Hööö!

Moi. Mä oon Pommi, kuulema vielä ainakin muutaman päivän. Äiti ja iskä mulle on ehdotelleet erästä naurettavaa nimeä.. olen vain naureskellen pyöritellyt päätäni ja koittanut kertoa, että: "eeeee ja hööö". Mutta ei ne hölmöläiset taida tajuta. Sitkeesti ne vaan kuiskuttelee sitä nimeä mun korvaan aina silloin, kun kukaan muu ei kuule ja kyselee, että sopisko mulle se. Siis pliis - ihan kiva, että vauvan mielipidettä kysytään, mut hei, missä perheessä annetaan vauvalle tällainen vastuu näin tärkeässä asiassa?! Mä kuitenkin joudun elämään sen nimen kanssa aika pitkään. No joka tapauksessa, sunnuntaina se varmaan jo kerrotaan teillekin. Heittäkääs veikkauksia! 

Lupasin tässä kertoilla vähän kuulumisia, kun vaikuttaa siltä, että äiti ei saa aikaiseksi. Se on vähän tööt. Mut ei mitään uutta, ainahan se on ollu tööt. Niin kauan kuin sen oon tuntenut. Ja ollaan kuitenkin tunnettu jo yli 2 kuukautta! 

Se yrittää suunnitella jotain ristiäisiä. Surffailee kakkublogeissa ja on kieltämättä vähän ahdistuneen näköinen. Mun ekat juhlat! En ihan tajua, mikä ihmeen vouhotus tästäkin piti järjestää. Oon sitä mieltä, että kunhan maito ei lopu kesken, niin bileet on onnistuneet.

Viime aikoina on ollut vähän sitä sun tätä. Meidän vauvojen elämä voi joskus olla aika hektistä. Perjantaina meillä kävi kylässä kivat naapurit. Oli aika ihanaa, kun pääsee välillä toistenkin syliin. Äitikin näyttää silloin ihan erilaiselta ja sen suusta kuuluu sellaista outoa ääntä. Nauruksikohan ne sitä kutsui..?

Sunnuntaina käytiin yhden mun kaverin 1-vuotissynttäreillä. Ihan siistii, vaikka mä nukuinkin aika ison osan siellä olosta. Enkä ees kovasti huutanut, kun tulevan kummitädin syli on jotenkin tosi hyvä paikka. Mutta tädillä onkin neljä poikaa, joten sillä on aika paljon enemmän kokemusta meistä vauvoista kun mun äidillä. Äiti, ei millään pahalla.

Eilen mut vietiin neuvolaan ja herätettiin just kun olin parhaimmassa unessa. Yritin huutaa kostoksi niin kovaa kuin jaksan, mutta kuulin kuitenkin sivukorvalla, että painan jo 5080 g ja oon 58,5 cm pitkä. Mut kyllä on maito maistunutkin! Silloin kun olin äidin masussa, kuulin sen juttelevan että terveellisen ruokavalion perusta on säännöllinen ruokailurytmi. Siitä oon sit yrittänyt pitää kiinni. Sellainen kaks tuntia on aika hyvä, muuten menee kroppa säästöliekille ja tulee nälissään sit ahmittua ilmaa. Sitten se täti ruiskutti mun suuhun sellaista aika kivan makuista ainetta. Oli kuulema jotain rotarokotetta. Hyvää se oli, enkä tullu kipeeks, vaikka varoittivat.

Neuvolan jälkeen käytiin Helsingissä. Äiti oli ostanut viime talvena jo jokun diilin perhekuvaukseen. Eli taas mua yritettiin väännellä vaikka miten ja joku setä räpsytteli niitä valoja, vaikka mä yritin nukkua. Mä muistelin viime valokuvauskerrasta vaan sen, että piti huutaa. Ihan täysii. Vai oliko se niin? Koska en ollut ihan varma, niin varmuuden vuoksi esittelin kitarisoja sille kuvaajalle, mutta sitten myös esitin nukkuvaa ja olin niin söpö ku pystyin. Ihan tyytyväiseltä ne vaikutti, joten hyviä kuvia varmaan tulee taas. 

No mutta nyt täytyy mennä. Palataan taas! Höö!

ps. mulla on NYRKIT! Vähänks siistii.