keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Isoveli & pikkuveli


Olen isoveli kas,
itse jo 5-vuotias.
Pientä vauvaa ihailen,
halin, hellin ja hoivailen.
Suukotan ja rutistan,
silitän ja hauskuutan.
Odottaa en jaksaisi,
vaan leikkiä jo tahtoisin.


"Onko kakka housussa?",
kysyn otsa kurtussa.
Auttaa tahdon kovasti
ja parhaani teen varmasti.
Isommaksi sä kasvat kun,
niin leikin saloihin ohjaan sun.
Ylpeänä sanoja tavailen:
"Oot veljeni mun sä pikkuinen".
No. Ihan aina ei ole näin herkkää. Pääsääntöisesti Onni on ottanut vauvan tulon hyvin: hellii, hoivaa ja auttaa. Suunnittelee kovasti, mitä kaikkea yhdessä tekevät, kunhan Viljo kasvaa. Mustasukkaisuutta ei ole ollut havaittavissa ihmeemmin. Tietysti jonkin verran huomionhakuisuutta eri muodoissaan, mutta se kuulunee asiaan.
Mutta sitten kun vauva itkee, se ahdistaa. Onnia on ahdistanut aina toisten lasten itku. Se tarttuu, kun on herkkä luonne. Vauvan itkiessä Onni usein laittaa kädet korville ja vaihtaa maisemaa. Myös kuulosuojaimet on kovassa käytössä. Itkunsietokyky on kuitenkin huimasti kehittynyt näiden kolmen kuukauden aikana. Enää ei tarvitse joka inahdusta paeta, vaan tarvitaan jo kunnon parku ja isoveljelle väsy-/nälkäkiukku pohjalle. :)

Tätä postausta olin aloitellut jo aikaisemmin syksyllä, mutta unohtanut julkaista. Sen vuoksi syksyiset kuvat, joissa Viljokin on vielä ihan pikkuruinen.

14 kommenttia:

  1. Mua itkettää, kun tolleen pitää laittaa ihania kuvia ja kivasti tekstiä. Nyyh.

    Isosisareksi tuleminen on aika iso juttu. Musta oli aikoinaan kauheaa, kun piti jakaa se huomio kahdelle, säälin jotenkin Nidaa aluksi tosi paljon, enkä ehkä uskaltanut rakastaa Noelia niin täysillä, kun luulin sen olevan Nidalta pois. Nyt saa pohtia taas vaikka millaisia ajatuksia ja suhtautumista. Oij.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli samanlaisia ajatuksia erityisesti odotusaikana. Tuli ajoittain sellainen olo, että voi kamalaa mitä mä olen tehnyt tuolle lapselle (Onnille), kun nyt se joutuu jaetulle sijalle.. oli jostain syystä huono omatunto. Ihmeellistä! Vauvan synnyttyä moisia ei ole ehtinyt miettimään niin paljoa, vaikka harmittaa kun Onnia ei vaan ehdi huomioimaan niin paljoa kuin haluaisi, koska vauva on ollut niin vaativa.

      Sun pitää kyllä päästä tuosta vauvakuumeesta "eroon" ja pian! ;) ♥

      Poista
  2. Lyhyesti sanottuna: Hieno postaus!

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Niin olen, täytyy olla kiitollinen näistä ♥

      Poista
  4. Kyllä vain kannatti kaivaa tämä postaus syksyn uumenista.
    Ihana pikku matka veljesten yhteiselle alkutaipaleelle <3

    VastaaPoista
  5. Sisarusrakkautta :)

    Aikamoisia lahjoja noi lapset on ja sisarussuhteen kehittymiseseuraaminen on todella mielenkiiintoista.

    Meillä huomaa miten hyvin kaikki kolme lasta ovat "hitsautuneet" yhteen, mutta voi mahdoton miten sitä osaavat välillä riidellä keskenään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa seurata millaisia pojista kasvaa. :) Äidin toive on tietysti, että pojista kasvaa toisilleen tärkeitä ja läheisiä. Ja ne sisarusriidat... nehän on vaan osoitus kiintymyksestä! :)

      Poista
  6. Oi just kun meidän esikoinen, poika 7v... Ihan hulluna meidän vauvaan...

    Ihana teksti ja kuvat! Jälleen!

    VastaaPoista
  7. Täältähän tämä ikäeroa paljastui, jään seuraamaan blogia suurella mielenkiinnolla. :) Niin sama tilanne meillä sitten on, kun meidän pienokainen syntyy ja 5 vuotta tulee sisaruksille eroa myöskin. Kiva blogi sinulla, ihanat lapset ja paljon nättejä kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) vastaan paremmin tuohon ikäeroasiaan siihen toiseen kommenttiisi, kun pääsen koneelle. Nyt naputtelen kännykällä. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...