tiistai 13. elokuuta 2013

Kitisevä möykky

Elämä on kiireistä. Jopa mulla. Blogiin olisi juttua, kun vaan ehtisi toteuttaa. Kalenteri täyttyy hyvää vauhtia uimakoulusta, vanhempainilloista, taidekoulusta, synttäreistä, tapaamisista ja ties mistä happeningeistä. 
Suurin osa ajasta kuluu kuitenkin meidän kymmenkuista kiukkupussia viihdytellessä. Nyt on ollutkin sellaisia päiviä, että huhheijaa. Mikään ei herralle kelpaa. Ei mikään. Varmaankin joku eroahdistuksen multihuipentuma. En nimittäin saa tehdä mitään. En olla huoneessa, enkä lähteä huoneesta - aina sama huuto. Vaikka istuisin lattialla leikkimässä, niin pitää kitistä ja kiipeillä sylissä. Vähintään housun puntissa pitää roikkua ja ähistä. Koita siinä sitten ripustaa pyykkejä vajaan kymmenen kilon (kitisevä) möykky jalassa. 
Jos kitinää ei kuulu, on syytä olla nopea ja tarkistaa seuraavat paikat: yläkertaan vievät portaat ja kuistilta alas vievät portaat. Kengän pohjien nuolemisen suhteen olen jo antanut periksi, nuolkoon. Ei kai ne ainakaan vaarallisempia ole kuin se tupakan tumppi, jonka kaivoin poskesta puistossa. 
Alakerrasta puuttuu vielä portti. Tosin, tarvinneeko tuota kohta enää. Sen verran ketterästi käy kiipeäminen...

Että semmosta. Koitan nyt kuitenkin edes iltaisin ottaa aikaa blogijuttuihin. Onneksi arki palaa tähänkin mökkiin miehen loman loppuessa. Ehkä arjen myötä myös joku tolkku. Ehkä.

33 kommenttia:

  1. Muutamalla ystävälläni on ollut kanssa sellainen puntissaroikkuja... kyllä se JOSKUS menee ohi (lohduttaako) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas sentään, että se voi olla rasittavaa! :O Ehkä vielä jotenkin menis, jos se ois _joskus_, eikä koko ajan. Plaaaah! Mun on pakko uskoa, että se on ohimenevää. :D

      Poista
  2. Voi ihana!!! Siis ihan sen takia, että löyty kohtalotoveri! Ai että mä tykkään sun blogista! Sielujen sympatiaa... ;-) Viljolle terkut.
    Ja kai mä uskallan sanoa, että meillä tuo alkoi 10kk ja sama tahti jatkuu edelleen 1v 3kk... Pläääääh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Amy! ♥ Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin se, että tuollaisen oksennusryöpyn jälkeen tulee joku sanomaan, että "I know". :) Kiitos! Ja sehän varmaan helpottaa ihan just, ennen kuin huomataankaan...eiks niin?!?! ;)

      Poista
    2. Ihan varmasti!
      Sillä voitko kuvitella, meidän yöt helpotti, yhtäkkiä, vaivihkaa, kuin huomaamatta. Ensin havahduin siihen, ettei alkuyöstä huudellakaan puolen tunnin/tunnin välein ja sitten huomasin muutamana aamuna, että hei, sätkypötkylä onkin herännyt vain kerran koko yönä! Ja tätä tahtia jo kolmisen viikkoa!!! Jei!

      Poista
    3. Mahtavaa! :) Meillä on kans öissä huikea parannus, noin keskimäärin. Tosin, meidän yöt saattaa edelleen vaihdella aika paljon. On onneksi öitä, jolloin herää ehkä vain 2-3 kertaa, mutta myös niitä öitä (kuten viime yö), että en edes ole laskenut heräämisiä... Kyllä se tästä. :)

      Poista
  3. Kuullostaa tutulle..meillä kun juuri samanikäinen poju ja lahkeessa roikkuja aika-ajoin..kiipeily on parhautta ja jokapaikan tonkiminen :) kuulemma tuo vaihe loppuu joskua....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma! Sitä odotellessa... Toivottavasti se olis kuitenkin tällä kertaa "ennemmin", eikä "myöhemmin". Vyötä tiukemmalle vaan, että pysyy pöksyt jalassa. :)

      Poista
  4. Voi voi, suloinen möykky kuitenkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaahan se ollakin.. ärsyttävää! :D Niin ihana, niin kamala. ♥

      Poista
  5. Hei tsemppiä! Just se kitinä on rankkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten voi ollakin! Sellainen taukoamaton, jatkuva tyytymättömyyden ilmaisu... huah! Tänään oikeasti mietin jossain vaiheessa iltapäivää, että olisinpa kuuro. No oikeesti en sitä toivo, mutta kaikkea sitä tuleekin mieleen...

      Poista
  6. Samaa eroahdistusta täällä :( Ja ekoja hampaita puskee myös..
    Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teille ja meille siis! Meillä tuli joku aika sitten hirveällä tuskalla kaks ekaa alas. Nyt pukkaa kuolaa siihen malliin, että en ihmettelis jos ois kohta vastakappaleet noille ekoille näkyvissä. Terkut ♥

      Poista
  7. ... Tsemppiä! Se on kyllä aika ärsyttävää.
    Meillä pikkuherra on vähän ollut leppoisampi viimeajat, mitä nyt pari valvottua yötä tässä vietetty kun kaveri ollut 2 maissa yöllä sitämieltä, että nyt on aamu ja nyt leikitään! Aika ärsyttävää sekin :D
    Tuota kitinää kuulee meillä enemmän esikoiselta, jolla pärähti uhmaiässä taas joku turbovaihde silmään. Pakko sille välillä nauraa (sillee sisäänpäin ettei loukkaa herkkää neitokaista), eräänäkin iltapäivänä neiti sätki ja kiljui alakerrassa, ja minun olisi pitänyt kantaa hänet ylös. Koska tyyppi osaa ihan mainiosti tulla ne raput itsekin, käskytin aika tiukasti tulemaan itse, aikansa kiljuttuaan neiti tättähäärä keksi mielestään hyvän syyn, miksei hän voi tulla :" Muthku mä en voiiiii ku mulla on vauva massussa!" hehehe....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks. Se on kyllä sellainen ääni, että aikansa kun kuuntelee, niin alkaa tosissaan nyppimään. :S Ah, teillä on nyt taas "sellainen" kausi siellä meneillään. Ei käy kateeksi! Meillä nukutaan nykyään vaihtelevasti, mutta paremmin kuitenkin kuin ennen. Tuo teidän esikoinen on kyllä huippu temperamentteineen... ;)

      Poista
  8. Voi miten tuttua! Välillä täällä huutaa neljä yhtä aikaa äitiä ( Selmakin osaa jo sanoa jotain sinnepäin ) ja sit vielä se kitinä päälle! Ja Selma kans kerkiää ihan joka paikkaan. Keittiön pyyhkeet on olohuoneen lattialla ja pyykkejä en ehdi ikinä laittaa kaappeihin, kun S on lopettanut kunnon päiväunet. Kahdet max 45 minuuttia ei riitä mun kotihommiin. Tsempit sinne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mulla on sentään täällä vaan kaksi... tai, oikeastaan vaan yksi kitisijä. Onni on ns. helppo tapaus. Ei tosiaankaan kande edes yrittään mitään kotihommia päikkäreiden aikaan. Mä mieluummin lataudun itse sen ajan, vaikka blogeja lukien. Tai syön! :D Kotihommat on siis vähän rempallaan ja se kyllä valitettavasti näkyy... :/

      Tsempit sinnekin! ♥ Toivotaan, että Selmalle maistuis kuitenkin vielä sellaiset yhdet oiiiikeiiiin pitkät päikkärit!

      Poista
  9. Katri <3 . Viljo <3 . Mutta ihan varmasti tulee helpottamaan. Teillä on kyllä Viljon kanssa ollut ihan mahdotonta. Olet kyllä sen luokan arjen sankari, että mitalia jakaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulee, en vaan jaksais odottaa. Musta on tullut kitinäherkkä ja hermostun heti ekastakin inahduksesta nykyään... Hermot varmaan mennyttä. ;) Onhan tuo ollut vaativa vauva, todella, mut ei tässä nyt olla mitalien perässä. Niistä kun ei oo mitään hyötyä. Mut ei ollut teilläkään alku helppoa, joten kaikki sympatiat sinne. Jospa tuo Viljokin olis tyytyväinen lapsi jonain päivänä. :)

      Poista
  10. Tsemppiä ihan hirveästi <3 Onneksi nämä kaikki vaiheet on aina ohimeneviä, vaikka ei jaksaisikaan juuri silloin sitä muistaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kiitti tsempeistä! Viljon kitinäkausi alkoi jo synnärillä, joten olis kyllä jo aika siirtyä vaiheesta seuraavaan. ;) Eilen oli parempi päivä sentään, mut tänään näyttää taas vähän synkältä..

      Poista
  11. hahhaa.... mei´´dän Malena on ihan just samanlainen...kauhee karjumaan ja määräilemään mua. Kun olen töissä , niin ei kuulemma roiku kenessäkään...?
    No katsotaan; lähden perjantaista maanantaihin Tukholmaan ja pikkutylle jää kotia. Jännittää kyllä ja varmasti tulee ikävä,mutta toisaalta; IHANAA!!!
    Ehkä sitten kaksivuotiaana ei roiku enää niin kauheasti. Ja onni onnettomuudessa, ensi kuussa kunnolla töihin ja tyttö hoitoon puolipäiväksi. Töissä voi aina levähtää...tietyllä tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks oo raivostuttavaa! Siis tuo, että vaan äidissä roikutaan!? o.O Isän kanssa ollessa tyyppi on huomattavasti tyytyväisempi. Kun vaan pystyisi muuttumaan äänettömäksi, näkymättömäksi ja hajuttomaksi... nimittäin minut havaitessaan alkaa se huuto.

      Ja äääks, ei sulla ois tilaa yhdelle kohtalaisen pienelle äiti-ihmiselle jossain matkalaukun nurkassa..? :D Miten tekiskään hyvää ottaa pieni irtautuminen tähän kotielämään. Nauti! No, ei liene tarpeen kehoittaa edes... ;) Ja tuo töihin meno on kans sellainen juttu, mistä aika ajoin haaveilee. Kateellinen miehelle, kun pääsee töihin "huilaamaan". On kyllä ollut mielessä tässä kotona availla koneelta muutama työtiedosto, mutta toistaiseksi jäänyt vaan suunnittelun asteelle, kun aina on tullut "jotain"... tai "joku". :P

      Poista
  12. Niin tuttua, voi huoh. Kotona ja sisällä ei viihdytä lainkaan (ukko 1v), mutta ulkoa käsin on hieman hankalaa tehdä näitä kotihommia. Ja jos jotenkin saa huijattua viihtymään niin auta armias jos erehdyt sohvalle istumaan, jo alkaa taas huuto ja se tulee korkeelta ja kovaa, pian alkaa olemaan lasit vaarassa särkyä ;)
    Ihana blogi, niin kuin lukisi omaa elämää =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei viihdy aina ees ulkona: rattaissa, sylissä, maassa mönkimässä... Ja ei sitä kyllä pysty aina tosiaan pihallakaan olemaan. Tällä hetkellä sää näyttää aika kehnolta ja Viljon ainut säänkestävä välikausihaalari on jossain postinkantajan matkassa vielä tällä hetkellä... Mutta ihanaa ;) kuulla taas teistä kohtalontovereista! Luo uskoa, että kyllä tästä vielä noustaan, ehkä jopa järjissään, jonain päivänä. :)

      Kiitos! ♥

      Poista
  13. Meillä 1,5v. ja meno on oikeastaan vaan vuoden jälkeen pahentunut (alkoi n.10kk pahenemaan). Äiti ei saa poistua hetkeksikään edes viereiseen huoneeseen. Myös sylissä kitajaa jos ollaan paikaallan. Neitiä pitäisi kantaa paikasta toiseen ;) Käveleekin jo hyvin, mutta ei suostu kävelemään käsi kädessä mihinkään, sylissä se on oltava. Leikkii kyllä jos hänen kanssaan leikitään, mutta ei leiki vieressä kun äiti tekee jotain. Varsinkin ruoanlaitto/pyykit ovat ihan no, no. Istuu ruoanlaiton ajan hellan vieressä puuhellella valittamassa. Lattialla huutaa suoraa huutoa. Meidän esikoinen (nyt 5 vee) ei todellakaan ollut tälläinen. Ne on vissiin niitä luonne-eroja :) Mutta jotain positiivista sentään, neiti on onneksi kevyt kannettava ;)
    Ihan oikeasti pinna on välillä tiukalla, vaikka olen ammattini puolesta työskennellyt erilaisten vaikeidenkin lasten kanssa. Ymmärrän siis todellakin tunteesi!

    Olen ehkä n. 100 kertaa kironnut tänmän sokkeloisen vanhan talon, jossa kakrua saa koko ajan kantaa perässä. Ja katselen kaiholla niitä avaria huoneratkaisuja, joissa lapsi voi puuhailla ja koko ajan on äiti näkyvissä. Ja sitten vielä meilläkin on remppa käynnissä koko ajan jossain nurkassa, joka sekin ehkä syö jonkin verran...

    Mutta ettei nyt ihan väärää kuvaa tulisi, niin on se silti ihana ja mahtava ipana kaikesta huolimatta♥

    eppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos eppu tästä! :) Itse asiassa meilläkin tuo syliriippuvuus kitinöineen on pahentunut vasta viime viikkoina. Ja tuona aikana kuitenkin tyyppi on oppinut konttaamaan paremmin ja paremmin. Toki on hetkiä kun viihtyy itsekseenkin, mutta ne on harvassa. Ja kirjoitit ihan kun meidän elämästä: myös sylissä vinkuu ja kitisee, eli paikallaan ei saa olla. Ei myöskään aina leiki, vaikka yrittäisin leikittää lattialla: kiipeilee sylissä... :S :D

      Kuitenkaan ei oikeastaan viihdy liinassa tai Manducassa (ei ole kovin hyvin viihtynyt koskaan), joten jos haluaa jotain tehdä, niin se on sitten yhdellä kädellä Viljon roikkuessa toisella puolella... Vähän alkaa tuo pojan painokin tuntumaan hartioissa, pitäis opetella kantamaan tasapuolisesti molemmin puolin.

      Kuten kirjoitit, niin nää on varmaan niitä luonne-eroja. Hei, ehkä pitäis muuttaa isoon loftiin! Mä olen aina ajatellut, että ne ei ole lapsiperheitä varten, mutta siinähän oiskin ideaa. ;D

      Ja vaikka mäkin näistä asioista täällä avaudun aina aika ajoin, niin eihän se sitä asiaa muuta, että ne on silti ihania. Kaikesta huolimatta ja juuri siksi. ;) ♥

      Poista
    2. Sitä olen kanssa miettinyt, että mikä ihme siinäkin on, että roikottaminen kyljessä jossain epäergoniomisessa asennossa on parempi kuin esim. repussa. Mut ei noista ota selvää ;)

      Kaiken huipuin hetki on aina se, kun ollaan eteisessä suurinpiirtein valmiina. Lapsilla kengät ja kaikki. Sitten tajuan, että jotain pitäisi hakea vielä talon toiselta puolelta ja yritän lähteä vaivihkaa toimittamaan asiani. Mut pienempi huomaa tämän välittömästi ja lähtee kengät jalassa vinkuen perään ja heittäytyy parkumaan. Joten raahaan sitten lasta (joka repii tasoilta kaiken käteen osuvan)ja laukkua hikipäässä ympäriinsä etsien sitä helevatun puhelinta tms.. Se siitä nopeasta pikaisusta.. ja bussikin taisi mennä jo ;)

      Talvikelejä ja toppavatteita odotellessa... Ja ennen sitä pitää hankkia itselleen joku sukelluspuku, että selviytyy kuraisen ja märän lapsen kantelusta ulkona :)

      Kai näitäkin joskus sitten muistelee lämmöllä, nyt pystyy jo aika ajoin jonkin sortin huumoriin :)

      Mut tsemppiä teille! Ehkä näistä kasvaa vielä fiksuja ja soiaalisia lapsia, joita ei ihan heti tallota jalkoihin.

      eppu

      Poista
    3. Joo, siis jos ajatellaan, että lapsi rauhoittuu lähellä äitiä ollessaan liinassa tai repussa, niin väärin! Viljo ainakin tuntuu menevän lähes pakokauhuun, kun siinä on kuitenkin sen verran tiiviisti iholla. Yrittää väkisin pyristellä pois. Tähänkin varmaan lapset tottuu jos usein kannetaan, mutta kovin paljoa ei näitä apuvälineitä ole tullut käytettyä just edellämainituista syistä...

      Ai että. Talvi! :D Oi sitä pukemisen riemua aamuisin kun pitää Onnia lähteä viemään eskariin... Ehtiiköhän ajoissa jos herää kuudelta? ;) Ja huumorin voimin tästä tosiaan selvitään, ei muuten kestäis. Kyllä meillä ainakin kukkii kotona miehen kanssa melkoisen musta huumori. :)

      Tsemppiä sinnekin! Puolensa ne osaa ainakin pitää, se on selvä! Ja hyvä niin. :)

      Poista
  14. Tsemppiä! Meidän kuopus (se unikoulussakin käynyt) on hyvin samanlainen. Onneksi se osaa nykyään ottaa itsekin välillä huumorilla känkkäilynsä, helpottaa vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ihanaa lukea näitä "meillä samanlainen lapsi" -juttuja. Todella helpottavaa kuulla, että muillakin... Ehkä tuo luonne tuosta vähän tasoittuu kun ikää tulee..? Tai sitten ei. :P

      Poista
    2. Tasoittuu se, usko pois! :) Oppii itsekin sanomaa jotain lohduttavia juttuja itselleen, niinkuin vaikka "kyllä se paraa (=paranee)" jos tulee joku pipi yms. :) Jos et harrasta lenkkeilyä tai kävelyä yksiksesi, niin suosittelen lämpimästi aloittamaan. Harmittaa, kun en itse keksinyt aiemmin. Se on oikeasti tosi hyvä henkireikä, voi kuunnella musiikkia tai äänikirjaa samalla. Ja voi harrastaa ihan missä vaan.
      Tsemppiä!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...