sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Simpukat merimiehen tapaan

Lapsiperhearki on tappanut murhannut innon ja ilon ruuanlaitosta. Siitä on tullut arjen välttämätön paha ja kaikki luovuus häviää kun joutuu miettimään kaksi kertaa päivässä, viisi kertaa viikossa, että millähän sitä taas nälkäiset suut ruokkisi. Makaronilaatikot, nakkikeitot, lihapullat, kiusaukset.... aaaargh. Aina niitä samoja. Kaihoten muistelen aikoja kun asuttiin miehen kanssa vielä kaksin, oli aikaa kokkailla ja testailla erilaisia reseptejä. Kokkaaminen itsessään oli nautinto siinä missä syöminenkin. Viikonloppuna saatiin häivähdys tuosta lähes unholaan painuneesta ilosta kun pikkupojat oli toisten patojen ääressä. Me miehen kanssa päädyttiin kokkaamaan  pitkästä aikaa simpukoita - helppoa ja hyvää, mutta sellaista, joka ei ainakaan meidän eskarilaiseen uppoa. Ja ei ole muuten hinnalla pilattuja nämä herkkupalat. 



Simpukat täytyy pestä hyvin ennen kokkaamista. Kalamyyjä oli poistanut kuolleet simpukat jo kaupassa, mutta pari yksilöä, joiden kuori oli rikki, piti heittää roskiin. Jos simpukka on auki, voi sitä kopauttaa varovasti ja elävä simpukka sulkeutuu. Jos se ei sulkeudu on se heitettävä pois. Simpukat harjataan puhtaiksi vedessä ja niistä vedetään irti parta. Tämä on kokkauksen pitkäveteisin vaihe.


n. 1 kg sinisimpukoita
3 salottisipulia
1 valkosipulin kynsi
2,5 dl kalalientä
1 dl valkoviiniä
1 tl suolaa
rouhittua mustaa pippuria
2 dl kermaa
tuoretta persiljaa
 voita

Kuori sipulit ja silppua ne ihan pieneksi hakkelukseksi. Sulata voita isossa kattilassa ja freesaa sipuli pehmeäksi (älä ruskista!). Lisää joukkoon hienoksi silputtu valkosipuli ja kuullota pari minuuttia. Kaada kattilaan kalaliemi, viini, kerma, silputtua persiljaa (säästä osa tarjoiluun) ja suola + pippuri. Anna liemen kiehua kunnes kattilan pohjalla vain on pari senttiä lientä. Lisää simpukat kattilaan ja anna kiehua reilut 5 minuuttia kannen alla. Heiluta kattilaa edestakaisin levyllä pari kertaa jotta simpukat sekoittuvat. Kypsät simpukat ovat auenneet (heitä pois jos kuori on jäänyt kiinni). Ja nams! Herkku on valmista syötäväksi liemineen. Laita persiljasilppua vielä annosten päälle. Meillä oli simpukoiden kaverina tuoretta patonkia ja tietysti valkkaria.




Huomenna palataankin taas siihen arkiruokailuun.... 

8 kommenttia:

  1. Kauniilta näyttää! :) Kuulostaa just sellaselta ruualta joka jäis multa laittamatta, mua iljettäis koskea noihin ja olisin liian laiska. :D


    http://pienilintu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on just laiskan ruokaa (miehen homma on pestä simpukat ;) ) ja mä vaan pilkoin sipulit ja valmistin liemen. Toooosi helppoa ja nopeaa. Mutta ymmärrän, kaikki ei äyriäisistä tykkää. En mäkään ole aina tykännyt, mutta sitten kun olen uskaltautunut maistamaan, niin ne olikin hyviä. Sama juttu mm. etanoiden kanssa. :D

      Poista
  2. Täyttyykö niillä maha? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täyttyy, jopa tuolla mun miehellä, joka ei ole ihan sieltä pieniruokaisimmasta päästä :D

      Poista
  3. Varmasti herkullista... mutta itse en ole vielä "testannut" :))

    VastaaPoista
  4. Kaikki muut ainekset kuulostaa yksinkertaisuudessaan herkulta, mutta itse simpukka. Yh. Sama juttu se on etanoiden kanssa. Voi-valkosipuli-lillu missä ne tarjoillaan on to die for, mutta se itse knöllikkä. Mutta tämä on täysin psykologista joka jää pyörimään suun pohjalle. Samoin kuin mäti ;)

    Mutta onneksi on jo aikuinen ja saa päättää ihan itse mitä syö :) Ja toi miehen kanssa safkaa on ihanin juttu tuossa!
    Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä ymmärrän kyllä. :) Itse asiassa en mäkään niistä etanoista niin hirveästi välitä, voin syödä, mutta en välitä. Ja just sen ajatuksen vuoksi, millainen knöllikkä se on kun se tuolla kasvimaalla möngertää... :D

      Mäti sen sijaan on ihanaa. :P Ja kyllä. Vaikka oltais sitten päädytty tekemään makaronilaatikkoa, niin olipas mukavaa kun sai rauhassa kokkailla. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...