keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Unikoulu I

Unikoulusta on kyselty niin paljon, että päätin kirjoitella aiheesta omat postauksensa. Reilu viikko sitten maanantaina aamupäivällä sain siis puhelun Tammisaaresta: Viljolle tarjottiin peruutuspaikkaa unikoulussa. Puolen tunnin nopean miettimisen ja käytännön järkkäilyjen (Onnille hoitopaikka) jälkeen soitin lastenosastolle takaisin ja ilmoitin ottavamme paikan vastaan. Pari tuntia puhelusta oltiin jo tien päällä.



Myöhään iltapäivällä saavuttiin pienen sairaalan pienelle lastenosastolle. Oli tosi rauhallista eikä koko iltana käytävillä näkynyt ketään muita hoitajien ja meidän lisäksemme. Viljo oli heti kuin kotonaan. Isot plussat annan tuolle lastenosaston reilun kokoiselle leikkitilalle, jossa oli paljon leluja ja virikkeitä. Olin etukäteen jo vähän tuskaillut, että tulen kuolemaan tylsyyteen, mutta kolme päivää menikin yllättävän nopeasti ja kivutta.


Ekana iltana käytiin läpi meidän tilannetta, rutiineja, Viljon ruokailuja, uniaikoja, kodin nukkumisjärjestelyjä jne. Hoitaja kirjasi hommat ylös ja kertoi unikoulusta. Päivisin vanhemmat hoitavat unikoululaisensa itse: ruokailut, vaipan vaihdot, pesut, nukutukset jne. Kun ipana on saatu yöunille kellistettyä, luovutetaan vetovastuu hoitajille. Viljo nukkui yksin eristyshuoneessa ja hoitajat seurasivat unta itkuhälyttimen ja ikkunan kautta.


Sairaalan hiljaiset käytävät iltaisin oli Viljon mielestä jännintä ikinä. Parhautta oli ottaa jalat alle kirkuen ja juosta äitiä karkuun. Viljolla on voimakas vierastusvaihe, joten harva hoitaja sai tulla lähelle. Hoitajat oli kuitenkin niin kivoja, että kiinnostus voitti jännityksen - Viljo nojailikin tämän tästä hoitajien toimiston vastapäätä olevaan käytävän seinään ja tarkkaili sieltä kivojen tätien puuhia.


Viljon nukahdettua yöpuulle, söin itse iltapalaa, kävin suihkussa ja pötkähdin sänkyyn kirjan kanssa. Täytyy myöntää, että ekana iltana jännitti aika lailla miten Viljon yö sairaalassa sujuu. Eikä se oma uni niin levollista epämukavassa sairaalan sängyssä ollut.
Jatkuu...

2 kommenttia:

  1. Voih, tuo kuva pienestä käytävällä - siitä tuli niin suru olo. Tekis mieli napata pieni syliin! :)

    Tsemppiä sinne!! <3

    http://pienilintu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvassa on kieltämättä vähän sellainen tunnelma. Pieni ihminen harmaassa sairaalassa... Onneksi ei ollut kuitenkaan sairaudesta kyse kun tuolla oltiin! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...