sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Kummitusjuttuja

Kotimme "kummitusjuttuja" on pyydetty kertomaan monta kertaa. Koska asutaan reippaasti yli satavuotiaassa talovanhuksessa jolla on vaiheikas historia, tällainen lennokkaamman mielikuvituksen omaava ei voi olla ajattelematta, etteikö täällä asuisi meidän lisäksemme myös kummituksia. Ehkä juuri niitä edellisiä asukkaita. :)
Onneksemme talon vaiheet ovat tiedossamme melko pitkältä ajalta (ne pitäisi vaan muistaa kirjoittaa ylös). Tiedämme, että ennen meitä talon omisti aikanaan varakas Jyllenbergin perhe. Myöhemmin asuntomme päädyssä on asuneet kaksi iäkkäämpää neitiä, Katri ja Hanna, jotka kävivät töissä läheisessä kartanossa. Jos en väärin muista, niin taloudenhoitajana ja ompelijattarena. Vanhat omenapuumme ovat tuolta ajalta ja Katrin tiedetään valmistaneen kirpeistä talviomenoista herkullisia säilykkeitä, joilla naapurin pikkupoika (tänä päivänä viisikymppinen ;) ) sai herkutella. 
Meiltä löytyy mm. Katrin ja Hannan nimikoituja vanhoja vaateripustimia.. Epäilen muuten, että tänne muutettuamme neidit ovat ottaneet tehtäväkseen meidän kukkien hoidon. Kestävät nimittäin hengissä ihan käsittämättömän kauan...
Vastoin odotuksiani, en ole öisin hampaat kalisten purrut peiton kulmaa, vaan olo on ollut turvallinen ja kodikas ihan alusta asti tänne muutettuamme. Tosin, kauhuleffoja en enää katso, siinä menee raja. Vanha talo elää sään ja lämpötilojen mukaan, toisinaan erittäin äänekkäästikin (paukkuu, nitisee ja natisee), mutta nekään eivät ole saaneet sen kummemmin niskavilloja pystyyn. No, ehkä ihan satunnaisesti. Kun tietää miten talo käyttäytyy, ei ääniin tule kiinnitettyä huomiota. Tosin, pari juttua on jäänyt mieleen, joihin en ole keksinyt selitystä. 
Jokunen vuosi sitten, oli alkuilta ja olin Onnin kanssa kahdestaan kotona, kun mies oli töissä. Olin ripustamassa pyykkiä taitettavalle pyykkitelineelle olohuoneen puolella ja ovi kylppäriin oli auki. Onni istui sohvalla katsomassa telkkaria ja kissa oli ulkona. Oli muistaakseni sellainen vuodenaika, että ovet ja ikkunat olivat kiinni. Yhtäkkiä huomasin sivusilmälläni, että kylpyhuoneessa heilahti jotain. Käänsin katseeni ja huomasin naulakossa roikkuvien kylpypyyhkeiden hieman liikkuvan. Ihan kuin joku olisi kulkenut pyyhkeiden ohi ja mennessään heilauttanut niitä. Koska tosiaan mitään vetoa tai ilmavirtaa ei ollut, eikä kukaan ollut (ainakaan näkyvä olento ;) ) kulkenut pyyhkeiden ohi, en ole keksinyt mitään järjellistä selitystä, miksi pyyhkeet yhtäkkiä heilahtivat itsestään...
Toinen juttu tapahtui kerran myöhään illalla kun miehen ystävä oli ollut kylässä. Mieheni lähti viemään ystäväänsä lentokentälle ja minä jäin laittamaan Onnia yöpuulle. Onnin jo nukuttua istuin sohvalla katsomassa telkkaria. Jossain vaiheessa kuulin, että ulko-ovessa kääntyi avain, ovi aukesi ja se vedettiin kiinni. Ajattelin mielessäni, että kylläpäs mies tuli nopeasti takaisin. En kuitenkaan heti kiinnittänyt asiaan mitään huomiota vaan jatkoin telkkarin katsomista. Kun eteisestä ei kuitenkaan kuulunut mitään, eikä miestä näkynyt, aloin ihmetellä ja menin katsomaan. Ei ketään. Soitin miehelleni ja kuulin hänen olevan vielä pitkän matkan päässä kotoa. Kummallista. Olin ihan varma, että olin kuullut ulko-oven käyvän. Oltiin asuttu tässä tuolloin jo niin kauan, että sellaiset äänet vain oppii tuntemaan. Tähänkään mysteeriin en ole saanut vastausta.
Viimeisin juttu ei ole yhtään niin jännä. Meiltä on yhtäkkiä kadonnut puolet meidän pikkulusikoista! Jouluaattona muistan niitä vielä käyttäneemme, mutta tässä viime aikoina havahtunut siihen, että aterinlaatikon pikkulusikkalokero on lähes koko ajan tyhjä! Olen käynyt läpi kaikki keittiön laatikot ja kaapit, tiskikoneen, jääkaapin, ruokiksen kaapin jne. eikä lusikoita löydy mistään. Jotenkin ymmärrän sen, että pikkutavaroita vaan joutuu silloin tällöin hukkaan, mutta että kokonainen kasa lusikoita häviää ykskaks. Ne ei voi haihtua ilmaan, joten jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: meidän tiskikone syö lusikoita tai kotikummituksemme on päättäneet alkaa keräillä Hackmannia. Mitäpä luulet?

Ja hei, pyydän - älkää kertoko mulle tosielämän yliluonnollisista kokemuksistanne.. Olen liian säikky toisten kertomuksille ja haluaisin jatkaa vielä asumista tässä omassa kummitustalossamme. Kiitos! :)

32 kommenttia:

  1. No en kerro en! Mutta nuo sun jutut alkoivat jo hirvittämään... (omaan kanssa hyvän mielikuvituksen) Hui...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nää on outoja juttuja, mutta vaikka mä normaalisti pelkään kaikkea vastaavaa, niin nää ei ole pelottaneet mua itseäni yhtään. Hassua! :)

      Poista
  2. Aikamoista, jos oikein alkaa miettimään. Mutta mä en usko, että teiän talossa on kummituksia. Välillä mielikuvitus vaan laukkaa. Huomasitko muuten, että ne "kummitukset" ovat tulleet aina kun oot yksin. Ehkä se selittää, että alkaa alitajunta työstämään juttuja, kun mies ei ole kotona, ilta, väsymys etc.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa, mä oon miettinyt ja miettinyt näitä juttuja, mutta en keksi niihin mitään selitystä. Näitä ei voi laittaa väsymyksen, mielikuvituksen tms. piikkiin, koska en ole kyseisinä hetkinä ollut väsynyt, peloissani tms. vaan ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissani. :D Ja ihan rentoutuneessa tilassa ja leppoisissa tunnelmissa, jolloin ne on tulleet ihan yllätyksenä.

      Mä uskoisin, että silmäkulmassa vilahtelevat jutut voi johtua ihan mistä vaan. Mutta miten selität sen, että ne pyyhkeet heiluu edelleen, kun hieraiset silmiäsi ja tuijotat niitä? Ja se oven aukeaminen ja sulkeutuminen? Vaikka mies ei kyseisinä hetkinä olekaan ollut kotona, niin en usko alitajunnan näitä aiheuttaneen.

      Mutta ei nämä tapahtumat mua pelota, ihmetyttää vaan. :)

      Poista
    2. No kyllä on muuten kumma juttu. Mua rupee pelottamaan :)

      Poista
  3. Meidän talon henget on kovin hiljaisia. Ei kuulu koskaan mitään, mikä on tosin hyvä sillä olen kaiken sellaisen suhteen erityisen säikky, en katso mitään jännityselokuvia enkä lue niitä kirjoina. Meiltä löytyi kerran roskiksesta pikkulusikka kavereineen, oli heittänyt jogurttipurkin mukana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin kuvittelin olevani säikky, mutta näköjään en ole ihan niin paljoa? Mua kyllä pelottaa toisten kertomina vastaavat jutut, mutta jostain ihmeellisestä syystä suhtaudun näihin ihan rauhallisesti. Nämä ovat näiden vuosien aikana ainoat kerrat kun jotain outoa tapahtuu. Tai on ollut joitain juttuja muita, mutta niihin on löytynyt lopulta jokin järkevä selitys.

      Mutta silloin kun me tähän taloon muutettiin ja mies oli juuri saanut kylppäriremontin valmiiksi. Ihmeteltiin iltaisin kun suihkusta alkoi usein valua vettä itsestään. No, selitys oli se, että kun oltiin käyty suihkussa (ja erityisesti jos oli käyttänyt sadevesisuihkua), niin lämmönvaihtelu ja joku paine (?) putkissa aiheutti sen, että myöhemmin putkiin jäänyt vesi vielä valui suihkusta... Mutta silloin ehdin pitää palavan puheen "kummitukselle" talon uusista käyttäytymissäännöistä. :D Ollaan saatu olla siis ihan rauhassa, hiljaiset ja rauhalliset kotikummitukset meilläkin, eikä mitkään räyhähenget. ;)

      Poista
    2. Ainiin, me muuten mietittiin miehen kanssa sitäkin, että onko lusikoita mennyt vahingossa roskiin. Mutta voiko niin monta lusikkaa mennä vahingossa roskiin?

      Poista
  4. Hui... mullakin meni kylmät väreet kun luin näitä. Ja mies lähdössä vielä huomenna reissuun ja jään meitin taloon yyyyksin lasten kanssa.

    Onneksi teidän mahd. kummitukset vaikuttaa kilteiltä, vaikka hieman "harakan" vikaa sitten olisikin.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, anteeksi! :D Nyt vaan ajatukset kivoihin juttuihin miehen reissun ajaksi! ;)
      Kivat kummitukset meillä kyllä on, eivät pelottele (ainakaan nykyään enää). Ehkä ne on hyväksyneet meidät tänne? ;)

      Poista
  5. No hui! Mulle on jo ihan tarpeeksi, että meidän 90- luvulla valmistuneessa talossa metelöi tasan ilmalämpöpumppu, sekin karmi alkuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeen näköjään tottuu. Ja mä väitän, että oon ainakin aikaisemmin ollut sieltä pelokkaammasta päästä... :)

      Poista
  6. Mä säästelin tän lukemisen aamuun, kun olen niin nössö :D Mä olen ihan paniikissa kaikesta nitinästä ja natinasta ja yritän sit lapsille näytellä rohkeaa ;) Enkä muuten katso kauhuleffoja olleskaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mua ei nämä tapahtumat, kuten kirjoitinkin, pelota, mutta mua alkoi pelottamaan nämä omat kuvat tässä postauksessa. :D Joten pitää äkkiä keksiä aihe uuteen postaukseen, että saa tämän kummitusaiheen vajoamaan tonne historiaan... :D

      Poista
    2. Haha, nyt vaan pörrösukat kaapista esille, lasillinen viiniä ja ripsraps uusia juttuja kuvailemaan :D

      Mukavaa iltaa! T: mä nukun valot päällä! Ihan vaan varmuudex :D

      Poista
    3. Otan pörrösukat ja kuvailen uusia juttuja, mutta viinipullon korkki pysyy kiinni tänään. :D Tällainen kurinpalautus tähän alkuvuoteen. ;)

      Voi sua! Kauniita unia sinne ensi yöksi, ei yhtään painajaisia! :D <3

      Poista
  7. Mä oon jotenkin ihan missannut, että asutatte näin vanhaa taloa! Tosi hienoa ja mahtavia kummitustarinoita.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, ja mä jotenkin hölmönä aina kuvittelen, että kyllä kaikki lukijat tietää. Miten kaikki vois tietääkään, kun teitä lukijoita on tullut matkan varrella ripotellen. :) Onni on omat kotikummitukset! ;)

      Poista
    2. Tai siis oon mä tietty kuvista nähnyt, et teillä on vanhahko taloa, mutta oikein tällainen "kummitustalo", sitä en tiennyt!:) Olisi hienoa saadaa ihan jotain sellaista kattavampaakin postausta teidän kodista jos vaan maltat laittaa!

      Poista
    3. Ai juu :D Mä oon itse asiassa tehnyt kerran aikaisemmin sellaisen historiikin meiltä. Ja se löytyypi täältä: http://onnistain.blogspot.fi/2013/03/maalaisunelmaa-etsimassa.html

      :)

      Poista
    4. Oo, jee, mä oon missannut tuon postauksen. Kiitos vinkistä!

      Poista
  8. Aika sattumaa, että eilen katsoin kolme osaista sarjaa kakkoselta, Crikleyhallin salaisuus, ;) (jossa oli vähemmän kilttejä kummituksia) ja sit illalla mietin suihkussa, että oletkohan sä tehnyt jo kummituspostauksen, kun joskus siitä kerroit ja että mun täytyy katsoa onko multa mennyt ohi :) No samana päivänä olitkin tehnyt :) Mä kyllä uskon kummituksiin, mutta uskon, että monessa vanhassa talossa ne on ystävällismielisiä ja tykkäävät, kun uudet asukkaat tulevat pitämään hyvää huolta heidän talostaan ;) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooooh, telepatiaa! ;) Meillä tuntuu olevan ainakin hyvin ystävällismielisiä. Hyvissä väleissä ollaan. ;)

      Poista
  9. Meilläkin katosi läjä lusikoita ja sitten huomasin myöhemmin että välillä lapsetviskaa jogurttipurkin mukana roskiin.oon välilläehtinyt niitä pelastaakkin,mutta sinne ne varmaan teilläkin karkas:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me miehen kanssa käytiin tämäkin vaihtoehto läpi, että jos niitä on joutunut roskiin. Mutta tultiin siihen johtopäätökseen, että yksittäinen lusikka voi silloin tällöin kadota - mutta yhtäkkiä isompi määrä, tuskin. Jouluaattona oli mm. vielä useampi pieni Muumilusikka käytössä ja muutamaa päivää myöhemmin huomasin, että meillä on niitä enää KAKSI. :O

      Poista
  10. Vanhat rouvat, Hanna ja Katri :)
    -satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä tädithän olivat neitejä. Mutta eihän sitä tiedä, jos täällä tulevaisuudessa kummittelisi Katri-rouva... :D :D

      Poista
  11. Musta nää on aina hirveän mielenkiintoisia! Että voisiko siellä ihan oikeasti olla joku/jotkut. Tai käydä välillä.
    Mutta ai luoja mua kyllä pelottais. Mä käntäisin talon joka nurkan ja olisin varma että joku hyökkää kimppuun jonkun kulman takaa. Siis jos kuulisin oven käyvän mutten näkis ketään. Ihan kylmät väreet menee kun mietinkin, hrr!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielenkiintoisia, mutta mä tietoisesti karttelen esimerkiksi lukemasta vastaavia juttuja. ;) Vaikka mä oon tositositosi kriittinen yleensä ihan minkä asian suhteen hyvänsä, en usko ellei sitä ole tieteellisesti todistettu.... niin kuitenkin. Toisaalta. Miksei? Nää yliluonnolliset jutut siis. Mut koska mun ymmärrys ei niihin riitä ja liika uteliaisuus alkaa pelottaa, niin oon ollut miettimättä. :D

      Poista
  12. Huih, minä oon aika säikkyläinen. Tulipa mieleen, että ootko penkonut käsveskat yms.jossa kuljetat vauvanhoitotarvikkeita? Minä löysin joku aika sitten monta pikkulusikkaa laukustani :). Aina kun lähetään vauvelin kans liikenteeseen, nakkaan laukkuun pari vaippaa ja sosetta ja se lusikka sitten tietty kans. Eikä aina tuu tyhjennettyä laukkua reissusta palatessa...
    Hyvää alkavaa vuotta teidän perheelle, t Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps. Meillä on Viljolla ns. hoitolaukku, jossa kulkee pari lusikkaa, mutta ei sielläkään sen enempää. En mä tajua missä ne yhtäkkiä on - ne kun ei ole hävinneet pikkuhiljaa, vaan tosiaan tuntuu siltä, että isompi määrä lusikoita haihtui ykskaks. o.O

      Poista
  13. Hui, meni ihan kylmät väreet kun luki tätä!!
    Meidän mamman talossa tapahtuu kans aina tälläisiä mystisiä "kummitusjuttuja". (meidän mamma on muutenkin aikamoinen noita, näkee ihmisten kuolemia jne).
    Mutta en silti pelkää siellä talossa, koska ne haamut jotka siellä asustavat ovat ihan hyvänhenkisiä. Kaikki jutut mitä siellä on tapahtunu on kyllä mystisiä, mutta ei millään tapaa pelottavia.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...