tiistai 5. marraskuuta 2013

Siinä iässä

Tiedättekö mitä olen tänään miettinyt? No sitä miten ihminen tiettyyn ikään tullessaan alkaa kantaa huolta sekä omista lapsistaan, että vanhemmistaan. Lapset on vielä pieniä, huollettavia rääpäleitä. Omat vanhemmat ikääntyvät ja sen myötä myös terveys saattaa huolettaa.

Itse taidan olla siinä iässä kun Onni alkaa miettiä MINUN hyvinvointiani tulevaisuudessa. Heh, ainakin sellainen fiilis tuli kun käytiin Onnin kanssa seuraavanlainen keskustelu:

Onni: "Äiti?"
Minä: "No mitä?"

Onni: "Sit kun te ootte isin kanssa vanhoja, niin mä tuun välillä töiden jälkeen katsomaan teitä."
Minä: "Ai. No kiva! Tota, mihin sä tuut meitä katsomaan?"

Onni: "No teidän kotiin. Tai sit sairaalaan."
Minä: "Ai."
Mulle napsahti tänään vuosi lisää mittariin. Mitään ihmeempää ikäkriisiä tällainen "välivuosi" ei ole aiheuttanut, mutta on myönnettävä, että iän tuomat ulkonäkömuutokset pistävät välillä ärsyttämään. Kolmekymmentä vuotta sain elää melko rypyttömänä. Sen jälkeen niitä on pikkuhiljaa ilmestynyt: sibeliukset, harakanvarpaat silmäkulmissa ja viimeisimpinä juonteet suun ympärillä ja jokin aika sitten havaitsemani ensimmäinen huuliryppy! Damn! Eikä ole kyse ilmerypyistä, vaan niistä, jotka ovat ottaneet paikkansa ilmeistä huolimatta, kun ikä on lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä.

(Ehkä) olen turhamainen ja henkinen ikä laahaa kymmenen vuotta jäljessä, mutta tuntuu vaikealta hyväksyä omassa naamassaan (ja kropassaan) näitä muutoksia. Pitäisikö? Miten se onnistuu? 

Huom. mainitsemani ikämuutokset ei näy kuvassa, sillä sitä on käsitelty. Tietty. ;)

10 kommenttia:

  1. Heti kun joku keksii miten ne muutokset naamassa hyväksyy, niin kertokaa mullekin. ;) No ei, ei ne rypyt vaan miten ne kantaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! ;) Tuo on totta ja sitä ajattelee, että rypyt kuuluvat asiaan ja kertovat elämästä jne. silloin kun on kyse muista ihmisistä… :P Itsevarmuutta siis kehiin. :)

      Poista
  2. Onnea vielä kerran!!! Hei... mehän kannetaan ylpeinä ryppymme :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Jep. Kannetaan, toivottavasti joskus.. :P

      Poista
  3. Onnea onnea!
    Mä laittelin tänään pois 86cm vaatteet ja kaivelin esiin isosiskon vanhat 90/92 cm vaatteet. Ja myöskin uusia ostamiani. Ja ihmettelin, missäs ne isosiskon bodyt on... Jaahas, niinpä niin. Ei bodyja enää tuossa koossa. Ja miksikös? No, kun me pottailtiin jo... Ääh, nytkö mun vauva kasvoi niin isoksi, että pitäis pottailla!? Ja mä kun niin rakastan bodyja... Mä en haluu myöntää, että meidän vauva on jo 1,5v ja iso tytöntyllerö. Oma tahtokin jo herännyt.
    Juu, ja pelistä näkyy entistä vanhemman näköinen, muutaman rypyn omaava, kohta nelikymppinen äiti... :-0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo. Se pottailu… Mäkin olen saanut tuotua potan varastosta kylppäriin, MUTTA pitäisikö sitä muistaa käyttääkin..? ;)

      Ja joo, jatkuvasti saa laittaa pienempää vaatetta pois isompien tieltä… Vaikka bodeja nyt vielä puetaankin koossa 80/86, niin kyllä siellä seuraavassa koossa tosiaan alkaa olla vaatteet varmasti aika paitavoittoisia. Ja helpottaahan se sitä pottailua. Tuota asiaa nimittäin mietin just yks päivä kun katsoin Viljon yökkäreitä: pelkkiä kokohaalareita…

      Ja kyllä nämä valvotut yöt näkyvät tosiaan naamasta tässä iässä. Harmi kun ne ei enää silene vaikka miten nukkuis. Epistä.

      Poista
  4. Hei aina on mahdollisuuksia, googlaa vaikka Elsa Patton!
    Terkuin Suski ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis voi apua. Tuo on jotain niin kamalaa ja surullista toi Elsa… :O Ja onhan näitä muitakin saman tyyppisen kohtalon kärsineitä nähty. Kääk.

      Jossain määrin kyllä ymmärrän esteettisen kirurgian, mutta rajansa kaikella. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...