ja kuskina toiminut isän serkku vaimonsa kanssa. Mies oli mennyt omia matkojaan aiemmin bestmanin kanssa. Ei siis oltu nähty toisiamme sitten aamun (myös puku pysyi mieheltä salassa h-hetkeen asti). Jostain syystä liikenne takkusi pahasti ja oltiin myöhästyä kirkosta: astuttiin kirkon ovista sisään KOLMEA MINUUTTIA ennen vihkimistä... Eipä tarvinnut paljoa jännittää. Tosin, miestä oli hieman jännittänyt, kun suntio oli viittä minuuttia aiemmin ihmetellyt, että missähän morsian viipyy... ;D

Alttarille astelin isän saattelemana Pachelbellin kaanonin tahdissa. 

Vihkimisen jälkeen kuunneltiin Bachin Air flyygelillä ja sellolla.

Kuulan häämarssi puolehtaan kajahti urkupilleistä kirkosta pois lähtiessä.

 kuva: Henri Penttilä

kuva: Henri Penttilä

Riisisateen jälkeen hypättiin vuoden 1966 avo-Mustangiin ja käytiin ajamassa pieni "kunniakierros" kaupungilla. 

(kuva: Henri Penttilä)

Ajelun jälkeen kuljettaja vei meidät Merisatamanrantaan, josta oli venekuljetus Uunisaareen. Rantauduttuamme karkasimme kalliolle kuvaajamme kanssa ja kävimme napsimassa potretit sillä välin, kun juhlavieraat siirtyivät paikalle.

Potrettien ottamisen jälkeen kilisteltiin onnittelumaljat

Ruokaa, juomaa, musiikkia ja juhlintaa... 

(molemmat yläkuvat: Henri Penttilä)

... naurua ja onnen kyyneleitä. Läheisiä ja rakkaita..

...ja hullunkurisia tilanteita mm. perhepotrettien ottamisesta. Tai yrityksestä ottaa niitä... 

"No niin, nyt perhekuva. Onni, äläpäs karkaa..."

(kuva: Henri Penttilä)

 Onni: "Älkää luulkokaan!"

(kuva: Henri Penttilä)

 "Hei mee nyt hakee se."

(kuva: Henri Penttilä)

Uusi yritys. 

(kuva: Henri Penttilä)

Hääbändinä musisoi Kemia. Yhtenä kriteerinä bändin valinnassa oli, että kokoonpanossa piti olla saxofoni. Valinta osui enemmän kuin nappiin! Häävalssi pyörähdeltiin Tapio Rautavaaran Häävalssin tahtiin. Tosin, hääbändin versio tästä vanhasta kappaleesta oli enemmän mieleen kuin alkuperäinen versio... Viimeisenä kappaleena taivuteltiin legendaarinen Frank Sinatran Strangers in the night. 

 

...it turned out so right, 

for strangers in the night...