sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Tapahtui sairaalaunikoulun jälkeen...

1. yönä Viljo heräsi huutamaan klo: 00.20 ja karjui noin puolitoista tuntia. Olin kuolla väsymykseen ja samalla täysin valmis luovuttamaan. Mies istui Viljon sängyn vierellä lohduttamassa ja pyysin tuomaan pojan luokseni että hiljenee rinnalle ja voidaan jatkaa unia. Ei suostunut. Ei kuulema saanut antaa periksi. Rauhoituttuaan Viljo nukkui aamuun asti.

2. yönä Viljo heräsi huutamaan vasta viideltä ja rauhoittui reilun tunnin kiljumisen jälkeen. Unia jatkettiin vielä puoli kahdeksaan.

3. yönä Viljo meni nukkumaan klo: 19 ja nukkui heräämättä aamukahdeksaan.

4. yönä Viljo nukahti klo: 19.15 ja heräsi aamulla klo: 8.00.

5. iltana eli tänään Viljo nukahti jälleen 19.15 noin vartin nukuttamisen jälkeen. Hiljaista on. Taidan mennä itsekin pötkölleen.
*
Mä en oikein tiedä mitä sanoisin tai kirjoittaisin. Tekisi mieli itkeä ja nauraa yhtä aikaa. Olen mykistynyt. En tiedä mitä on tapahtunut, onko tähdet jossain otollisessa asennossa... Yhden yön sairaalaunikoulun ansioksi en jotenkin tätä osaa mieltää. Voiko tämä olla tottakaan?! Koko ajan odotan, että milloin se huuto taas alkaa. Eihän se nyt VOI yhtäkkiä muuttua näin totaalisesti!  

En. Vaan. Tajua.
Naurattaa.

21 kommenttia:

  1. Viljolle menee selkeästi oppi kerrasta perille. Toivotaan saman jatkuvan läpi hamaan tulevaisuuteen :)

    Öitä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitiinsä tullut.. ;) Sormet on ristissä!

      Öitä! :)

      Poista
  2. Kuulostaa tosi lupaavalta! Ymmärrän, ettei voi uskoa todeksi pitkään jatkuneen yökukkumisen jälkeen... Mutta hei, jossain vaiheessahan vauvat/taaperot oppii nukkumaan putkeen, ehkä Viljolla se hetki koitti nyt? Pidän sormet ristissä!

    Juuri tässä mietin tänään, miten meidän arki on muuttunut ihan viimeisen kuukauden aikana jotenkin paljon kivemmaksi. Esikoinen on oppinut leikkimään itsekseenkin, eikä roiku kokoajan lahkeessa ja kuopus nukkuu melkein joka yö kuitenkin kuuteen asti aamulla heräämättä. Ihan superhienoa. Ja kiusasin miestä, joka aikoinaan haaveili 3-4 lapsesta että tehtäiskö vielä vauvoja niin ei oikein saanut kannatusta... Taitaa tämä lapsiluku olla meille ihan riittävä, näistä me ehkä just ja just selvitään selväjärkisenä ja jonkunlaisina vanhempina!
    Viljolle hyviä unia(ja koko muullekin perheelle) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, heti tuli takkiin kun kirjoitin tän postauksen... :/

      Poista
    2. Ja hei, kiva kuulla, että teidän arjessa on tapahtunut muutos! :) Hyviä unia sinne teille jatkossakin! Mä olen samaa mieltä, kaksilapsinen perhe on oikein hyvä. ;)

      Poista
  3. Oih, tämä postaus antoi toivoa! Olen seurannut tätä teidän unitaistelua käytettävissä olevan ajan ja voimavarojen puitteissa, mutten ole jaksanut väsymykseltäni (hah!) osallistua keskusteluun. Meidän yöt kun on mitä on tämän refluksikkovauvan kanssa. Mutta ehkä ne katkeamattomat yöunet ovat edessä vielä meilläkin. Ja kovasti toivon, että takkiin tulo oli vaan yhden yön juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi teidän pientä refluksikkoa... tuo on kyllä kurjaa! :( Onko teillä refluksi allergiaperäistä? Toivottavasti paremmat unet löytävät teillekin pian ja tuo inhottava vaiva poistuu.

      Poista
  4. Iso halaus sinulle! Minäkään en tiedä, mitä kommentoisin kolmen unihäiriöisen lapsen äitinä. Aika tekee tehtävänsä, mutta kyllä se oli raskasta. Jaksamista sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi aika kultaa muistot, mutta kyllä en enää ikinä halua kokea sitä, millaista meillä oli viime syksystä näihin päiviin... Hienosti tekin selvisitte. :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No ei nyt sentään entiseen palattu: nukkui iltaseitsemästä aamuneljään, jolloin heräsi itkemään ja itkeskeli kuuteen asti. Eli kyllähän tuossa oli pitkä unipätkä, mutta se kaksi tuntia tuntui NIIIIIIIIN pitkältä... jotenkin ei pinna kestä enää yhtään näitä herätyksiä. Kuudelta siis simahti uudelleen ja nukkui 7.40 asti.

      Poista
  6. Ehkä olen joskus kirjoittanut, mutta meillä yökukkuja laitettiin isin kans nukkumaan 13kk iässä. Eka yönä heräsi kerran ja nukahti heti... seuraavina öinä ei kertaakaan. Tätä ennen lukuisia kertoja ja muuttu sillä että äiti meni eri huoneeseen. Sama fiilis oli; itkeäkö vaiko nauraa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on kyllä sellaisia juttuja, joita ei voi ihan täysin edes järjellä selittää... Mekin kokeiltiin muutamaan otteeseen jo aiemmin sitä, että itse nukun eri paikassa, mutta ne yöt oli yhtä huonoja kuin aina muulloinkin. Vasta nyt jotain tapahtui tuon sairaalayön jälkeen, kotikonstit toimivatkin! :)

      Mutta on se kyllä hullu tunne herätä aamulla, katsoa kelloa ja todeta, että "se nukkui koko yön". :D :D

      Poista
  7. Pidetaan peukkuja ja toivotaan parasta!

    VastaaPoista
  8. ♥ toivon jatkoon piiitkiä yöunia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Sitä toivotaan täälläkin kovasti. Hyvältä vaikuttaa!

      Poista
  9. Toivotaan et nyt pysyis mukavina yöunina<3

    Meillä isi antoi tutin ja rauhotteli enkä
    imettäny ollu siinä vieressä...
    pikkuhiljaa sitten luopui
    yöherätyksistä ja nukkui öitä
    ilman imetyksiä.

    Tsempit:).

    Jamssi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näinpä, joskus joutuu tekemään enemmän järkkäilyjä öiden paranemiseksi, joskus ne nukkuvat ihan itsestään sen kummempia temppuja. Hienoa, että teilläkin nukutaan öisin! :)

      Poista
  10. Kuulostaa mahtavalta !!! Varovaiset tuuletukset tuolilla seisoen ja kyyneleet silmistä valuen :'-) Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että Viljo teki sen - oivalsi hyvien unien olevan kasvamisen edellytys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis todellakin, tuuletukset! :') Heti parin yön unien jälkeen tuntuu, että se on oppinut liudan uusia juttuja, no tietysti. Kukas sitä nyt väsyneenä... :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...