perjantai 8. helmikuuta 2013

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää..?

Elämä vaan vilahtaa silmissä. Kohta huomaan makaavani vaipoissa vanhainkodissa. Sängyn kaiteet on nostettu ylös, etten lääkepäissäni karkaa osastolta, kaadu ja riko osteoporoottisia luitani. Onni ja Viljo käyvät perheineen katsomassa aina silloin tällöin. Dementian pahennuttua höpöttelen vain vuoden 2013 remonteista, keittiön lattian purkamisesta ja Goljat-kissasta, kuola suupielestä valuen. Mies on viereisellä osastolla ja vinkkailee silmää nuorille hoitajille. Nähdään toisiamme aamupiirissä, mutta ei tunneta. Sen dementian takia.

Valitaan nyt kuitenkin ensin se eskaripaikka.. Kun sekään ei tunnu olevan ihan helppoa. Maantieteellisesti lähin eskari ei ole meille paras vaihtoehto eskarin jälkeisen koulun kannalta. Paras vaihtoehto taas sijaitsee sen verran kaukana, että tartteisi koulukyydin. Kyytiä taas ei ehkä järjestetä, ellei se ole lähin koulu... Täytyy miettiä ja selvitellä. Onneksi ei tarvitse sitten harmaapäisenä valita itse omaa hoitopaikkaansa. Saavat Onni ja Viljo sitten päättää puolestaan sen asian. :)


Viikonloppuja!

21 kommenttia:

  1. Meillä koulukyydityksen saa tarvittaessa vain lähimpään eskariin/kouluun. Mikäli haluaa johonkin toiseen niin kyydit pitää järjestää itse.

    Meillä täällä on kaksi eskaria, mutta toimivat samassa rakennuksessa :) Toinen kuljetusta tarvitseville ja toinen omillaan tuleville.

    Pulmana on se, että poika joutuu/pääsee kuljetusten piiriin, mutta paras kaveri taas menee sinne ei-kuljetuspuolelle. Hankalaa :(

    ps. Lapset kasvaa ihan liian äkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olla kysytty vielä, mutta näin mekin se ajateltiin, että tuskin järkkäävät kyytiä kouluun joka ei ole lähin. Tää meni nyt tosi hankalaksi. Voi voi.

      Onni on ollut nyt osapäivähoidossa 10 pvnä kuussa, neljä tuntia kerrallaan yhdessä päiväkodissa. Tän päiväkodin yhteydessä on myös eskari. Paikka, hoitajat ja lapset on nyt tuleet Onnille tutuksi. Paikka on maantieteellisesti hyvä ajatellen myöhemmin mun ja miehen työmatkoja. Mutta tämä ei ole lähin. Tästä eskarista mennään sitten siihen kouluun, joka on meiltä kauempana (mutta taas parempi kulkemisten kannalta). Sinne haluttais Onni, mutta kyytejä ei olisi. Maantieteellisesti lähimpään kouluun on vain kilometrin matka, mutta sitten pitäisi mennä eskariin, joka on aivan väärään suuntaan (10 km) meidän kulkemisten kannalta ja joka on siis eri kuin missä kaverit on nyt. Plääääää! Ei oo teilläkään helppoa! Kaverit on kuitenkin tässä iässä jo tärkeitä.

      Poista
  2. Mä niin allekirjoitan tuon kiihtyvän tahdin! Kun tytär aloitti eskarin, melkein jo itkin että kohtahan se on koululainen ja peli on menetetty. Kaverit korvaa äidin sylin ja intressit suuntautuu kodin ulkopuolelle.

    Nyt olen niin onnellinen, että sainkin vielä yhden syliteltävän ja lisäaikaa itselleni:) Ennenkuin tosiaan ollaan miehen kanssa siellä dementiakodissa, eri osastoilla. Se on nyt nautittava joka hetkestä, ihanaa vielä olla näin tarpeellinen!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raadollista! Ja mua ahdistaa se kaikki muu "lieveilmiö", joita mm. kouluelämä tuo tullessaan. Pienet (mukamas isot) räkänokat, kiusaajat, isojen ryhmien johdosta seuraava "putkikasvatus", jossa unohdetaan yksilöllisyys... jne. Vaikka ihan tarpeeksi on siinäkin, että oma pikkuinen kokeilee varovaisesti siipien kantavuutta ja ottaa jo vähän etäisyyttä kotiin ja kotiväkeen. Mä en siis ole enää täysin puikoissa itse, enkä koko aikaa tiedä mitä se puuhastelee ja kenen kanssa. Luopumisen ja kontrollin menettämisen tuskaa?

      Onneks on pieni syliteltävä. Mut sitten kohta sekin on jo iso ja samat kuviot edessä. Mitäs sitten? Iltatähti? ;D

      Poista
  3. Minäkin ilmoitin tälläviikolla tulevan eskarilaisen sekä esikoiseni kouluun! Nyyh! Tunnen olevani jo vanha kurppa, kun vanhimmaiseni lähtee jo kouluun! ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä ot kyllä oo vanha, etkä kurppa! :) Mutta niin ne vaan kasvaa. Onneks siellä sullakin on vielä useampi syliteltävä! ♥

      Poista
  4. hih, hauskasti kirjoitettu!

    Mun eka vauvani on jo ekaluokalla ja maaliskuussa saan ilmoittaa kakkosenkin jo eskariin...
    justhan ne synty...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Ehkä se on vaan sopeuduttava. Koska vaihtoehtoja ei taida olla? ;)

      Poista
  5. Meidän vauva menee kans syksyllä eskariin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tyhmää, että vauvojen "pitää" mennä eskariin... ;) Onnea opintielle sielläkin! ♥

      Poista
  6. Kihii... Naurattaa tuo dementia-homma (siis naurattaa NYT, ei ehkä parin vuoden kuluttua kun siitä rupeaa ensimmäiset merkit nostamaan päätään). Multa kysyttiin neuvolassa olenko ajatellut ilmoittaa esikoisen sellaiseen iltapäiväkerhoon syksyllä, siis mihin ei vanhemmat "saa" tulla vaan lapsi opettelee yksin siellä oloa. Minä melkein putosin tuolilta, että siunaa ja varjele eihän se siellä pärjää yksin! Heh, monet pärjää hoidossa kaiket päivät ilman äitiä... Napanuora taitaa olla meikällä vielä aika tiukalla... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tuo dementia myöhemmin enää naurata. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että on niin dementoitunut, että ei edes tajua omaa tilaansa... ;D

      Napanuora. Auts. Sen venyttäminen sattuu! Tarviiko sen mennä poikki koskaan, ihan kokonaan...? :)

      Poista
  7. Meillä lahtee jo 4 v:t eskariin!! Minua suomalaisena se kammoksutti niin paljon etta siirsin kouluun lahtoa vuodella!! Nyt voin Lapsen Kanssa tayttaa paperit ilolla, nyt tuo jatkanpatka on taysin valmis lahtemaan eskariin! Tan kuun lopussa 5v ja niin erimielta kuin olisi vuosi sitten ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala! :O Onneksi ei tarvinnut ihan niin pienenä... Jotenkin mua helpottaa myös ajatus siitä, että Onni on syntynyt niin alkuvuodesta. Pojalla ei tule olemaan mitään hätään, äitihän tässä kriiselee.. :D Kiva, että saitte siirrettyä! :)

      Poista
  8. Meilläkin on haettu eskaripaikkaa. Isoja muutoksia muutenkin. IIK. Onneksi sitä ennen on superlunkisti otettava kesä ihanainen... :)

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne isoja juttuja, sekä näille pienille, että meille vanhemmille. Onneksi on tosiaan vielä kesä elämättä ennen sitä. Nautitaan sitten joka hetkestä! Viikonloppuja! :)

      Poista
  9. Jep. Aika menee siivillä:-( Esikoinen menee jo kuudennelle tänä vuonna. Nipa menee tokalle ja Hildan just ilmoitin kouluun. Että kyllä vaan ikäkriisiä pukkaa;-) No onhan mulla vielä Selma vauveli täällä halittavana. Ja halin mä noita isojakin tietenkin. Kun ei ne oikeasti ole niin isoja;-)

    Vilma on kyllä niin huolehtivainen mua kohtaan, että se hankkii hyvät vanhainkotipaikat;-) Ja meillä ei ole yhtään dementikkoa suvussa. Eiks se oo periytyvää, ainakin vähän.

    Tsempit eskarin valintaan. Kyllä Onni kavereita löytää, varmasti. Niin söpö poika<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä ootkin osannut suunnitella sit hyvin: vaikka on isoja koululaisia, niin sitten on kuitenkin kotona vielä ihan pieniäkin... :) Ja totta, onhan nuo eskarilaiset (ja koululaisetkin) meidän äitien silmissä aina omia pikkuisia. Syliin saa tulla niin kauan kuin mahtuu ja vielä sen jälkeenkin! :)

      Eskari on nyt valittu. Otettiin se mihin menee nykyisestä hoitopaikasta kaverit ja joka on meidän kulkemisten kannalta maantieteellisesti järkevin. Katsotaan sitä kouluasiaa sitten vuoden päästä uudelleen. :)

      Poista
    2. Ja juu, geenit vaikuttaa myös! Ehkä tällä bloggaamisella saa kans pidettyä aivoja virkeänä.. ;) Ehkä meillä ei ole mitään hätää. Innokkaina koodaillaan postauksia vielä sitten sieltä vanhainkotien pedeiltä läppäreillämme ja vaihdamme kuulumiset terveyden ja lääkityksen, sekä lastenlasten ja lastenlastenlasten suhteen... :D

      Poista
    3. Toden näköisesti näin me teemme:) Ja hyvä kun on eskari valittu, niin voitte sen puolesta lopettaa pohdinnat;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...