torstai 6. maaliskuuta 2014

Unikoulu II

Tiistaina heräsin vähän kehnosti nukkuneena seitsemältä. Tuli kova kiire kiskoa vaatteet niskaan ja lähteä tiedustelemaan mikä on tilanne viereisellä käytävällä (jep, mut laitettiin riittävän kauas nukkumaan korvatulppien kanssa, että en varmasti kuule mikäli Viljo huutaa). Ihmetyksekseni hoitaja kertoi, että Viljo nukkuu vielä ja ojensi käteeni raportin yön kulusta:

1. yö

20.35 nukahti

5.05 ääntely n. 30 sek. + 30 sek.

5.35 ajoittaista itkua n. 5min. Nukahti itsestään.

6.05 ääntely n. 10 sek.

En ole käynyt huoneessa ja Viljo on maannut sängyssä kun olen kurkannut ikkunasta.
7.00 nukkuu edelleen

Ehdin syödä aamupalaa ja tuumailla hetken jos toisenkin. Välillä kävin ohimennen kurkkaamassa Viljon huoneen ovelta, että onko se ipana muka siellä. Että ei ole viety pois? Huumattu? Toimiiko se teidän itkuhälytin ihan varmasti? Olenko itse hereillä vai näenkö unta? Noin 8.30 sovittiin hoitajan kanssa, että menen herättelemään pikku unikekoa. Tyyppi nousikin heti pystyyn kun astuin huoneeseen. Ja merkillepantavaa oli se, miten hyväntuulisesti höpöttelevä poika sieltä tukka pystyssä heräsi! Ihana unelle tuoksuva lämmin poika. Kotona kun oltiin totuttu siihen, että joka samperin aamu alkaa itkulla ja huudolla.

Aamupalaa ja leikkiä...



...sitten lounas, jonka jälkeen alkoikin taas luomet painaa. Vaikka unet aamulla kestikin huimasti pidempään kuin ikinä aikaisemmin, oli aika jees huomata, että päivärytmeihin sillä ei ole ollut suurta vaikutusta. Päikkärit nukutaan about samaan aikaan kuin ennenkin. Hyvät yöunet ei siis todellakaan poista päikkäreiden tarvetta, mutta hyvillä yöunilla on uskomaton vaikutus siihen, miten hyväntuulinen tuo lapsi päivisin on. Entinen puntissa roikkuva kitinäiisakki on huomattavasti lauhkeampi puntissa roikkuja nukuttuaan paremmin. Enkä ihmettele yhtään. 


Päikkäreiden aikana loikoilin puolikoomassa omassa "sviitissäni" lueskelemassa. Oli todellinen lomafiilis kun ei tarvinnut miettiä tiskejä/pyykkejä/kokkaamista/mitään kotitöitä. Viljon herättyä haukattiin välipalaa ja lähdettiin ulos tutkailemaan ympäristöä. Koska sairaalassa olon syy ei ollut sairaus, me ei oltu mitenkään sidottuja tuonne osastolle, vaan saatiin liikkua vapaasti. Vaikutti suuresti viihtymiseen! Sairaala sijaitsee kauniilla paikalla, kivenheiton päässä meren rannasta ja kaupunkiin kävelee muutamassa minuutissa. Tehtiin parin tunnin leppoisa happihyppely puistoihin ja idylliseen Tammisaaren vanhaan kaupunkiin. 


Sairaalalle palattiin sopivasti päivälliseksi ja loppuilta ennen iltatouhuja hengattiin taas noilla tutuksi tulleilla käytävillä ja leikkipaikassa. Hoitaja oli fiksu, eikä yrittänyt tuppautua väkisin vierastavan lapsen iholle, joten Viljo alkoi itse lämmetä ja ottaa kontaktia.



Ja koska omahoitaja oli niin kiva, että otti mukaansa katsomaan lastenpolin akvaarion kaloja, niin sai itselleen innokkaan kaverin. Viljoa ei paljon äiti enää kiinnostanut, kun "täti" oli näköpiirissä. Ja jos ei ollut, niin tätiä huhuiltiin huuli pyöreänä käytävillä. 


Iltapalojen ja -pesujen jälkeen kellistettiin taas päät tyynyihin. Toisena iltana koululainen nukahti viidessä minuutissa. 

10 kommenttia:

  1. Voi ihanuus pikku Viljoa♥ Tosi kiva postaus!

    VastaaPoista
  2. ...Kiva lukea teidän unikoulukokemuksista, me ei olla sellaisessa koskaan oltu.
    Vaikuttaa siltä, että Viljokin herää siis aamuyöstä hillumaan, ihan iinkuin tuo meidänkin kuopus. Siksi tässä mielenkiinnolla luen, että josko saisimme jotain vinkkiä meidän uniongelmiin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jos ei hillunut öitä läpeensä, niin aina eka hilluminen oli siinä puolenyön kieppeillä ja toinen viimeistään 4-5 aikaan... Voi kun mulla oliskin joku taikatemppu, jolla voisin auttaa myös teidän kuopusta nukkumaan! Huomenna varmaan tulee unikoulun viimeinen postaus, johon ajattelin kirjoitella niitä välineitä, joilla me onnistuttiin ja jotka on käytössä nyt kotona, että homma myös jatkuu yhtä hyvin kuin on alkanut. :)

      Poista
  3. Ihana pieni pehmoinen opiskelija <3 Pidän peukkuja että tää suuntaus jatkuu,lasten kitinä yhdistettynä omaan väsymykseen on helvetillistä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ♥ Kiitos, se tosiaan on syvältä sieltä, mutta nyt pidetään peukkuja :)

      Poista
  4. Tätä postausta on ihana lukea hymyssäsuin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mullakin on tuosta unikouluajasta vain ja ainoastaan hyvät kokemukset ja muistot. :)

      Poista
  5. Ihanan positiivisia uutisia. Jännityksellä oottelen jatko-osaa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jatko-osa tupsahtikin jo eetteriin, en malttanut odottaa. :D Oon niin täpinöissäni tuosta unikoulusta ja haluan jakaa sitä ilosanomaa muillekin. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...