maanantai 16. joulukuuta 2013

Äiti angstaa

Tänään Viljovilpertin syöttötuolista kuivunutta ruokaa vartin  raaputellessani suunnittelin tilaavani menolipun Mombasaan laskin mielessäni sataan(tuhanteen) ja suunnittelin erittäin kärkevää postausta pikkulapsiperheen arjesta. Siinä rätin kanssa heiluessani taisi pahin kiukku jo laantua, mutta voisin silti muutaman sanasen kirjoittaa rasvaisista sormenjäljistä, pyykkivuorista, tiskivuorista, villakoirista, pissaroiskeista vessan lattialla, kuivuneista ruuantähteistä ruokapöydän alla ja ärtymyksestä.  Siitä, miten ottaa päähän, kun saat yhden kohdan kämpästä suhtkoht ihmismäiseen ja asuttavaan kuntoon, kun toisessa päässä jo pyörii taifuuni. Mikään puunaaminen ei tunnu riittävän, p*skaa riittää ja Viljo ehtii. Viikonloppuna appiukko käydessään kysyikin, että "Onko se aina yhtä vilkas?". No on. Siis onhan se paljon rauhallisempi kuin vilkkaimmat näkemäni lapset, mutta esimerkiksi Onniin verrattuna Viljo on yksi elohopea. 
Arjen sujumiseksi meidän pitäis laittaa vaan tästä kämpästä kaikki taaperon ulottumattomiin, sillä kieltämättä alkaa vähän nyppiä kun seitsemättä kertaa päivässä kerää eteisen lattialta pipoja ja hanskoja, jotka on leikitty ympäri ämpäri niille tarkoitetusta korista. Tai lehtikorista keittiön lattialle levitettyjä keräyspapereita. Tai pyykkikorista... tai ne iänikuiset vessapaperit, jos vessan ovi on sattunut jäämään raolleen. Tai kaappien alahyllyt. Polttopuut sentään laitetaan nykyisin kannellisiin laatikoihin avokorien sijaan, ettei eräs pääse imeskelemään aitassa hiirien ja myyrien temppuratana toimineita maukkaita halkoja. Viljon parasta hupia ikinä on levitellä kaikki käpäliinsä saadut tavarat mahdollisimman laajalle alalle. Isompi poikasista taas on erikoistunut pikkutavaran kuljetukseen omasta huoneesta alakertaan ja keräämään niitä erinäisiin kasoihin erinäisten tasojen päälle.

Olisi aika virkistävää jos koti pysyisi siivouksen jälkeen edes kokonaisen päivän siistinä! Välillä sitä niin toivoo, että menispä kymmenen vuotta nopeasti, että nuo pienet porsaat olis oppineet jotakuinkin sisäsiisteiksi. Joo, tiedän. Kymmenen vuoden kuluttua muistelen mahdollisesti kaiholla näitä aikoja ja sitä kun tuo pikkuterroristi kaiken kaaoksen keskeltä kehtaa hymyillä neljällä hampaalla leveästi ja hihkua: "Ätii!"

29 kommenttia:

  1. Hih... ethän suutu noista kolmesta kirjaimesta <3
    Sit ku sulla on kaksi teinipoikaa (+isäntä) huushollissa... niin niitä roiskeita on paljon, keittiö on täynnä ruoanmuruja, pojitten huoneet on IHAN hirveitä (tyttöjen tullessa kuvioon, niin pientä parannusta näkyvissä)... pyykkiä on ihan järkky määrä... mitäs vielä luettelisin, juomapullot, karkkipaperit... :D
    - No joo, ei onneksi enään ole sanomalehdet revittynä, eikä vessapaperit... niin ja vaippoja ei ole enään tässä kodissa leviällään ;))

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi persetti! Lisätään äkkiä tohon kymmeneen vuoteen toinen samanmoinen - menispä äkkiä kakskyt vuotta. Tietty niin, että itse olisin vielä silloin saman ikäinen ku nyt... :P

      Ja en suutu <3

      Poista
    2. :D Eihän me äidit vanheta yhtään! ;)

      Poista
    3. Ei tietenkään! Ja jos harmaita tulee, niin sehän johtuu vaan jälkikasvusta..

      Poista
  2. Voi apua..minä purnaan samaa joka päivä! Joka ikinen aamu aloitat sen saman siivoamisen..eikä se vaan lopu sillä siivoamisella vaan pian jo saat aloittaa alusta. Iltapäivällä ei enää jaksa välittää (kun oot nostanut sen penskan sieltä halkojen kimpusta kymmenennen kerran) ja illalla (tässä koneella kirjoitellessasi..) huomaat ympärilläsi sen saman sotkun..masentavaa. Ja tosiaan, ne hampaattomat ja hampaalliset hymyt saa kyllä kummasti unohtamaan hetkeksi sen, mitä paholaisia ne pohjimmiltaan ovat :D Täällä pyyhitään syöttötuolista pukluja ja kaadettuja vesimukeja pojan 8kk ja neidin 2,5v. kanssa joka päivä..huoh. Äiti on vähän väsynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaah, muillakin asuu näitä susia lampaiden vaatteissa... ;) Sympatiat sinne. Joskus aamuisin tosiaan tuntuu samalta kuin leffassa "Elämäni murmelina". Elämäni äitinä, all over and over and over again... ;)

      Poista
  3. Sama homma. Ja minä en enää edes jaksa kieltää joka asiaa. Nyt 1v9kk se on oppinut kantamaan lasten pikkutuolia paikasta toiseen, jonka avulla repii lähes kaiken alas. Keittiöntasoilla ei saisi olla MITÄÄN. Tänäänkin löysi piparkakkumuottipurkin ja levitteli muottien päälle mantelilastuja tasaisesti joka muottiin. Annoin tehdä, koska itse laitoin ruokaa ja sain olla hetken "rauhassa". Muotit eivät mene rikki ja mantelilastut olivat kuitenkin jo mennyttä. Kaikki kaapit saisi tosiaan teipata kiinni yms.. mutta kun en jaksa olla koko ajan tarkkana ja sulkemassa. Ja aika urakka siinäkin olisi, että rupeaisi kaiken siirtämään pois. Millähän ajalla senkin hoitaisi? Kengät ja juuri hanskat, pipot yms. ovat levityksen ykköskohteita. Meillä isompi(onnin ikäinen) jättää myös tavaraa levälleen ja huuta sitten kuin pienempi hajoittaa. Ja pienempi huutaa joka asiasta, mikäli kielletään yms. Äitinkin tekisi mieli huutaa välillä ;) Ehkä raskainta on se, että mitään ei saa koskaan valmiiksi, vaan kaiken tekee puolivillaisesti. Itse olen vaan yrittänyt höllentää tasoa, joskus se sujuu oparemmin, joskus huonommin. Joulusta en ainakaan ota stressiä, vaan yritän nauttia lasten kanssa olemisesta. Hyvää joulua teille!

    eepu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei tuohon nuorempaan edes tehoa mitkään kiellot. Selkeesti se kyllä jo tajuaa jos sanotaan, että ei saa, mutta ei vaan usko. Päinvastoin! Esimerkiksi jos kieltää, että "älä koske niihin likaisiin polttopuihin, niin katsoo vaan uhmakkaasti ja koskee. Tai jos ei kädellä, niin vaikka varpaalla. Pääasia, että tekee kuten itse tahtoo... uaah. :D

      Meillä ei ihan noin ketteriä olla kuin teillä, että osaisi kiivetä keittiötason tavaroille... kääks, eli niitä aikoja odotellessa. Muuten kuullostaa kyllä tosi tutulta! Nuo kengät unohdinkin listauksesta, mitä likaisemmat, sen herkumpaa. Ja kieltoihin reagoidaan joko tiukalla tuijotuksella tai huudolla.

      Hyvää joulua sinnekin! :)

      Poista
  4. Voi ei, tuo syöttötuolikohta kolahti. Meillä se jynssätään kunnolla puhtaaksi vain mummon toimesta, onneksi hän käy edes muutaman kuukauden välein ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, teillähän on musta syöttis, siinä ei näy niin hyvin... ;) Ja eilisestä raaputuksesta päätellen on kulunut tovi jos toinenkin siitä kun toi Viljon tuoli on viimeksi kunnolla jynssätty... yök. :D

      Poista
  5. Voi, niin tuttua. Minä olen jo luovuttanut. Annan niiden hanskojen lojua pitkin eteistä ja niiden lelujen pitkin tuvan lattiaa. Jos joku tulee meille kylään, niin totean vain että saa siivota jos häiritsee. Meillä on parhaimmillaan neljä lasta talossa, jos kaikki ovat paikalla. Ikähaitariltaan 11kk-8v. Pikkulegokokoelmia saa täälläkin aina kiukuissani komentaa keräilemään pois keittiön tasoilta. Ärsyttää, kun eivät tunnu ikinä oppivan pitämään niitä omissa huoneissaan. Sitten tuo pieni ukko, joka tunkee kaiken suuhun ja haluaa kokoajan syliin, vaikkei kuitenkaan viihdy sielläkään... Noh, aika kuluu niin nopeasti ja hänkin on kohta jo iso poika. Niin niin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua, tuttua.. Mäkin oon enimmäkseen jo luovuttanut tuossa siistin kodin tavoittelussa, mutta sit tulee noita eilisen kaltaisia päiviä kun tuntuu että pää räjähtää just nyt, ellei jotain tapahdu.

      Tsemppiä sinnekin, siedetään siedetään... ;)

      Poista
  6. Niin tuttua - ja raivostuttavaa. Meillä 2 x 6v ja yksi 4v, olisi ihan sama vaikka pojilla ei omia huoneita olisikaan. Lelut ovat aina alakerrassa siellä sun täällä.. ja niin.. pissaroiskeista puhumattakaan!

    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä on, että siihen pönttöön on niin vaikea osua?! Eilen just Onnin vessakäynnin jälkeen tuntui, että meniköhän sitä itseään sinne pönttöön ollenkaan. On kyllä huumaava tuoksu kun pisut kuivaa siihen lattialämmitykselle... uuuuh! :/

      Poista
  7. Toinen on kuvassa niin ku itse viattomuus. Ihana! :D

    Mä havahduin tossa joku päivä että meillä ei oo enää vuosiin ollu mitää keppiviritelmiä keittiön laatikostoissa tai muita juttuja, tavarat saa olla rauhassa ja niin pois päin. Kyllä se kuule siitä...odotat vaan muutaman vuoden. ;)

    Tässä olisi haaste sulle kun sulla tuntuu tota ylimäärästä aikaa oleen paljon.. ;)

    http://www.pienilintu.blogspot.fi/2013/12/top-5.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi onnekas! Oli varmasti hieno fiilis moisen oivalluksen tehtyäsi. :D
      Ja hei thänks. Toi oli hauska haaste! Miten mulle tuli fiilis, että on jokunen haaste päässyt unohtumaan... Tän yritän muistaa. :)

      Poista
  8. Heh, niin tutun kuuloista! Meillä on 4-vuotiaat hyvin energiset kaksoset. Nyt ollaan siinä iässä, että lelujen kerääminen ei oikein nappaa, äiti/isä saa olla patistamassa sen seitsemän kertaa...välillä annan tavaroiden olla hujan hajan, eikä mieltä paina, kun tavarat on levitelty sinne tänne. Mutta kerran, kun pimessä astuu pienen legopalikan päälle ja meinaa kaatua (tai ainakin sattuu niin penteleesti ;)) niin muistan taas sen siisteyden tarkoituksen! :D Suurinta hupia on myös riisua vaatteita ja jättää niitä ympäri huushollia, ja äiti keräilee.... :)

    -A-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps. Suurimman osan ajasta sitä on vaan tyytynyt kohtaloonsa. Antaa tavaroiden lojua ja keittää pannullisen kahvia... ;) Mutta sit tulee niitä hetkiä, kun ei kestä yhtäkään pikkusälää missään muualla kuin niille tarkoitetuilla paikoilla. Ja alkaa julmettu siivoaminen (ja motkotus). Kunnes huomaa hetken kuluttua, että teki aivan turhaa työtä...

      Ja uskon, että kaksi ehtii huomattavasti enemmän kuin yksi... :D

      Poista
  9. Jaan tunteesi:D poika on vajaat 3v ja meillä on yhä edelleen kaikki jauhot, sokerit ym yläkaapeissa.myös kattilakaapit ja vitriinikaappi on suljettu nauhoilla..välillä ärsyttää kun todellakin viidettätoista kertaa siivoaa sotkuja/levitettyjä tavaroita.Meillä on tupakeittiö niin täällä alakerrassa sitä enimmän ajasta oleillaan ja ylhäällä vain nukutaan.vessaan oli pakko tehdä hyllyt ja laittaa kaikki pikkukätösten ulottumattomiin,onneksi ei ole tajunnut vielä kiivetä pytyn kannen päälle.Rauhaisaa joulun odotusta teidän perheelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnon organisoinnilla (kaikki pois taapaorin ulottuvilta) saa vähän siihen kaaokseen jotain tolkkua... Meillä menee vielä kauan enne ku ollaan "selvillä vesillä"... :D

      Hyvää joulua sinnekin! :)

      Poista
  10. Osui ja upposi!
    Terkuin Helmi-vilpertin äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkkuja sinne Helmi-Vilpertille ja äidille! :D

      Poista
  11. Hih, kiitos tästä <3 juurikin tänään katselin kotia ja hyvä ettei itku päässyt! Niin turhauttavaa siivota, kun se on yks sekunti ja koko kämppä on kuin pommin jäliltä :D meidän 9,5kk ikäinen napero tekee juurikin samat temput kuin tämä teidän pieni herra :D taitaa ne temput olla isommillakin, joten jospa sitten homma rauhoittuu, kun lapset muuttaa pois kotoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei siihen mene kuin ööö, vajaa parikyt vuotta. ;) Lohduttaudutaan sillä, että jälkikäteen (sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua) aika tuntuu menneen kuin siivillä... ;)

      Poista
  12. Miun tunnot just eikä melkein.Muu perhe eläisi kaaoksessa ihan tyytyväisinä,eivät edes huomaa sitä.Ennen kuin oon päivän poissa siivousjoukoista ja täällä saa kahlata roinassa eikä mitään löydy.Sinkkuystävien luona huokailen miten kauniilta siisti koti näyttää,koti jossa lehtipino voi olla pysyvästi lattialla,kynttilät sohvapöydällä..Enkä silti haluais että aika tän nopeemmin menis.Pienet sottapossut kaikkine silppuineen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, just näin! :) Mä muuten en muistaakseen vastannut sun edelliseen kommenttiin, enkä enää muista mihin postaukseen sen jätit.... Tuli vaan myöhemmin mieleen, että piti sanoa, että mulla on ikävä sun blogia! Toivottavasti ehdit jossain vaiheessa jotain taas postaamaan. Ja niin, mä näin sun kuvan facessa (viikonloppuna?) kun olitte pikkujouluilemassa... ;) S:llako se kuva oli seinällään tai ainakin S oli siihen tägätty. Toivottavasti oli kiva ilta. ;)

      Poista
    2. En oo huomannu tätä kommenttias!Kyllä mie koitan pikkuhiljaa palailla bloginkin pariin.Olis niin kiva aina näyttää valmista eikä sitä muovimattoa ja repsotusta.Hassua,meil on useampikin yhteinen tuttu enkä ole tajunnut.Asut varmaan samalla suunnalla kuin J,näin mie kuvittelen.

      Poista
  13. Meinasinkin, että eikö kukaan mainitse teinejä, jotka ovat aika lailla samanlaisia:) Mun äiti oli aikoinaan kauhuissaan mun ja veljeni sotkuisuudesta. (Mun huoneesta on sotkuineen ja epäjärjestyksineen otettu valokuva, annettu siis shokkihoitoa:)). Jossain kohtaa kaikki muuttui, meistä tuli (yltiö)siistejä, molemmista:) Kodit on tip top, ja sama valitus, mitä itse aikoinaan kuunneltiin, jatkuu meidän molempien kodeissa meidän omille lapsille!Että kyllä se muuttuu, ja sitä odotellessa, oikein mukavaa joulunaikaa!t.satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli mulla ei oo vielä rauhaa tässä asiassa piiiiitkiin aikoihin. :D Sotkut ehkä muuttuu vaan vähän erilaisemmiksi. Ja sit vaikka ne muuttaa pois kotoa, niin aina saa olla kipeänä huolesta. On tää äidin osa kyllä ehkä vähän synkkä. Mutta ihana. :D

      Ihanaa joulua teillekin! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...