keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Viime viikko

Viime viikko on enemmän ja vähemmän sumussa johtuen rankasta väsymyksestä, hormoneista, huolesta, valvomisesta jne. Koitetaas muistella kuitenkin mitä on tapahtunut. Myös synnytyskertomuksen perään on kyselty, teen siitä postauksen erikseen. 

Maanantaina syntyi vauva, ihana Pommimme.
Maanantai ja tiistai meni lepäillessä ja toipuessa. Vauva oli paljon vieressäni, en malttanut laittaa sitä omaan sänkyynsä. Tiistaina ajateltiin toiveikkaana seuraavaa päivää, lääkärintarkastusta ja mahdollista kotiutumista.
Iiiik, mikä ihana sairaalamekko!

Keskiviikkona huomattiin, että vauva on keltainen ja bilirubiinit yli kotiinpääsyrajan. Huoneeseen tuotiin lamppu ja aloitettiin valohoito. Sain ottaa vauvan lampun alta viereeni vain syöttöjen ajaksi.

Torstaina bilirubiinit olivat nousseet entisestään. Sängyn päällä olevan lampun lisäksi vauvan alle laitettiin valopatja. Bilirubiinit aiheuttivat sen, että vauva oli tosi väsynyt, eikä jaksanut juurikaan imeä rinnalla, vaan nukahteli, eikä näin ollen saanut riittävästi ravintoa. Paino laski liikaa. Myöskään pullosta tarjottua maitoa pieni ei jaksanut syödä. Vauva siirrettiin lastenosastolle ja laitettiin nenämahaletku. Itse olin kirjoilla synnyttäneiden osastolla perjantaihin asti, mutta käytännössä olin Pommin luona lähes koko ajan. Koitin välillä käydä nukkumassa "omassa" sängyssä, mutta en osannut. Mulla oli (ja on edelleen) kova yskä, joka herätti jos sattui torkahtamaan. Myös huoli pikkuisesta ja ikävä eivät antaneet unen tulla. Valvoin Pommin sängyn vieressä pumppaamassa maitoa.
Lastenosastolla seurattiin bilirubiiniarvojen lisäksi liian matalia happisaturaatioarvoja, sekä liian matalaa sykettä. En muista enää missä luvuissa saturaatio heitteli, mutta sittemmin ne ovat tasaantuneet ja ovat 97-100 kuten kuuluukin. Pommin sykkeet taas olivat liian paljon alle sadan, kun normaalisti ne ovat reilusti päälle (120 ->) vastasyntyneillä. Haukoin henkeäni, kun istuin vauvan sängyn vieressä ja syke käväisi välillä jopa niinkin matalalla kuin 69. Sydämestä otettu ekg oli kuitenkin normaali. Pää ultrattiin siltä varalta, ettei siellä olisi esim. synnytyksestä aiheutuneita vuotoja, mutta sekin oli onneksi normaali. Noin viikko syntymästä sykkeet alkoivat hieman tasaantua. Vieläkin ne ovat välillä sikeässä unessa alle sadan, mutta lääkärit totesivat sen olevan meidän vauvalle ominainen syke. Pommilla on siis urheilijan vahva sydän ja matala syke! ;)
Tältä näyttävät pienen Pommimme molemmat kantapäät.. Verinäytteitä on otettu reilun viikon aikana kerran, toisinaan jopa pari kertaa päivässä. Urheasti pieni mies ne kuitenkin on kestänyt, eikä juuri edes itke näytteenoton aikana. 

Perjantaina kirjauduin ulos synnyttäneiden osastolta ja siirryin kokonaan Pommin luo lastenosastolle. Saatiin oma huone ja minä sain sängyn ihan vauvani viereen. Jatkettiin samalla linjalla: lamppu päällä ja alla, saturaatio- ja sykemittari jalassa kiinni, nenämahaletkulla maitoa (josta tosin päästiin onneksi eroon perjantaina!) ja verikoe kaksi kertaa päivässä. 

Lauantai-iltana otettiin verinäyte klo 19. Sen mukaan bilirubiiniarvot olivat laskemassa. Myös paino oli nousussa, joten lääkäri päästi meidät kotiin! Sillä ehdolla, että mennään sunnuntaina kontrolliin sairaalaan. Oltiin siis kotona lauantaina vasta myöhään, mutta olin niin onnellinen. Olin käytännössä valvonut sunnuntaiyöstä lauantai-iltaan ja kylläpä oma sänky tuntui hyvältä kaiken sen jälkeen. Vaikka yskä hieman häiritsi nukkumista edelleen.

Sen jälkeen ollaan käyty kontrolleissa sunnuntaina, maanantaina, tiistaina, tänään keskiviikkona ja mennään myös huomenna torstaina. Kotona ollessa bilirubiinit ovat koko ajan nousseet uudelleen. Eilen (bilirubiinit 303) meille annettiin kaksi vaihtoehtoa: jäädä osastolle valohoitoon (valohoidon raja 300) ja jatkaa imetystä, tai tulla kotiin ja antaa vauvalle vain korvikemaitoa. Lääkäri epäili siis vauvalla rintamaitokeltaisuutta, jossa äidinmaito aiheuttaa vauvan keltaisuuden. 
Tässä ollaan nyt siis tarjoiltu pikkumiehelle pelkkää Nannia ja minä olen pumpannut maitoa litrakaupalla pakastimeen. Tämän päivän kontrollissa bilirubiinit olivat laskeneet tuon korvikkeen ansiosta noin 260 kieppeille, joten on syytä epäillä, että minun maitoni tuon bilirubiinin uudelleen nousun viime päivinä on aiheuttanut. Eikö luonto ole sairas? Olin ihan itkua vääntämässä, kun huonosti suomea puhuva lääkäri antoi ymmärtää, että tässä tilanteessa korvikeruokinta syrjäyttää imetyksen kokonaan. Onneksi kyseessä oli väärinymmärrys ja jos huomenna bilirubiinit ovat edelleen laskeneet SAAN JATKAA IMETYSTÄ! Tämä yleensä riittää hoidoksi ja imetystä siis voidaan jatkaa. Ja sitä tosiaan haluankin, koen hyvin tärkeäksi, että saan imettää omaa pikkuistani. Toivotaan vain, että imetyksen uudelleen aloittaminen ei nosta bilirubiineja uuteen nousuun...
Me oltais niin valmiita jättämään sairaalassa ramppaaminen jo,
 ja keskittymään uuteen arkeen ja toisimme.

30 kommenttia:

  1. Söpö on kaveri!

    Varmasti on ollut raskas viikko. Toivottavasti elo alkaa tasaantua, kaikki arvot asettuvat kohdalleen ja sairaalassa ramppaaminen loppuu. Onko miehesi isyyslomalla? Kaksin on kaikki niin paljon helpompaa, kun voi jakaa lasten hoidon iloineen ja huolineen. Joskus olen miettinyt, miten äidit ovat ennen kaiken yksin jaksaneet... mä en olisi ollut niin urhea.

    Maidon pumppaaminen oli mun mielestä epämiellyttävää ja hankalaa. Mulla oli kuopuksen kanssa kolmen päivän imetyskielto, kun poika oli viikon vanha. Lääkäri soitti sairaalasta perään, että mulla on (oireeton) pissatulehdus, ja siihen määrätty lääke oli sellainen, ettei tiedetty sen vaikutuksista imeväiseen. Mun piti lypsää maito viemäriin. Otin lämpimiä suihkuja, jotta oli hieman helpompaa "olla lypsyllä". Vieläkin tunnen sen pakotuksen rinnoissani... onneksi ei tullut rintatulehdusta.

    Toivotan teille hyvää vointia ja suloisia yhdessäolon hetkiä!

    - Kristiina -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Jospa se tästä nyt tasaantuisi... Mies on parhaillaan isyyslomalla, mutta aikaisemminkin sairaalassa ollessamme sai onneksi järkättyä työmenonsa siten, että on ollut mukana sekä sairaalassa, että Onnin kanssa kotona. Miehen äiti on sitten pari kertaa hälytetty apuun. :)

      Sullapa on huonoja kokemuksia pumppaamisesta. Me hankittiin juuri uusi, kunnollinen pumppu, kun pelkäsin kovasti korvikkeen antamisen vaikuttavan maidon tuloon. Vanha käsipumppu oli huono ja sillä ei saanut mitään aikaan. Onneksi imetys on onnistunut nyt parin päivän tauon jälkeen. Vauva hyväksyi kyllä pullonkin, mutta on palannut rinnalle mukisematta. :)

      Poista
  2. Voi kuinka suloinen pikkuinen, onnea vielä uudemman kerran <3 Meillä oli pienimmän kanssa hyvin samanlaisia huolia, lastenosasto tuli tutuksi, samoin sisareni esikoinen vietti ensimmäisen viikkonsa lastenosastolla ja kävi kotiinpääsyn jälkeen kontrolleissa. Voin siis hyvin samaistua tilanteeseen. Huoli on kova. Toivon kovasti, että arvot ovat laskusuuntaiset ja pääsette nauttimaan elämän suuresta ihmeestä ilman sairaalassa ravaamista. Tsemppiä ja jaksamista ison halauksen kera <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi arvot ovat nyt menossa alaspäin ja toivottavasti eivät lähde uuteen nousuun. Sairaalassa olo on kyllä suorastaan p*rseestä. Varsinkin kun on kysymyksessä lasten terveys/sairaudet. :/ En todellakaan kaipaa sinne takaisin.

      Poista
  3. Voimia sinne kovasti! <3 Kyllä kaikki pian muuttuu normaaliksi arjeksi, ihan varmasti! Muistan kun Alex sai valohoitoa, eikä kukaan kertonut meille miksi (ärsytti vielä kun sielä oli harjoittelijoita eikä ne osannut kertoa meille mitään). Itkeä tihrustin sitten aina kun toinen joutui laittamaan laput silmille. Sit kun vihdoin päästiin kotiin, niin käytiin vielä sairaalassa kontrollissa. Joten hyvin muistu taas tuo mieleen.

    Paljon haleja sinne kaikille, äläkä murehdi sielä muruseni. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi tuo valohoito tepsi ja muutkin huolenaiheet osoittautuivat turhiksi. Ja voi että mä inhoan niitä silmälappujakin, miten niistä ei saada toimivia? Ne on pakko laittaa tarpeeksi tiukalle, että pysyvät paikoillaan, mutta sitten painavat ja kuitenkin valuvat nenän päälle jne... Graah. Toivottavasti ei tartte nähdä niitä enää ikinä.

      Poista
  4. Ihana pieni! Toivottavasti pian arkenne tasaantuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jospa se tästä nyt... toivotaan ainakin! :)

      Poista
  5. Ikävää, kun alku on ollut näin "takkuista". Vaikka omista lapsivuode-ongelmistani en hirveästi blogissani ole kertonut, niin molempien lasten kanssa on meillä ollut ongelmia painon kanssa. Vaikka imetän (suoraan sanottuna) tissit verillä paino laskee kuin lehmän häntä. Siinäkin aika monta itkua tullut tuherrettua, koska koen imetyksen niin tärkeäksi ja sitten en kuitenkaan "osaa"... Huoh! Bilirubiineiden kanssa ei meillä ole ollut ongelmia, mutta verensokereita seurattiin esikoisella ensimmäinen viikko ja muistan vieläkin nuo kantapäät... Voi miten se näytteenotto sattui äidin sydämeen! Ja nyt sitten nainen yrität mennä nukkumaan vaikka olisi mikä!!! Oikeasti. Terveisin valvonut kohta kuukauden tiheästi imevän vauvan kanssa... ;) Tsemppiä! (p.s, muistan ne hormoonit... huh. Sitä ei ole ihan oma itsensä, mutta onneksi sekin tasoittuu...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi itku. Uskon että tuntuu pahalta, sillä itse koen imetyksestä ihan samalla tavalla ja olinkin ihan hätää kärsimässä kun tuli se parin päivän imetyskielto. Ihan ekana olin tietysti satavarma, että joko maidontulo loppuu kuin seinään tai vauva ei enää pullojen jälkeen huolikaan rintaa.... Huh! Onneksi kumpikaan ei toteutunut, vaan maitoa riittää ja vauva imee tyytyväisenä. :)

      Toisaalta, sitä aina yrittää toisia kannustaa, että älä välitä, jos imetys ei onnistu - ei se maata kaada.. Mutta omalle kohdalle osuessa ei osaa ajatella samalla tavalla. Ja tosiaan, hormonit!!

      Ja ihan kohta menen nukkumaan. ;) Odotan pienen hetken, että pikkukaveri herää, kun sillä on varmasti kohta nälkä. :)

      Poista
  6. Voi kurjuus kun teillä on ollut huolia!
    Toivottavasti pian helpottaa.
    Meidänkin pojalla oli "hänelle tyypillisesti matala syke". Onneksi pääsimme muista syistä jatkotutkimuksiin. Matala syke kun johtui pitkä QT-oireyhtymästä.
    Onneksi Pommilta on otettu sydänfilmi.
    Pitkä QT-oireyhtymä on edelleen lääkärien joukossa liian tuntematon sairaus, siksi otan tämän täälläkin puheeksi. Se saattaa aiheuttaa rytmihäiriöitä, tajuttomuuskohtauksia ja jopa äkkikuoleman. Se on yksi kätkytkuolemien syy. "Terve" vauva menehtyy nukkuessaan eikä mitään selitystä löydy.
    En uskalla edes kuvitella mitä meille olisi tapahtunut, jos tätä sairautta ei olisi suvusta löytynyt ja tämä matalan sykkeen poikamme olisi jäänyt ilman erityistutkimuksia. Löytyi geenivirhe, saatiin beetasalpaajalääkitys ja tahdistin!
    Mitä enemmän lääkärit oppivat tätäkin sairautta tuntemaan, sitä paremmat mahdollisuudet on että se tunnistetaan ja mahdollisimman moni pieni ihminen saadaan "turvaan" ennaltaehkäisevällä lääkityksellä!

    Voimia ja jaksamista.
    Olen valvoskellut sairaalassa muutamia öitä (8 lasta =) )ja luulen tuntevani ne tunnelmat...
    Pidän kovasti peukkuja että kaikki muuttuu pian iloksi!!!
    t. Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala! Kylläpä teitä on koeteltu! :( Pelottavaa. Mutta onneksi teidän vauvalta löydettiin tuo oireyhtymä, niin saitte siihen oikean hoidon. Mä en uskalla edes tässä "tilassa" ajatella mitään tuollaista. Olisin huolesta sairas, oot kyllä kovia joutunut kokemaan.

      Mä ehdin jo panikoida ne lyhyet ajat tuloksia odotellessa, kun lääkärit yksi toisensa perään näitä kokeita määräsivät..

      Ja kiitos! Eiköhän tämä nyt tästä, luulen. Ainakin ne pahimmat pelot on nyt osoitettu turhiksi. Tuo keltaisuus on ihan "helppo nakki" niihin verrattuna. :)

      Poista
  7. Oikein paljon voimia sinne, pian se ihana arki alkaa <3 Niin suloinen vauva :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tästä se alkaa, sunnuntaina vielä kontrolliin, mutta toivotaan, että ei enää sen jälkeen... Mä toivon, että mun ei tartte enää KOSKAAN kulkea sairaalan lastenosaston ovista.

      Poista
  8. Voin kuvitella, että on ollut rankkaa! Jaksamisia teille ja toivon, että pian teidän ihana vauva-arki alkaisi ilman huolta ja sairaalassa ravaamista.

    T.Hansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Otettiin tuossa muutamaan kertaan sen verran takapakkia, että ihan täysin en vielä uskalla luottaa, ettäkö tämä sairaalassa ravaaminen olisi ohi. Sunnuntaina selviää sitten lisää kun käydään kontrollissa. Toivon toki parasta! :)

      Poista
  9. Kylläpä teitä koetellaan, mutta toivottavasti pian alkaa arki tasaantumaan. Vauva on todella suloinen ja saa varmasti hurjasti rakkautta äidiltä ja isältä. Äidin rakkaudella pikkuinen jaksaa taistella tässä maailmassa. Voimia kovasti. Vahvoja ihmisiä koetellaan sen olen useaan kertaan saanut huomata... -Nina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku on kieltämättä ollut vähän takkuinen ja meitä on säikytelty moneen otteeseen... Ja kiitos, ei tuo pieni voisi enää enempää saada rakkautta. :)

      Poista
  10. voi pikkuista, ja teidän koko perhettä! toivottavasti pääsette pian nauttimaan ihanasta vauva-arjesta toden teolla <3
    jaksuja sinne kaikille!

    VastaaPoista
  11. Voi teitä, on ollut varmasti raskasta :(
    Ihan surullista (tippa silmässä) lukea... toivon todella, että arki alkaa nyt kulkemaan normaalia rataa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskasta ja väsyttävää. Jotenkin, vaikka tuo bilirubiini-asia ei ole nyt mitenkään vaarallinen, vaan aika yleistä vastasyntyneillä, niin ne muut tutkimukset herättivät välillä huolta ja väsyneessä äidissä jopa kauhua... Onneksi pahin on ohi ja voidaan keskittyä ihan pian olennaiseen, toisiimme! Kiitos Marru! :)

      Poista
  12. Voimia sinne kaikkeen
    toivotaan et pystyt vielä
    imettämään kunnolla ja nauttimaan siittäkin<3.

    Ja myös rauhoittumaan omaan kotiin ja arkeen:).
    On hän suloinen pakkaus;).

    Jamssi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Onneksi imetys näyttää jatkuvan yhtä hyvin kuin alkoikin. Ihanaa olla kotona, jospa ei tarvitsisi enää palata sairaalaan! :)

      Poista
  13. Tsemppiä koko porukalle! Kurjaa, kun alku on ollut noin "takkuinen".

    Voi noita pieniä pisteltyjä kantapäitä.

    Muistan itse, kun meillä vauvoja pisteltiin (kaikki kolme olleet vauvateholla kukin vuorollaan), olin varmaan ihan "tiikeriemo". Mies sai "pidellä" etten käynyt labrahoitajaa työntämässä pois, kun tuntui, että miksi ihmeessä tulee mun pientä avutonta vauvaa pistelemään jatkuvaan. No ne on ne hormonit, jotka pistää toimimaan välillä hullustikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kääk, vauvateho kuullostaa stressaavalta, erityisesti vastasynnyttäneen äidin mielestä.. :( Ja vaikka tietää, että kaikki ikävät hoidot ja tutkimukset on vain vauvan parhaaksi, niin kyllä niitä sydänverellä silti seurasi. Ja ne hoitajat... kuinka monta kertaa mun olisi tehnyt mieli käydä kimppuun... huhhuh! :D

      Poista
  14. Minulle nousi ihan kyyneleet silmiin, kun luin viime viikostanne. Omat muistot ja äitiyden tuoma huoli nousivat pinnalle.

    Tvoivottavasti jatkossa kaikki sujuu paremmin!

    T. Samassa sairaalassa synnyttänyt

    PS: Söpö Pommi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maijis! Onneksi huolet alkavat ehkä olla taakse jäänyttä elämää.. toivon niin. Ainakin ne pahimmat pelot. Nyt olisin ihan valmis vauva-arkeen, sairaalassa on ihan kamalaa. :(

      Jaahas, tuttu synnäri siis! :)

      Poista
  15. Hei! Meillä on nyt kahden kuukauden ikäinen tyttö jolla myös oli nuo bilirubiinit aika sitkeästi korkealla. Kahteen otteeseen oltiin sairaalassa solariumissa. Toisella kertaa lääkäri alkoi puhua oman äidin maidon aiheuttamasta keltaisuudesta, mikä oli ihan uus juttu mulle. Vauvalle annettin vierasta äidinmaitoa vuorokauden ajan ja arvot lähti laskuun! Sen jälkeen sain taas imettää normaalisti.

    Voi, ihan tippa tuli simmuun ja muistot mieleen kun katselin teidän pienokaista panta silmillä lampun alla ja kantapäät pisteltyinä, niin tuttua!

    Voimia teidän perheelle!

    T. Kaija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ollut aikaisemmin kuullut tuosta rintamaitokeltaisuudesta. Meidän kohdallahan ei sitten ollutkaan kyse siitä, kun bilirubiinit nousivat korvikkeesta huolimatta. Syytä sille ei löydetty, joten diagnoosiksi tällä erää jäi vastasyntyneen selittämätön keltaisuus. Mutta jännä, että toisen äidin maito sitten käy..? Tästä ei meille puhuttu ollenkaan, vain korvikkeesta.

      Aika yleistähän tuo keltaisuus on, mutta on se kurjaa, kun toinen joutuu olemaan lamppujen alla laput silmillä ja syliin saa ottaa vain syöttöjen ajaksi... Just silloin kun kaikkein eniten haluaisi toista helliä ja sylitellä.. :(

      Kiitos! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...