keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Inspiksiä

Joulun jälkeen tulee hillitön kevään kaipuu. Kevään kaipuu tuo vimmatun värien kaipuun. Kevään ja valon odottelu lisää myös siivous- ja sisustusinspistä. Siivousinspikseen taas liittyy hyvin olennaisesti nautinto kaappien siivoamisesta, tavaran poisheittämisestä ja rymsteerauksesta. Meidän kaapit kirjaimellisesti tursuavat (turhaa) tavaraa. Olen jo pitkään herkutellut ajatuksella, että käyn kaapit läpi yksi kerrallaan. Koko sisältö ulos ja raaka lajittelu: roskiin, kiertoon, talteen. Vaan mitä luulette, että kävisi jos tähän urakkaan ryhtyisin? Siinä vaiheessa kun tavaravuoret ovat kaapin ulkopuolella, loppuu aika, ja homma jää kesken... Tiedän sen sadan prossan varmuudella, jonka vuoksi projektit ovat siirtyneet. 

Vaikka tavaran vähenemisen nautinto on suuri, kärsin samaan aikaan vieroitusoireita kirppiksiltä! Ristiriitaista, mutta liittyy olennaisesti sisustuskärpäsen talviunilta heräilyyn. Omaa aikaa on piinallisen vähän, ja silloin kun sitä on, on oltava nopea, sillä tissimarakatti ei kauaa odottele. Viljon roudaaminen mukaan kirpparille ei houkuta leveiden vaunujen ja ahtaiden käytävien vuoksi. Olen käyttänyt oman aikani viime aikoina järkevästi urheiluun, eikä kirpparille ole enää paria kertaa lukuunottamatta ehtinyt. Jotain kaunista ja äärimmäisen tarpeellista sieltä olen ihmeen kaupalla kotiin kantanut, vaikka tammikuu näyttää olevan hyvin hiljaista kirppukaupoilla.
 Kaunis peltilaatikko 2 € ja Arabian vanha kaadin 5 €

Peltilaatikossa ihastuin sen suloisiin sävyihin ja kuviin. Se löysi paikkansa ruokasalin vitriinistä ja sai sisäänsä suklaakarkkeja (joita meillä on v i e l ä k i n ).


Arabian kannu ei varmaan selityksiä kaipaa. Eletty elämähän tässä jo näkyy kulumana ja pienenä lohkeamana, mutta tekee siitä jopa entistä sympaattisemman. Eikä tuo vitosen hintakaan päätä pakottanut.

6 kommenttia:

  1. Oi miten ihanat löydöt! Suloiset kumpikin ja olis päätynyt varmaan munkin koriin :) Vaikka ajattelen ihan samalla lailla kaappien siivouksesta ja tavarasta luopumisesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristiriitaista! Mutta mehän onneksi osataan ostaa vaan tarpeeseen, joten se on eri juttu... ;) Nämä mun molemmat ostokset on sitä paitsi käyttötarvikkeita. Kannu on ollut jo käytössä ja rompetta saa piiloon tuonne laatikkoon, pois silmistä. :)

      Poista
  2. Hienoja löytöjä!
    Omaa aikaa toivoisin minäkin. Mies aloitti uusissa tehtävissä, ja hänellä on vähän työpäivät pidentyneet :(

    Tissimaratoonari on haastava kaveri, meillä "tiheän-imun-kausi" kesti sitten lopulta 5 kuukautta, alkoi 3kk vanhana ja loppua ei meinnut tulla. Meinasin jo järkeni menettää, unenpuutteesta ja kun oli pakko olla jotenkin sisätilojen läheisyydessä imetystä varten. Nyt sitten tilanne onkin se, että rinnalle ei enää suostuta, parin viikon ajan olen taistellut ja taidan antaa periksi. Sosetta uppoaa jo niin hyvin, ja korviketta juo hanakasti pullosta. Ikääkin pikkuisella jo 8kk, että ehkä sitä "uskaltaa" jo lopettaa. Olisin, hassua kyllä, halunnut kyllä jatkaa vielä vähän mutta en näe mitään järkeä taistella tuota tyyppiä takaisin rinalle, kun nyt syömisvälit alkaa olla jo sentään ihan kohtuullisia. Huh, olipas pitkä kommentti. On ollut tämä asia vähän mielessä tänään, sillä poika ei ole huolinut rintaa yli vuorokauteen, ja maitobaarit ei ole moksiskaan. Tainnut sitten hiipua jo koko meijeritoiminta tässä pojan lakkoillessa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa, toivottavasti säkin saisit omaa aikaa! Jospa miehen kiire töissä olisi vain väliaikaista!

      Ah, ei käy kyllä suakaan kateeksi. :S Et ole helpolla päässyt omien marakattiesi kanssa. Tunnistan kyllä tuon kummallisen tunteen, että jotain toivoo, mutta kun se loppuu, niin sitten iskeekin haikeus? Weird! Sen täytyy liittyä äitihormoneihin. ;) Ehkä sä saatkin sitä omaa aikaa sitten pikemmin kuin arvaatkaan..! :)

      Meillä ei oikeastaan Viljo harrasta tissimaratoneja, mutta haluaa huikat hyvin usein. Päivisin tunnin välein ja öisin parin tunnin välein, vaikka meilläkin oli juuri jonkin sortin tiheän imun kausi, kun yölläkin piti herätä syömään tunnin välein. Just kun olin itse ehtinyt laittaa silmät uudelleen kiinni.... Se ajatus tsemppaa, kun tietää, että väliaikaistahan tämä vaan on. Katsotaan vaan, niin minäkin olen itkua vääntämässä sitten kun imetys joskus loppuu... ;)

      Poista
  3. Sitäkö se olikin?! Mun kaappien siivoskelu... ihan yks kaks yllättäen :D Onneks innostuin, meiltä loppuu muuten kaappitila!
    Kauniita hankintoja sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mä olen kade! Tahtoo päästä kaappien kimppuun! :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...