keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Unikoulu IV

Mä olen pitänyt teitä unikoulun "päätösjaksoa" odottaneita hieman jännityksessä, sorry! Tekstin kirjoittaminen on vaatinut vähän keskittymistä (vaikkei lopputuloksesta ehkä uskoisi, heh), joten sopivaa hetkeä on täytynyt hieman odottaa ja olen kirjoitellut tätä hieman pätkittäin. Tässä kuitenkin vihdoin storyn loppuosa, jonkinlainen yhteenveto. 

Unikoulun viimeisenä aamuna heräsin ensimmäisen kerran seiskan maissa, mutta tuumailin kahden aamun kokemuksella, että ylös on tuskin vielä kiire. Oikeassa olin, nukahdin uudestaan ja heräsin vasta 8.30 hoitajan kolkutellessa huoneen ovella. Viljokin nukkui vielä, mutta kävin poikasen taas herättelemässä, että saatiin jonkinlainen rytmi säilytettyä. Yöhoitajan raportti unikoulun kolmannesta ja viimeisestä yöstä oli kaunista katseltavaa.


Ei muuten tarvinnut Viljon ainakaan nälkää kärsiä tuolla reissulla. Tyypille tuli ihan isojen ihmisten annokset sairaalan keittiöstä. Ja tämähän sopi Viljolle, joka rakastaa syömistä.


Olin ajatellut, että ajoitetaan kotimatka Viljon päikkäriaikaan, niin ei mene autoilun unettava vaikutus harakoille. Aamupalan ja lounaan välinen aika siis touhotettiin vielä tutuksi tulleilla sairaalan leikkipaikoilla.


Kolmen vuorokauden ja pitkien, hoitajien kanssa käytyjen keskustelujen seurauksena palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja itselleni(kin) alkoi valjeta missä ollaan menty kotona vikaan. Miksei oltu saatu Viljoa nukkumaan. Tietysti ensin on ollut hyvä tietää, että Viljo on terve. Erilaisilla tutkimuksilla ja dieeteillä ollaan suljettu pois pitkä liuta sairauksia ja allergioita. 

Lyhykäisesti, kaksi suurinta syytä, miksi Viljon (ja sitä myöten myös meidän) unet on olleet huonoja, liittyivät nukkumisjärjestelyihin ja siihen miten reagoitiin itkuun. Mehän oltiin jo aikaisemmin laitettu Viljo toiseen huoneeseen nukkumaan, mutta myöhemmin siirretty Viljon sänky takaisin sivuvaunuksi omamme viereen. Oli tuskastuttavaa herätä kymmenen kertaa yöllä ja nousta sängystä lohduttelemaan itkevää lasta. Pitkinä yön tunteina, kun oli niin raato, että käden nostaminenkin kävi työstä, tuntui paljon iisimmältä, kun lapsi oli mahdollisimman lähellä. 


Tämä todennäköisesti johti kierteeseen: me häiriinnyttiin Viljon levottomuudesta ja myös herkkäuninen Viljo häiriintyi meistä. Koska Viljon yölliset itkut usein yltyivät hysteeriseksi huudoksi, jonka rauhoittelussa saattoi kestää kauan, oltiin otettu tavaksi reagoida jokaiseen, pienimpäänkin inahdukseen. Tutti suuhun heti, Viljo vatsalleen tai kyljelleen heti, tassuttelua tai rauhoittavaa selän silittelyä heti. Näin saatiin Viljo hiljaiseksi heti, eikä itku ehtinyt yltyä huudoksi. Myös sen vuoksi piti reagoida nopeasti, ettei Onni heräisi. Heti, heti, heti.

Ja me ihan oikeasti luultiin, että oltiin oikeilla jäljillä, sillä noilla metodeilla saatiin Viljo aina hiljenemään. Aina. Mutta vain vähäksi aikaa, kunnes itku alkoi taas. Oltiin helisemässä. Iltaisin nukkumaan mennessä miehen kanssa kinasteltiin siitä kumpi joutuu nukkumaan Viljon puolella. Yleensä se kumpi tuli sänkyyn myöhemmin hävisi kisan. Ja jos voitin kisan ja mies nukkui Viljon puolella, heräsin aina tönimään miestä, että "haloo, tee jotain"


Miksi Viljo nukkui unikoulussa niin hyvin? Todennäköisesti siitä yksinkertaisesta syystä, että KUKAAN ei häirinnyt siellä herran unta. Sai tuhista aivan ylhäisessä yksinäisyydessään. Eikä KUKAAN  mennyt paikan päälle häiriköimään kun se inahdus kuului. Voiko se olla niin yksinkertaista? Kotiinpaluu unikoulusta kieltämättä pelotti hirvitti. Taasko se sama alkaa? Ei tämä nyt oikeasti voi olla näin helppoa. Hoitajan sanoin: "Jos te jatkatte kotona kuten ennen, olette varmasti taas pian samassa tilanteessa.".

Mies olikin meidän poissaollessa tehnyt kotona rymsteerausta ja Viljo siirrettiin jälleen kerran pois sänkymme vierestä, omaan rauhaan. Pelkkä yksin nukkuminen ei kuitenkaan poista ongelmaa, mikäli joka inahduksesta paikalle säntää lohduttelija. Lapset on fiksuja ja oppivat helposti. Muunmuassa yölliset kutsuhuudot. Unikoulun yksi tärkeimmistä opeista olikin se, että ODOTA VIISI MINUUTTIA. Okei, minuutit saattaa yöllä tuntua normaalia pidemmiltä, varsinkin jos kuuntelee huutavaa lasta. Onkin tärkeää muistaa (sanoi kuka mitä hyvänsä), että lapsi ei mene rikki, eikä saa elinikäisiä traumoja, vaikka joutuisi itkemään sen viisi minuuttia ennen lohduttajan saapumista. Sillä ihan oikeasti ja hyvin todennäköisesti, se lapsi rauhoittuu itsekseen ennen kuin viisi minuuttia on kulunut. 


Tämä on toiminut tähän asti aika hyvin. Ensimmäinen viikko unikoulun jälkeen meni kuin unelma. Viljo ei juuri inahdusta kovempaa ääntä ole päästänyt ja unta riitti aamuisin sinne puoli yhdeksään, aivan kuten sairaalassakin. Viikon jälkeen on tullut hieman takapakkia. On ollut jokunen yö kun kitinää ja levottomuutta on ollut vähän enemmän, mutta ei siten, että olisi tarvinnut mennä rauhoittelemaan. Nyt on aamut aikaistuneet ja Viljo herää seitsemän maissa, mutta homma on mielestäni tosi bueno niin kauan kun yöllä nukutaan. Sitä paitsi Onnin eskariin vientien kannalta on helpointa, että herätään kaikki vähän aikaisemmin, niin ehtii rauhassa suoriutua aamutoimista. 



Huh, tulihan romaani, mutta tulipa kirjoitettua. Jos näistä kokemuksista on jonkun yökukkujan vanhemmalle apua, niin silloin tämä on ollut sen väärti. Kovasti myös jaksamista, unenpuute on kamalaa ja vaikuttaa niin moneen asiaan, että se kannattaa ottaa vakavasti. Muistakaa puhua neuvolassa ja jos mahdollista, niin vaatikaa se lähete lastenlääkäriltä. Uniongelmiin on saatavilla apua. Pirteää kevättä! :)

34 kommenttia:

  1. Onko Viljolla tutti käytössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On käytössä tutti, mutta lähinnä unilla enää nykyisin.

      Poista
  2. Hyvin oot kirjoittanut! Oon todella iloinen teidän puolesta :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mä oon kans iloinen, vaikka vieläkin pelottaa, että jos..... Nukkumaanmeno on usein aikamoista taistelua. Toisaalta sekään ei haittaa, jos vaan yöt nukutaan. Täytyy vaan toivoa, että homma jatkuisi hyvänä ja koko ajanhan tuo kasvaa ja toivon mukaan myös oppii iän myötä nukkumaan paremmin ja paremmin. :)

      Poista
  3. Kiitos tästä!

    Terveisin 1v3kk vanhan yökukkujan äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Toivottavasti yökukkujaasta tulee pian yönukkuja. :)

      Poista
  4. Niin...meillä poika nukkuu keskessä, ja usein nukun itsekin jo ihan ok...näin ei oo siis aina ollut. Alkuun poika nukku ½v. hyvin pinniksessä, vaikka olikin päivisin itkuinen, koliikkia. Sitten alko hulinat, ekat hampaat, liikkeelle lähtöä, korvatulehdusta...jne. On pojat valvottu ja nukutettu ja väliin nukuttukin ;) Pohjois-Pohjanmaalla ei oo kultukaan moisista unikoulusta, vaikka varmasti tarvetta olisi! On siirretty poika jo omaan huoneeseenkin, kokeiltu tassuttelua miehen toimesta jo aikaa sitten..nyt maitopullosta luovuttiin ennen päikkäreitä sujuvasti, ei enään vain huolinut mutta nukutettava on kovasti edelleen. Väsyneenä sitä todella menee usein sieltä mistä aita on matalin?miten jaksaa..toki voi tulla kierrettä jne. mutta väliin suhtaudun skeptisesti unikouluihinkin. Tutista vierotus ois seuraavaksi edessä (ihmettelen eikö unikoulussa ottaneet mitään kantaa teillä tähän?) koska uskon sen myötä nukkumisenkin paranevan, kun ei tarvi sitä lumpsuttaa, ei mene hukkaan jne. eikä ainakaan juoksuta sitä laittamassa kun/jos siirretään omaan huoneeseen...no, seuraavaksi tuleekin jo pian ikä vastaan jolloin jäbä pääsee jo ite hipsimään viereen kun näkee pahaa unta tms. Valvomistenkin myötä ajatteluni on sikäli pehmentynyt, etten ole niin ehdoton enää..jos poika nukkuu rauhassa vieressä, tankkaa läheisyyttä jne. niin ok. MUTTA todella tiedän mitä väsymys on, olen kokenut myös unettomuutta ja olen teidän tarinaa seurannut pidemmän aikaa..Miten voikin olla niin vaikeaa nukkua? Perustarve, tärkeimmästä päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aina noilla on joku kausi menossa, milloin hampaat, liikkuminen, kasvupyrähdys jne., mitkä vaikuttaa nukkumiseen(kin). Huoh... Ja on kyllä harmi että unikoulumahdollisuutta ei ole joka paikassa! Pitäisi olla ehdottomasti. Toivottavasti tähän tulee muutos.

      Ja kyllä, olin skeptinen unikoulun suhteen minäkin, ennen kuin näin omin silmin, että tuo kaveri tosissaan oppi unikoulun opein nukkumaan. Toisaalta, oli se keino mikä hyvänsä - vaikka tangon tanssiminen ;) niin mun mielestä on ihan sama, kunhan lopputulos on toivottu. Eli toivottavasti tekin löydätte jonkin keinon, joka sopii teidän perheelle, niin että kaikki on tyytyväisiä.

      Viljohan muuten nukkui pitkään meidän välissä kun imetin. Mutta ei se ollut helppoa silloinkaan, koska tuo lapsi ei ole koskaan nukkunut rauhallisesti vaan pyörii kuin häkkyrä. Sen takia omaan sänkyyn siirtyminen oli ok aikanaan. Läheisyyttä pitäiskin sitten tankata päiväsaikaan ja sitä tuo tekeekin kyllä senkin edestä... jalassa roikkuu ja syliin pitäis päästä jatkuvasti. Sekin on välillä kyllä tosi rassaavaa.

      Tutista, eivät puuttuneet siihen, ovat tuolla unikoulussa ihan "tuttimyönteisiä". Varmaan tuo tuttiasia vaihtelee aika paljon siitä kuka sanoo...? Mun mielestä jossain hammashoitolassa on sanottu, että ennen kahta ikävuotta ei ole hirveä kiire päästä tutista eroon. Ja Viljo muuten osaa onneksi etsiä tutin itse yöllä, mikäli sen sattuu hukkaamaan. Ja kyllä tuo näköjään joskus koisaakin niin, että tutti ei ole suussa, eli ehkä oppii joskus myös tutittoman elämän, mutta annetaan toisen vielä lupsuttaa tuttiaan. :)

      Ja tuo väsymys! Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että saisi vihdoin nukkua, mutta auta armias, jos yöllä sattuu johonkin heräämään, niin uni ei enää tulekaan uudestaan ja menee valvomiseksi. :/

      Tsemppiä väsymykseen, toivottavasti uni alkaa maittamaan <3

      Poista
  5. Voi suuret kiitokset blogistasi, etenkin tästä unikoulu-osiosta!
    Olen minäkin mielenkiinnolla seurannut teidän unikuvioita, sillä meillä painitaan saman asian kanssa täällä kotona! 1v 4kk tyttö, jonka kanssa yöt ja unijärjestelyt ovat ihan samanlaiset kuin teillä ennen Tammisaaren reissua. Koitan ottaa neuvoistasi kopin ja josko pian meillekin se Nukkumatti vielä tulisi jäädäkseen. Väsymys on NIIIN kurjaa ja pilaa monta muutoin kivaa päivää!
    Voimia ja iloa teidän arkeen!
    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiiiii, ja just saman ikäinen kuin Viljo.... Nyt pidän peukkuja, että Nukkumatti löytää teille pikaisesti! Voimia sinne myös ja laita ihmeessä viestiä jos tulee jotain kysyttävää. :)

      Poista
  6. Hyvä Vili!
    Tunnistan itteni tuosta "heti, kylellään, tutti suuhun, tassuttelu" kohdasta. Teen tuota ihan samaa. Heti ekasta inahduksesta! Topihan nukkuu aamuyölle 4-5 yhtä kyytiä, sit sille tulee pissihätä ja rupee inahtelemaan. Eka tungen tuttia suuhun ja sit heti kohta 3min päästä otan viereen :D eli joka aamu herätään kolmen kimppa-pedistä.
    Apua, pitäisköhän skarpata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooo, emmä tiedä..? Nukkuuko Töppönen vielä sen jälkeen kun pääsee äidin kainaloon? Vai alkaako teidän aamu silloin 4-5 aikaan? :O Jos te nukutte, niin ei kait se sitten haittaa. Oi, musta ois ihana nukkua joskus Viljo kainalossa, mutta se on täysi mahdottomuus, kun se ei pysy hetkeäkään paikallaan. Byhyy! :D

      Ihana Töpsy <3

      Poista
    2. Nukkuu se sinne 7-8 asti. Mut oishan se ihan kiva jos joskus oppis nukkumaan koko yön omassaan. :D

      Poista
    3. Kyllä sekin aika vielä koittaa. Ihana kun kuitenkin nukkuu. Terkut sinne! :)

      Poista
  7. ...Kuten arvata saattaa, olen lukenut tätä "unikoulu-saagaa" hyvin suurella mielenkiinnolla. ;)
    Kiitos kun kirjoitit nämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Teki ihan hyvää varmaan itsellekin kirjoittaa tämä ja jäsennellä ajatuksiaan. Ja jäihän tästä nyt tähän Viljon "vauvakirjaan" dokumentti, kun muistin varassa olisi muuten kaikki...

      Jospa sieltä löytyisi teille unettomille jokin punainen lanka.. :)

      Poista
  8. Ihanaa luettavaa, meillä unikoulutettiin syksyllä juurikin 1v 4kk ikäinen pikkuneiti, joka ei siihen mennessä ollut nukkunut kuin joitakin satunaisia ns. kokonaisia öitä, jotka voi laskea melkein yhden käden sormin ja väsymys oli kamalaa. Neuvolassa annettiin ohjeeksi lukea "Pehmeä matka höyhensaarille" ja löytää siitä apua. Isoveli kävi samasta syystä vähän alle vuosikkaana perhetyöntekijällä unikoulussa ja kolmessa yössä saatiin nukkuva lapsi. Pikkusisko oli samanlainen huonosti ja pienissä pätkissä nukkuva tapaus. Perhetyöntekijän mielestä tyttö vaan alkoi olla jo liian vanha jonkun muun pitämään kouluun, joten piti tarttua itse härkää sarvista. Juurikin tuo odottaminen ennenkuin reagoi lapsen itkuun oli tärkeää. Onneksi unikoulu tepsi tähänkin lapseen.
    Oulun läänissä ollaan eikä kukaan kyllä kertaakaan ehdottanut sairaalaunikoulua enkä tiedä, onko OYSissa sellaista tarjolla. Täällä muutenkin lastenlääkäri tuppaa sanomaan, että sellaisia ne lapset ovat ja lapsilla nyt on näitä vaiheita. Minä en puhuisi enää mistään kehitykseen kuuluvasta vaiheesta, jos lapsi järkijään herää joka ainut yö enemmän kuin kerran koko ensimmäisen ikävuotensa tai jopa pitemmän ajan.
    Kertaakaan ei kysytty, olenko väsynyt. Ilmeisesti vain kahden lapsen äiti ei vielä voi olla väsynyt.
    Minulla on mennyt molempien lasten vauvavuosi ihan sumussa, mutta onneksi elämä voittaa ja nythän tässä on nukuttu jo monta kuukautta kokonaisia öitä. Nukkuminen on myös äidin ja isän perustarve, vaikka pitkäänhän sitä kyllä sinnittelee.
    Kiitos, kun jaoit tarinanne!

    H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että teilläkin on unikoulusta ollut apua. Ja hei, kiitti kirjavinkistä. Vaikka tuo unikoulu on nyt takana ja nyt "nautiskellaan" opeista, niin voiskin lukaista. Vaikka ihan mielenkiinnosta. On tässä puolentoista vuoden aikana tullut perehdyttyä näihin uniasioihin jos jonkin verran, niin ei tässä nyt kannata vielä hyvää putkea katkaista... ;)

      Tuo on kyllä tympeetä, jos lastenlääkäri päästelee tuollaisia sammakoita suustaan... :/ Vaikka onhan siinä osa totuutta toki, mutta kun sitä ei tartte kenenkään jaksaa. On koko perheen etu, että äiti ja isä ovat suunnilleen elävien kirjoissa nukuttuaan edes jotenkuten! Jospa tässä asiassa mentäisiin jo eteenpäin.... toivon!

      Ja samaa mieltä, nukkumaton lapsi ei ole "vaihe", vaikka erilaiset vaiheet voikin aiheuttaa hetkellistä huonounisuutta, mutta se on sitten ihan täysin eri asia.

      Kiitos itsellesi tästä kommentista! Toivottavasti saatte jatkossakin nauttia sikeistä unista. Aurinkoista kevättä! :)

      Poista
  9. Siis just noin, me ollaan tietämättämme tehty oikein, siksi kait meidän 1v 10kk nukkuu nyt yöt läpi. Eka askel oli kyllä pinnasängystä pois, jatkosänkyyn, jolloin aluksi riitti käden ojennus levottomalle kaverille, pinnasängystä hänet piti aina nostaa pois, syliin. Ja alettiin nukuttaa kaveri muutenkin omaan sänkyyn, ei enää tissille/syliin.
    Jossain vaiheessa olin jo itse niin väsynyt, etten jaksanut sitä kättäni edes siirtää kaverin päälle ja kappas vain, sehän rauhoittukin itsekseen, muutamassa minuutissa. Nykyisinkin huomaan, että nousee välillä yöllä istumaan, ikäänkuin tarkkailee, että kaikki ennallaan ja sitten keikahtaa takaisin makuulle ja nukahtaa. :-)

    Ja jep, huonojakin öitä on, ainakin kipeänä, mutta sehän kuuluu asiaan. Ne kestää, kun tietää, että normiyönä ei herätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Maalaisjärjellä pötkii pitkälle, ei se tosiaan mitään rakettitiedettä ole... :D Onneksi teilläkin nukutaan nyt. Samaa tekee myös Viljo öisin, eli saattaa pyöriä ja nousta istumaankin (ei kyllä välttämättä ole edes hereillä), mutta sitten taas pötkähtää takaisin makuulleen. Ja hyvä niin, se on hieno taito. ;)

      Kaikilla meillä on huonoja öitä, se on selvä. Mutta niiden välissä on ihanaa nauttia hyvistä yöunista! :)

      Poista
  10. Hienoa että saitte apua! Meilläkin ollut univaikeuksia aiemmin ja ne vaikuttavat kyllä niin kokonaisvaltaisesti koko perheeseen. Kirjoitin asiasta juuri viimeisimpään blogiini:
    http://thebernardandbianca.blogspot.fi/2014/03/pienten-lasten-vanhemmille.html
    Tsemppiä teidän jatkoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uniongelmat on kyllä valitettavan yleisiä... Täytyypä käydä lukaisemassa. :)

      Poista
  11. Tosi mahtavaa, että saitte apua ja toivotaan, että jatkossa kaikki saavat nukkua yönsä suhtkoht hyvin. Olette kyllä olleet tosi karpaaseja!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reija. En mä nyt tiedä karpaaseista. Eihän sitä muuta voi kun sopeutua vallitseviin olosuhteisiin... Onneksi sitä apua saatiin, en tiedä olisiko sitä tuossa väsymyksessä kyennyt niin suuriin älyllisiin ponnistuksiin, että olisi keksinyt ratkaisun itse. :)

      Poista
  12. yöunet ovat parasta!
    tästä asiastahan kirjoitettiin juuri kirjassa "Kuinka kasvattaa bebé", ranskalaisvauvat eivät koskaan nuku samassa huoneessa vanhempiensa kanssa. Jo sairaalassa vauvojen pitää antaa olla rauhassa ja nukkua,kertoi eräs asiakkaani,joka synnytti ensimmäisen lapsensa Ranskassa ja toisen sitten Suomessa ,missä ihmetteli sitä ,että täällä taas vauvoja pyöritetään koko ajan ja pidetään sylissä ja nimenomaan nopeasti reagoidaan joka inahdukseen.
    jaa-aa,aina me jotenkin ilmeisesti tehdään väärin...jos ei pidetä vauvoja sylissä ja lohduteta,niin vähän huono äitihän sitä on ja sitten jos koko ajan tarkistetaan ja reagoidaan joka ääneen ,niin sitten jo aletaan paapoa ja opettaa kärsimättömäksi.
    Tämähän on oikeasti ihan hirvittävän mielenkiintoista tämä kasvatus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kasvatus on kyllä yksi takuuvarma sotien aiheuttaja... ;D Eikä se ihme ole, että äidit tuntevat alemmuutta ja syyllisyyttä - teit niin tai näin, niin aina väärin päin.

      Ehkä kaikkein paras olis siis vaan tehdä niin kuin maalaisjärki (?) sanoo. ;)

      Poista
  13. Kiitos tästä jännärin viimeisestä osasta! Kävin kyllä lukemassa sen heti, mutta en ehtinyt jättää kiitoksia ja onnitteluja. (ja väsynyt mamma sitten unohti koko asian...) Toivottavasti opit jäi mieleen ja poika nukkuu tästä lähtien yöt yhtä hienosti!
    Meillä heräillään taas, mutta jotenkin arvelen, että tekee hampaita. Tai siis yksi juuri tuli ja hankaa ikeniään ihan koko ajan ja on jotenkin tuskaisen oloinen. Täksi yöksi annoin särkylääkettä, jos pieni saisi vähän paremmin unta. Poikakin vaikuttaa väsyneeltä, kun ei saa kunnolla nukuttua.

    Kiitos kun kirjoitit teidän unikoulukokemuksista näin seikkaperäisesti! Vertaistukea parhaimmillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, ja anteeksi kun mä en ole muistanut tähän vastata! Nyt ehkä uskaltaa jo sanoa, että hyvin täällä menee ja on USKOMATTOMAN ihmeellinen tunne herätä aamuisin (olkoonkin, että ne alkaa kukonpieraisun aikaan) kun on NUKKUNUT yön heräämättä! Taivaallista, käsittämätöntä! :)

      Ja varmasti tulee eteen kuitenkin erilaisia "kausia", jotka vaikuttaa sitten että välillä uni häiriintyy, mutta se on varmasti ohi menevää. Niinkuin toivottavasti sielläkin!

      Kiitos viestistä ja hyväunisia öitä sinne! <3

      Poista
  14. Palaan tähän aiheeseen vielä uudelleen:)! Jätin jo aikaisemmin kommenttia, että meillä tyttö 1v 4kk ja täysin samanlaista uniongelmaa kuin teillä ennen unikoulua. Luin unikoulu-postauksesi läpi hartaasti ja ajatuksella ja sen jälkeen tuumasta toimeen. Kolme yötä se piina kesti ja arvaa mitä: meillä NUKUTAAN! Ihan täysiä öitä heräämättä kertaakaan! Tää on niin hienoa, että ihan tässä kirjoittaessakin meinaa tulla onnen kyynel silmään. Kiitos Sinulle, että jaoit Viljon unikoulu-opit meille muille! <3 halauksin -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä!?!?! MAHTAVAA!!! Kyynel se meinaa tulla täälläkin päässä. Ensinnäkin siksi, että tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Ja toisekseen siksi, että oon niin onnellinen, jos näistä löpinöistä on joku saanut apua! Oi että tuli hyvä mieli! <3

      Kauniita unia sinne jatkossakin! Halaisin jos ylettäisin. :D

      Poista
  15. Löysin just mutkien kautta tänne ja lueskelin kaikki nuo unikoulujutut läpi, siis vau! Sairaalan unikoulu taitaa todellakin toimia!

    Meillä on 3v3kk tyttö joka on elämässään nukkunut alle 10 yötä huutamatta (ja silloinkin on tullut viereen yöllä, mutta hiljaa). En muista tarkalleen milloin "demoniraivarit" on alkaneet (kun tuntuu että millon niitä ei olis ollu..) mutta varmaan joskus 1,5 vuotiaana. Viimeistään. Hän saattoi huutaa 1,5 tuntia suoraa huutoa, ja näitä "kohtauksia" on ollut yleensä ehkä noin kolme viikossa (ei koskaan samana yönä useampaa). Näiden raivareiden päälle sitten semmoiset "perushuudot", eli huuto vaatinut kyllä luona käymistä (vai olisiko sittenkään? ei olla viittä minuuttia odotettu kyllä kuten tässä unikoulussa ohjeistettiin) mutta on ollut aivan erilainen huutotilanne kuitenkin. Demoniraivari on tuntunut sellaiselta, että lapseen ei meinaa saada kontaktia. Hän saattoi huutaa esim. potta, kun tarjosi sitä niin ei pottaa, vettä - ei vettä, isi - äiti, syliin - pois.. Tai sitten ihan vaan huutoa. Ei oikein vastannut kysymyksiin, huusi vain. Saattoi myös esim. seisoa sängyssään kädet kattoa kohti. Aina jonkinlaista vääntyilyä ja sätkimistä, potkimista ja huitomista liittynyt tähän. Siis väähn kuin siinä leffassa Manaaja :D Ihan ihmeellistä. Kaikkea, siis KAIKKEA, on kokeiltu.

    Viime keväänä tytön ollessa 2,5 -vuotias päästiin EEG-tutkimukseen, epilepsiaa miettivät. Ennen tutkimusta hän oli ollut useamman viikon ilman yöraivoa, mikä oli todella hämmentävää. Käytiin kuitenkin siinä EEG:ssä kun se oli varattu, sen jälkeen kohtauksia alkoi taas tulla (tosin ei ihan niin usein). En nyt edelleenkään tiedä mitä se on, mutta nyt syksyn myötä on kohtaukset vähentyneet. Nyt ei ole viikkoihin, tai ehkä kuukausiin raivonnut sillä tavalla kontrolloimattomasti ettei häneen saa kontaktia. Hän kuitenkin huutaa muuten vain useita kertoja yössä, tai sitten saattaa tulla hiljaa pois huoneestaan ja pyrkii meidän vanhempien sänkyyn, jossa myöskin saattaa sitten vieressä huutaa jos siihen päästää. Hän nukkui melkein 3kk mun vieressä käytännössä koko yön, tuli niin aikaseen jo illalla pois omasta sängystä. Mutta siinä ei demoniraivonnut! Kyllästyin siihen kuitenkin, en saa itse nukuttua kunnolla kun hän on niin levoton ja olishan se jees saada sänkyyn mieskin takas (nukkui sohvalla). Nyt meidän molemmat lapset on siirretty nukkumaan samaan huoneeseen, pari viikkoa menty näin ja samalla kun muutettu esikoisen sänky kuopuksen (1v4kk) huoneeseen niin tehty muutos että enää ei pääse vanhempien sänkyyn yöllä. No, vielä ei oo varsinaista läpimurtoo tullu :D Mutta ei oo demoniraivonnu, muuten kyllä huutaa muutaman kerran yöllä ja muutaman kerran pyrkii meidän sänkyyn eikä halua takas omaansa. Pikkusisko tietty herää kaikkeen tähän säätöön sitten, ja hänkin on aina ollut huono nukkuja :D Mikä näitä vaivaa..

    VastaaPoista
  16. Pitää jatkaa hitto toisessa kommentissa kun näin pitkää ei voinu julkasta yhessä! Ei hitto! :D

    Eli siis:

    En nyt oikeestaan tiiä miks minä tänne elämäntarinani kirjotin, ai kamala että minä oon kälättäjä :D Mutta jotenki vaan kolahti tää sairaalan unikoulu. En tajua miks me ei oo tuollaseen päästy, sillon kun neuvolasta laitettiin lähete lastenlääkärille (vai leikköhän oli joku lastenneurologi, en muista) niin mulle kyllä siellä neuvolassa puhuttiin sairaalan unikoulusta. Mutta se "unikoulu" oli sitten se EEG ja siitä seuraava askel olis kuulemma ollu sitten se että lapsi on yötä sairaalassa piuhat päässä ja videoidaan, ja jos ei sillon saa kohtausta (eikä ikinä saanut esim. yökylässä) niin siitä ei ole käytännössä mitään hyötyä. Että jaa'a.. No, toivon että ainakaan demoniraivominen ei enää ala tulla takasin. Ihan tarpeeks on tässä näiden molempien jatkuvassa heräilyssä itelle väsymystä, ja niille lapsillekin tietysti. Ai että ne on kiukkusia jo heti aamusta.. Ja esikoinen ei oo suvainnu päikkäreitäkään nukkua edes päiväkodissa puoleen vuoteen (kotona lähes vuoteen) paitsi viime viikolla, kun oli varmaan niin poikki kun valvoivat esim. klo 23-04. Että joo.

    Mutta nyt lopetan tämän höpinän, ai kauhee mikä kilometrikommentti! Pahoittelen tätä vuodatusta :D Jatkan sun blogiin tutustumista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tintti!

      Äläkä suotta pyytele anteeksi kilometrikommentteja. Päinvastoin, niitä on mukava lukea ja keskustelut lukijoiden kanssa on bloggauksen parasta antia! :) Sitäpaitsi, olen edelleen niin kovin tyytyväinen tuon unikoulun vuoksi, että haluan mielelläni jakaa sitä ilosanomaa ja jos näistä kirjoituksista on joskus jollekulle samojen ongelmien parissa painiskeleville jotain hyötyä, niin olen ikionnellinen!

      Palaan mahdollisimman pian näihin kommentteihisi ja vastaan kysymyksiisi! Nyt en pysty ja jaksa, koska mulle iski joku vatsatauti...

      Poista
    2. Noniin. Vatsatauti podettu!

      Huh! Hurjalta kuullostaa kyllä nuo teidän yöt ja huudot. :( Uskon ja TIEDÄN miten väsyttävää, rankkaa ja kuluttavaa jatkuva heräily on.

      Kuullostaa kyllä erikoiselta, että yöraivoamisista on laitettu lähete eeg:iin. o.O Mutta ilmeisesti siinä ei löytynyt mitään erikoista ja sehän on hyvä juttu.

      En ole todellakaan mikään alan asiantuntija, mutta tuollaiset "demoniraivarit" (hehheee, naurattaa tuo sana :D ) kuullostaa tuon ikäisellä mun mielestä ehkä joltain tahtoiältä..? Onko kyseinen lapsi kovin vaativa, ts. onko tahto-/uhmaikä näkyvissä muuten kuin yöllä? Jos ette ole vielä kokeilleet ja huudot vielä jatkuvat, niin kokeiltaa tuota unikoulumetodia. Eli annatte huutaa yöllä sen viisi minuuttia, ennen kuin puututte millään tavalla. Mä tiedän, se on HIRVEÄÄ, mutta sitä kannattaa kokeilla! Koska kuullostaa siltä, että hän ehkä hieman pompottelee yöhuudoillaan muuta perhettä ja on huomannut tuolla tavalla saavansa huomiota.

      Jos ei pysy omassa sängyssään, niin sitten vaan aina sitkeästi ja johdonmukaisesti takaisin omaan sänkyyn. Lapset on viekkaita kuin ketut ja käyttävät heti tilannetta hyväkseen jos huomaavat, että vanhemmat antavat vähän periksi. Sitten kun hoksaavat, että ei saakaan periksi, niin jossain vaiheessa kyllä luovuttavat. Siinä pitää vaan olla hirmu päättäväinen. Mutta jos sen jaksaa, niin se kyllä varmasti hyödyttää koko perhettä ja toivon mukaan lopulta kaikki nukkuvat hyvin ja omissa sängyissään. :) Yksi "no tule nyt tämän kerran" saattaa romuttaa koko vaivalla nähdyn työn... Been there. ;)

      Niin ja jos huuto jatkuu siis yöllä pidempään kuin sen viisi minuuttia, niin sitten voisi kokeilla mennä rauhoittamaan, mutta ei kannata puhua mitään eikä katsekontaktia. Unikoulun opein tulisi olla mahdollisimman epäkiinnostava.

      Tsemppiä kovasti! Kerro ihmeessä miten teillä menee ja onko näistä tipseistä ollut mitään hyötyä. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...