torstai 10. lokakuuta 2013

Happihyppely

Niin siinä sitten kävi, että parin päivän kurkkukipu äityi ihan oikeaksi räkikseksi. Ensin Viljo, sitten minä ja nyt mies. Onnilla sentään vielä terveen paperit. Kävin kuitenkin tautia uhmaten Onnin uimakoulun aikana pienellä happihyppelyllä vanhan kaupungin liepeillä ihailemassa maisemia ja syksyn väriloistoa. En siis siellä "turistiytimessä", vaan Pappilanmäen asuinalueella. Tässä muutama (vähän suttuinen) kännykkäkuva matkan varrelta.

Niin paljon ihailevia huokauksia ja "ei, en kestä, miten ihana..." -ajatuksia pään sisällä toisten koteja katsellessani. Kapeita (ja kivan nimisiä!) kujia, rouheita kivijalkoja, sympaattisia taloja - kaikki ihan erilaisia: eri värisiä ja muotoisia. Ja kaikissa niissä niin tunnelmalliset sisäpihat (se vähä, minkä niistä näkee ja kehtaa kurkkia..).











Tuli taas sellainen pakahduttava rakastumisen tunne näitä vanhoja rakennuksia kohtaan, joka tosin näin syksyisin aina joutuu koetukselle, kun nurkissa alkaa rapinat... Yök. Enää ei ole edes kissaa, jonka voisi usuttaa rapistelijoiden kimppuun. Eikä taida ihan heti tullakaan, sillä Viljo todettiin kissa-allergikoksi. Mutta nuo vanhat talot - ah! Miten hienoa olisikaan saada tehdä pieni aikahyppy jonnekin sinne 1800 -luvulle... 

4 kommenttia:

  1. Kaunista on kyllä! Meille naapurit vinkkasi hiiriongelmaan neuvon; alkakaa syöttää pienpetoja kuten kärppiä kalanperkuujätteillä. Silloin häviää hiiret koko tontilta. Nuo perkuujätteet kuulostaa yökiltä ja haisevat varmasti (ainakin kesähelteellä!! :D)mutta me ajateltiin kokeilla. Sisällä ei hiiruja ole näkynyt aikoihin, mutta piharakennuksen hiiribaarit on kyllä olleet täynnä, yöks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesähelteillähän hiiristä ei ole riesaa, joten jätteet ei haise... onpa jännä neuvo, en ole ikinä kuullutkaan! :D Eikö ne sitten houkuttele rottia? Täällä muuten on ainakin lumikkoja, kettuja ja supikoiria. Ja naapureilla on tietty kissat, tosin toinen on vaan sisäkissa. Hiiribaarit pitäis kyllä ainakin virittää taas (tosin mä en kykene niihin koskemaan :P ). Ja noi ultraääneen perustuvat karkottimet on yhtä tyhjän kanssa. :/

      Poista
    2. Neuvo siis perustuu just tuohon, että pienpedot tulee syömään niitä perkuita ja samalla napsii poskeensa hiiret. Jännä kun naapurin kissa ei jo auta tuohoamaan teidän siimahäntiä,kun yleensä JOS on hyvä ja toimiva kissa lähitienoolla niin ei pitäis hiiristä olla harmia muillakaan naapurustossa. Näin olen "vanahankansan" neuvoja kuullut.

      Poista
  2. Ihania kuvia!!!

    Ja flunssa-aalto rantautui meillekin, sopivasti syyslomaksi... Myös mulle. :-(

    Paranemisia!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...