perjantai 7. syyskuuta 2012

Mustat sukat

Onni on innoissaan tulevasta isoveljen tehtävästään ja perheeseen syntyvästä vauvasta. Olen silti 150 % varma, että ihan helpolla ei tulla pääsemään, mitä tulee mustasukkaisuuteen ja sisaruskateuteen... Onnin luonne kun on, mustasukkainen ja omistushaluinen. Poika on saanut jakamattoman huomion viiden ja puolen vuoden ajan. Lisäksi Onni on ollut erityisasemassa ollessaan ensimmäinen lapsenlapsi kaikille isovanhemmilleen. Ensimmäinen, toisten isovanhempien huomiosta kilpaileva serkkukin syntyi vasta viime vuoden lopulla.

MLL:n sivuilta kopsasin tähän hyviä vinkkejä, jotka on hyvä pitää mielessä kun taloon tulee vauva. 

Ota isompi sisarus ikätasonsa mukaisesti mukaan vauvan odotukseen

Pyri pitämään vanhemman lapsen arki mahdollisimman muuttumattomana.

Huomaa ja anna kiitosta lapsen pyrkimyksille hoivata vauvaa, ihastele lapsen taitoja. 

Älä tukahduta liiallisilla kielloilla lapsen halua hoivata vauvaa ja tutustua häneen. 

Tue yhteisiä touhuja ja leikkejä.

Osoita lapselle merkkejä, joista huomaa, että vauva pitää hänestä ja hänen tekemisistään.

Varaa isommalle lapselle mahdollisuus viettää välillä kahdenkeskeistä aikaa molempien vanhempien kanssa, jolloin tehdään yhdessä asioita, joita tehtiin ennen vauvan syntymää ja joista lapsi nauttii.

Kylään tulevien vieraiden on tärkeä huomata isompi sisarus. Anna lapsen esitellä vauva vieraille tai johdatella heidät vauvan luo.

Kehittele vauvan ja isomman lapsen välille omia tärkeitä rituaaleja kuten iltasuukko tai aamuhali.

Älä aina keskeytetä touhuja isomman lapsen kanssa, kun vauva inahtaa. Vauva voi joskus odottaa.

Pidä edelleen kiinni tutuista ja kohtuullisista säännöistä.

Älä pelästy tai tuomitse mustasukkaisuutta. Hyväksy lapsi ja vaikeat tunteet, vaikka et voi hyväksyä pahoja tekoja: ”Sinä olet nyt vihainen. On varmaan vaikeaa odottaa vuoroa. Vauvaa ei saa satuttaa. Kerro isille/äidille, kun olet vihainen, niin tehdään aina silloin oikein ekstra-hali yhdessä.”

Lähde: MLL

19 kommenttia:

  1. Suloinen Onni-poika!!! <3

    Meillä esikoinen oli 2v3kk ja ei ollut tippaakaan koskaan mustasukkainen vaan otti pikkuveljen ilolla vastaan!!! <3

    Sitä riitaa ja kinaa on sitte ollu myöhemmin enemmän.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että meillä menee yhtä hyvin kuin teillä! :) Kun ei voi tietää, mutta olen varautunut mielessäni kaikkeen.. Ainakin naapurin 2 -vuotiaasta tytöstä Onni on ollut toisinaan kovin mustasukkainen, jos olen liian "lähellä", juttelen jne. Tästä sitten kun juteltiin kahden kesken, niin kertoi, että hän pelkää, että mä rakastan tätä tyttöä enemmän kuin häntä..

      Ja sisaruksethan tappelee aina, se varmaan vaan kuuluu asiaan. Nimim. mullakin oli joskus aikanaan ärsyttävä pikkusisko. Nykyisin se on jo ihan siedettävä... ;DD

      Poista
  2. Voi Onnia. <3 Kyllä huomaa, että toisella on hyvä, rakastava koti. Ihan alkaa itkettämään. :')

    Älä murehdi mustasukkaisuutta, voihan olla ettei sitä esiinny paljoakaan tai ei ollenkaan. :) Meillä Alex ei koskaan ole ollut mustasukkainen, mutta olihan hän vasta 1v.5kk. kun Samuel syntyi, joten ehkä se vaikutti asiaan. Saa nähdä mitä Samuel tuumaa vauvasta, on tähän asti ollut äidin "vauva", vaikka ikää on 4,5v. kun vauva syntyy. Täytyy vain muistaa antaa aikaa ja rakkautta, niin eiköhän se siitä. :)

    Voimia loppuraskauteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos naana <3

      Voi olla, että kaikki menee ihan hyvin. Poika kyllä on mustasukkainen luonne, yrittää kateuksissaan usein sabotoida jopa miehen ja mun keskusteluja.. Mut en mä sitä murehdi. Kyllä mulla on keinot käsitellä tuota poikaa. Kaipaa vaan vimmatusti huomiota. :) Ja kyllähän toinen vauvaa odottaa kovasti ja ainakin odotusaika on mennyt hyvin positiivisissa tunnelmissa. :)

      Kiitos ja samoin sinne! <3

      Poista
  3. Meidän Miika kun syntyi heinäkuussa 2010, täytti Milla 3 samassa kuussa, vähän myöhemmin.

    Milla ei "ymmärtänyt" mitä se pikkusisarus oikein meinaa, ei hän sitä odottanut erityisen innokkaasti mutta kyseli loppuvaiheessa, että eikö se voisi tulla jo ulos?

    Minusta kultaakin kalliimpi ohje oli se, kun pyydettiin kyläileviä vieraita huomioimaan Millaa ensin ja sitten vasta ihastelemaan vauvaa. Olin ennakkoon tiedottanut tekstarilla tai jutellut puhelimessa. Meillä alkuun kävikin tosi vähän vieraita mutta silti ohje oli kelpo. Meillähän kävi niin, että Milla lähti mummolaan kun supistukset yltyivät ja kun Miika syntyi perjantaina ja lauantaina iltapäivällä oltiin jo kotona, Milla tuli kotiin vasta kun Miika oli jo kotona! Niinpä me Miikan kanssa oltiin ennakkoon hankittu Millalle lahja - kirja, mikä oli kauniissa kääreesä. Ja Milla ja isi olivat hankkineet vauvalle ylläriksi ensimmäisen Ainu-pupun :) Lahjat vaihdettiin kotona. Ja kuinka ollakaan: isovanhemmat olivat ostaneet Millalle isosisko-lahjat ja samoin kummit (yllätti mm. pinolla Myyrä-leffoja, mitkä on tytön suosikkeja!). Myöhemmin kun ystäviä tuli katsomaan vauvaa, toivat hekin usein molemmille lapsille jotain pientä (vaikka pelkkä läsnäolo olisi riittänyt) ja tosiaan molemmille.

    Ja synnytyksen jälkeen skarppasin kovasti, pyrin järkkäämään itselle ja Millalle yhteistä aikaa. Isihän palasi töihin heti, ei voinut pitää isäkuukautta töiden takia. Joten muistan että synnytyksestä oli varmaan vaan hetki, kun kökin jo hiekkalaatikon reunalla pyrstö kipeänä ja siitä ei mennyt kauaa kun piti juosta ja potkia palloa Millan kanssa :D

    Meillä "kotiutus" meni hyvin, mustasukkaisuutta (eikä mitään lyömistä, tönimistä, lelujen viemistä tai pikkusisaruksen uhkaamista roskikseen heittämisellä, näitä perinteisiä kauhuskenaarioita mitä joistain perheistä kuuluu, kun vauva tulee taloon) ei ollut missään vaiheessa. Nyt vasta Milla on alkanut olemaan tarkkana, jos vaikka saavat karkkia (tai tarroja, tai piirustuspaperia, tai tusseja tai mitä vain), että saahan ne tasan saman verran. Ja auta armias jos toisen kupissa on yksi enemmän - "TÄÄ ON IHAN EPISTÄ!" kuuluu heti :D Kuuluu se silloinkin jos tytölle itselleen tulee laskuvirhe ;)

    Oikeastaan vasta nyt, kun molemmat ovat isoja lapsia ja molemmat ovat taitavia puuhaamaan palapelien kanssa, leikkimään, piirtämään ym, tuntuu että mustasukkaisuus nostaa välillä päätään, kun kaikkia juttuja ei voi tehdä molempien kanssa. Kuten leikkailla ja liimailla. Pikkuvelihän söisi liimat kun auttaisin siskoa leikkaamaan tähteä ;) Mutta onneksi on olemassa isi joka voi sitten viihdyttää toista ;)

    Teillä vauvan tulo ja isommaksi sisarukseksi totuttautuminen tulee varmasti menemään hyvin sydämellisesti ♥

    (Mutta sitä en takaa, tottuuko siihen ajatukseen koskaan, että on KAHDEN äiti. Sitä vielä yli kahden vuodenkin jälkeen, mitä olen kahden äitinä ollut, usein ihmettelen lapsiani ja mietin että miten minulla on voinut käydä näin suuri onni, että saan olla kahden ihanan äiti? Wau! Ja toisaalta, ihanaa, ettei tähän totu - masunpohjassa liihottavat perhoset on se arjen makeena pitävä sokeri! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on mun mielestä just paras neuvo ja oonkin tästä jutellut mm. miehen äidin kanssa, että esikoisen huomioiminen kylään tulevien vieraiden taholta on TOSI tärkeää. EI missään nimessä saa tulla tuosta meidän ovesta sisään ja heti kysellä vauvan perään huomioimatta esikoista... ;)

      Pieni vauva ei tajua tuotujen lahjusten perään, ei osaa vaatia huomiota vierailta, ei kaipaa mitään ekstraa perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi. Mutta Onni sitten - mekin halutaan, että meille tulevat vieraat muistaisivat mieluummin Onnia kuin vauvaa, jos jotain haluavat tuoda. Mutta kaikkein mieluiten haluaisin, että minkään tavaralahjusten sijaan Onni saisi huomiota, juttelua, yhdessäoloa ja leikkiä.

      Teillä on kyllä mennyt tosi kivasti tuo Miikan syntyminen ja kotiintulo, kun Millaa on huomioitu noin hyvin. Mulla on kans tuolla kesken eräs juttu, jonka Onni saa sitten kun Pommi on syntynyt. Se on yllätys, jota olen suunnitellut vähän aikaa... teen siitä postauksen sitten joskus. :) Ja ollaan suunniteltu juuri näitä kahdenkeskisiä touhuja myös. Eli iskä saa välillä jäädä vauvan kanssa, että minä pääsen kaksin Onnin kanssa tekemään jotain juttuja. Ja toisinpäin - mies ja poika yhdessä.

      Luulen, että kun Onni tuntee itsensä tärkeäksi, kun vaan ottaa heti vauvan hoidon auttamiseen mukaan, sen verran kun haluaa. Onneksi poika on tosiaan jo niin iso, että ymmärtää tiettyjä juttuja ja osaa varmasti auttaakin. :)

      Tuo tasavertaisuus, että molemmat saa saman verran juttuja, on varmaan isompana (isommalle) tosi tärkeä homma. Muistaahan sen itsekin lapsuudestaan!

      Ja oi voi. En osaa kuvitella edes itseäni vielä kahden äitinä... Kai siihen oppii..? Muistan kun raskauden alussa podin toisinaan huonoa omaatuntoa siitä, että Onni joutuu jakamaan meidät. Että ei saa olla enää ainut lapsi. Ja sitä varmaan välillä koitin toiselle "korvata" hukuttamalla toisen hellyydenosoituksiin. Tämä juontui varmaan siitä, kun Onni ennen raskautta ilmaisi selkeästi kantansa, joka oli ehdoton EI pikkusisaruksille... Vauvasta kerrottuamme Onni ei ole kertaakaan ollut vauvaa vastaan - päinvastoin, ollut iloinen, onnellinen ja hellyyttävä. Olin aika yllättynyt. Ehkä mä opin itse vasta käytännössä, että toinen lapsi ei ole toiselta pois, vaan kaikki tässä saadaan jotain ja rakkaus vaan lisääntyy. ♥

      Poista
    2. Ai niin ja kiitos kivasta kommentistasi. ♥

      Poista
  4. Onni on kyllä symppis ja ihana tyyppi <3

    Oskarissa tuntuu olevan paljon samaa, on kyllä samalla villi ja vilkaskin. Pojille tuli ikäeroa just tuo 5 vuotta, eikä mitään ongelmia oo ilmennyt. Ihmeen kivutta oikeesti päästiin, koska luulin muuta. Muutaman kerran ensi alkuun Osku kyseli, että tykkäänkö yhtä paljon molemmista? :) Ja on ollut tosi ihastunut ja ylpee isoveli. Tänä aamuna viimeksi sanoi pöydässä, että onpa tuo meijän sepu kyllä niiiin söpö! <3

    Toivottavasti teillä menee yhtä hyvin. Ja se on ainakin kiva juttu, että onnikin on jo niin iso, että ymmärtää, että vauvalle ei voi ihan mitä tahansa tehdä :)

    ps. Oskulla on tuo sama sinikeltainen paita. Tai tilasin itseasian useemmankin sillon, kun oli niin edellusia :)

    Ja ps.2. mä alan ihan kohta myös pitsan tekoon! :) Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks olekin ihanaa huomata noissa pojissa se herkkä ja hellyyttävä puoli, vaikka ovatkin sitten tosiaan poikia poikien metkuineen ja riehumisineen.. ;)

      Ihanasti mennyt teillä siellä myös! Toivotaan, että mitään järjetöntä mustasukkaisuudraamaa ei tulla meilläkään näkemään. Esikoisen huomioiminen on varmaan a ja o.

      Kivaa viikonloppua sinne teillekin! :)

      Poista
  5. Meidän esikoinen oli kaikista ennakkoluuloista piittaamatta uskomattoman huolehtivainen eikä koskaan tarvinut pelätä isoveljen tekevän jotain pahaa pikkusiskolle. Päin vastoin, pienempää puolustettiin kaikin keinoin.

    Toisin on toki nykyään kun molemmat ovat jo vanhempia, kun molemmat heiluvat nyrkit pystyssä :/ Mutta ehkä tämäkin vaihe menee ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni esikoinen on ilmeisesti yllättänyt vanhempansa olemalla huolehtivainen ja kiva isosisko/-veli! Kiva tuo piirre, että hyväksytään heti "omiinsa" ja pidetään puolta. Niinhän sen kuuluu mennäkin. ♥

      Ja varmasti tulee se tappeluvaihekin jokaisella sisaruksella jossain vaiheessa. :) Ja kyllä se menee ohi, viimeistään sit parikymppisenä! :D

      Poista
  6. Ihanat kuvat :)
    Meillä isompi aina tykännyt pienemmistään, kun sit tulin vihdoin vauvan kanssa kotiin... niin tämä 3v. otti pikkuveljensä ihanasti vastaan! Mutta kuinkas kävi äidin, ensimmäinen uhma iski siinä vaiheessa... äiti olis saanut lähteä kauas pois!! Sitä kesti muutaman päivän (ja sen huomasi jo sairaalassa, jouduttiin vielä olemaan pari ylimäärästä päivää) kai hänellä oli jotain "eroahdistusta" ja olihan mullakin sairaalassa ihan hirveitä omantunnontuskia, että mitä olin mennyt "tekemään" tuolle isoveljelle, hänhän oli aina ollut se ykkönen ja nyt siinä olikin pieni vauva rinnalla...
    Hyvin se arki sit onneksi lähti käyntiin, isoveljen syöttäessä tuttipullosta pikkuveljeään ja huolehti hänestä ensimmäisillä heidän kahdenkeskisillä "reissuilla" kodin ulkopuolella :)
    On se sit ruusuilla tanssimista tai ei, niin nauti täysillä (totta kai välillä joku kismittää)... sitä vaan huomaa yks'kaks, et ne onkin jo isoja kavereita.! Terveisin 13 ja 16v. poikien äiti, on ne lapset vaan ihania... ihan jokainen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru ♥

      Teilläkin meni siis melko kivuttomasti! :) Mä odotan, että jotain kapinointia saattaa tulla, jossain vaiheessa. Ei ehkä välttämättä heti kun tullaan sairaalasta, mutta entäs sitten kun arki tasoittuu ja vauva ei olekaan enää "uusi", mutta vie paljon äidin aikaa... Täytyy vaan yrittää tsempata sen huomioimisen kanssa. Että silloin kun tekee Onnin kanssa jotain, on aidosti läsnä.

      Ja voi että. Tätä pitäis opetella enemmän - nauttia joka päivästä ja hetkestä, vaikka se onkin vaan sitä perusarkea. Eikä pitäis elää "sitku" -elämää... Kamalaa, kun Onnikin on jo yli viisi! Kohta tää Pommi on yhtä iso ja Onni on jo kymmenen.... :'( Vääääääää, mä en kestä!!!

      Poista
    2. Hihhih... älä viel silti sure heidän ikää, siis kouluun lähtöä ;)
      Hyvin teilläkin menee, yhteisiä leikkihetkiä lattialla ja puistokäynnit ja muut ulkoilut vauvan nukkuessa... niin ja ne kahdenkeskiset hetket tietysti ♥

      Poista
    3. No en... ;D Välillä sitä vaan herää kauhistelemaan, että totta tosiaan, se on ihan totta mitä ne "vanhat tädit" jahkas aina silloin kun oli itse lapsi: että kyllä nuo lapset kasvaa nopeaan... Liian nopeaan.

      Onni menee vuoden päästä eskariin ja kahden vuoden päästä kouluun. Vääääää! Ja sit muuttaa pois kotoa ja ja ja.... :')

      Kamalaa. Oikeesti. :D

      Poista
  7. Voi ei mua naurattaa tuo eka kuva!:D ihana! <3
    Ja mulle tuli taas mieleen se sun vanha postaus niistä lelujen keräämisestä kun onni lähti hakemaan roskapussia kitaralle!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaa huvittiko, kun tuotiin nuo Onnin vanhat vaunut sisään, niin toisen piti heti ahtautua niihin... Ja ois halunnut nukkuakin niissä. :D

      Siis MITEN sä voit muistaa jotain tollasta, kun itekin oon melkein unohtanut?!? ;DD Ihana! ♥

      Poista
  8. Kiitos tästä postauksesta! Näiden samojen ajatusten kanssa kun pyörin minäkin. Ohjeet pitää heti kopsata talteen, ja virkistää aika ajoin muistiaan. Yksinkertaista, mutta kun vauva arki alkaa, sitä varmaan helposti meinaa unohtaa kaikki järkevät lauseet :)

    Me ollaan luettu sellaista kivaa kirjaa Vallaton vauva valtaa masun. Siskoni löysi sen kirppikseltä. Lainasi meille myös Astrid Lindgrenin Minäkin haluan siskon, kirjaa. Jospa noistakin olisi apua, kun yhdessä vietetään satuhetkiä.

    Jaksuja sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan - minkäs ikäinen teidän N on kun vauvan on määrä syntyä?

      Ja ajatella. Nuo ohjeet ja vinkit kuullostavat niin yksinkertaisilta ja loogisilta, että eihän niissä pitäis olla mitään ihmeellistä. Mutta sitten siinä synnytyksen jälkihöyryissä ja imetyshuuruissa... ;D Yksinkertaisuus ja loogisuus on varmaan siinä vaiheessa äitiyslomalla. :P

      Nuo kirjat on niin hyviä! Me ollaan kirjastosta lainattu varmaan kaikki vauvan odotukseen liittyvät lastenkirjat ja joitain on kotonakin. Yksi hyvä on kans Onni-pojasta tulee isoveli. Sit ostin kirpparilta kans yhden, jonka nimeä en muista... Mulla onkin tästä aiheesta tarkoitus tehdä postaus kun vaan saisin aikaiseksi..

      Jaksamista sinnekin! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...