tiistai 15. huhtikuuta 2014

Lupa herkutella

Postauksen sponsoroi Marabou/Choco Latte.

Tiedättekö mikä on luullakseni yleisin kompastuskivi kun ihmiset laihduttavat tai tekevät elämäntaparemontteja? No se, että muutetaan kaikki tavat kertarysäyksellä tai vedetään hirveää kitulinjaa, jossa kaikki on kiellettyä. Molemmissa tapauksissa tuppaa harmillisen usein käymään niin, että kituutus tappaa innon ja motivaation jo heti alkumetreillä. Ihan tuttua huttua. Pienin askelin pysyvään muutokseen lienee siis se järkevin vaihtoehto monelle. Olen tämän sisäistänyt ja pohtinut omalla kohdallani sopivia toimintamalleja aika paljon.



Totaalikieltäytyminen on itselleni tuhon tie. Jos päättäisin, että nyt loppuu suklaan syönti, niin tiedättekö miten siinä kävisi? Muutaman päivän kituisin, järsisin kynsiäni ja päässä jyskyttäisi repeatilla "suklaata suklaata suklaata suklaata suklaata". Kitupäivien jälkeen antaisin periksi ja mättäisin makeaa kaksin käsin. Mutta kun annan itselleni luvan herkutella k o h t u u d e l l a, mitään ongelmaa ei tule. Kohtuus omalla kohdallani tarkoittaa käytännössä kertaa/paria kertaa viikossa (eikä sitten yhtään enempää tai ei hyvä heilu). Se voi olla pari riviä suklaalevystä tai kupillinen höyryävän kuumaa kaakaota. Miten teillä muilla? Voiko ottaa vain vähän vai lähteekö lapasesta..?

Maistelin Maraboun uutta Choco Latte -juomaa ja tykkäsin kovasti. Ihan täydellinen makeannälän taltuttaja! Itse sekoitin jauheen ohjeen mukaan kuumaan maitoon, mutta voisin kuvitella, että maistuisi hyvälle myös kylmänä jäächocolattena (ehkä jopa pienellä terästyksellä). Kun kuuman maidon kaataa jauheen päälle ja sekoittelee, niin tuohon pinnalle muodostuu pehmeä vaahto. Täysin salonkikelpoinen juoma ilman maidonvaahdottimia. Tämä kotibarista tykkää. Kuumia kesäpäiviä ja omaa terassibaaria odotellessa.. Mmmm. Aijuu, pääsiäisen säätietoja katsellessa vaikuttaa siltä, että kotiterassi aukeaakin itse asiassa ihan lähipäivien aikana! ;)


Videolla fiilistelee sisarduo LCMDF helsinkiläisessä kotikahvilassa, jossa maistellaan - mitäpä muutakaan kuin  Choco Lattea.


12 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta... eli ei saa, ei voi kieltää kokonaan esim. suklaata... muuten jossain vaiheessa alkaa hurja ahmiminen :D
    Täällä oottelen toivekkaana pääsiäistä ja sitä luvattua hyvää säätä!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta sekin on kyllä taitolaji, että osaa pysytellä siinä kohtuudessa. Kyllä kiusauksia tulee, mutta niiden yli on vaan sinniteltävä. :)

      Oi että, muutama päivä pääsiäiseen ja lämpöön! ^_^

      Poista
  2. Mä oon pikkuhiljaa (tosi pikkuhiljaa) yrittänyt muuttaa elämäntapoja... Elokuussa 2012 päätin, että jätän suklaan kokonaan pois. Ensin oli vaikeaa ja sallin sitten itselleni esim. suklaarusinat silloin tällöin. Ekan vuoden aikana söin oikeaa suklaata vain jouluna ja pääsiäisenä, ja vähän vain. Samaisena elokuuna aloitin myös liikunnan lisäämisen: jumppa kerta viikossa ja lenkkeilyä 3-5 kertaa.

    Nyt toisena vuonna voin sanoa, että liikunnasta on tullut jo tapa ja karkkien syönnin olen rajoittanut kertaan viikossa, joskus se voi olla pieni suklaapatukka, joskus irtokarkkeja. Jätskiä olen syönyt silloin kuin mieli tekee ja leivonnaisia esim. kylässä tai kun meillä käy vieraita.

    Näillä muutoksilla on päästy siihen että paino on tipahtanut muutaman kilon ja kroppa kiinteytynyt, paino pysyy kurissa. on tuntunut kivalta kun jotkut on tämän pienen muutoksen huomanneetkin. Nyt pitäis sitten aloittaa vielä se pahin vaihe, eli pitäis oikeasti tiputtaa vielä 10kg raskauskiloja pois. Toivon, että tämä pikkuhiljaa muutos johtaa siihen, että pystyn tuon tiputtamaan. Nyt kun herkkuja on jo reilusti vähennetty ja liikuntaa lisätty, ei tuon pitäisi olla mahdottomuus. Pystyn siis edelleen vähentämään herkkuja ja lisäämään liikuntaa. Nyt kahvakuula heiluu ahkerasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Amy! Just noin se pitäiskin tehdä. Se, että muuttaa tottumuksiaan vähän kerrallaan tosiaan johtaa useammin siihen, että ne myös pysyvät!

      Parasta tässä kohtuuherkuttelussa onkin just se, että lihomatta voi nauttia herkuista, kun pääsääntöisesti syö "oikein".

      Tsempit jatkoon! Kyllä se ne kilot selätät! :)

      Poista
    2. Kiitos kovasti!

      Hm, luin noita alempia kommentteja ja mä myönnän kyllä että mulla on tosi kova itsekuri, mä kun päätän jotakin, niin yleensä siinä pysyn. Saatan kyllä kiskaista 200g irtsikoita aika helposti, mutta ikinä en sen yli päästä... Ja kun mulla on perjantai se herkkupäivä, niin sitä on sitten kiva odotella, tiistaina voi jo sanoa, että aah, enää 3 päivää. :-)

      Poista
    3. Ja itsekuri muuten kasvaa sitä myöten kun pysyy ruodussa. Ja mitä paremmin menee esimerkiksi liikunnan suhteen, niin sitä paremmin menee myös syömiset - ei tee mieli "pilata" hyvää treeniä syömällä sen jälkeen jotain mättöä. :)

      Poista
  3. Hih! Mä just eilen kirjoitin tästä kompastumisesta :D
    Lauantaina mätin karkkia niin että tyrät rytkyi, noin sata päivää pystyin olemaan ilman. Yksi kompastus ja matka jatkuu taas!
    Nimittäin mun sokerikoukku on niin vahva, että on aivan pakko olla totaalikieltäytyjä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sata päivää!?! :O Ei ihme että tyrät rytkyi.. ;D Kuullostaa kyllä tutulta. Mutta hatunnosto siitä, että yhden harha-askeleen jälkeen jatkat. Aika moni jättää homman sikseen, kun tulee kerran repsahdettua. Ei muuta kuin uusia tavoitteita kohti. Tsempit! :)

      Poista
  4. Totaalirepeäminen on tuttu minullekin "tehokuurien" päätteeksi…vaikka kyllä niitä irtokarkki-itsareita tulee vedettyä ihan tasapainoisenkin ruokavalion keskellä :D Herkullisen näköistä tuo juoma, voisikin toimia makeahampaan kolotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repsahduksia sattuu kaikille, eikä niistä mun mielestä kannata liikaa stressatakaan. Kyllä elämässä pitää olla myös pieniä irtisitsareita. :) Ja joo, toimi ainakin mun makeannälkään oikein hyvin. Ja toi lasillinen riittää, ei tee enempää mieli. :)

      Poista
  5. Voi sokerikoukku. Huoh ja puuh! En ehkä ikinä usko pääseväni tilanteeseen missä yksi suklaapatukka tai vähän irtokarkkia (tai mikä on vähän. Mulle sopiva on nykyään n.400-500g. Huom! parannus. Ennen sopiva oli 700g.) per viikko toteutuisi jatkuvasti. Mutta jos edes siihen että yhtenä päivänä viikossa vain. Ja no joo. Mä pystyn aina 2 viikkoa sitä noudattamaan. Sitten koittaa se ihanaakin ihanampi aika, PMS, jolloin mun herkkuhimot on jotain aivan käsittämätöntä. Siitä 2 viikkoa on vaikeaa ja vain 1 päivä viikossa ei vaan onnistu. Sitten helpottaa taas kunnes jälleen..

    Ja ne määrät. Kun mun elimistö saa vähänkin sokeria, se vaatii sitä lisää ja lisää ja lisää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Bianca! Mutta edistystäkin on siis tapahtunut, hyvä! :) Voi kun ois joku konsti tohon sun riippuvuuteen... :/

      Mulla oli koko eilispäivän ihan järkyttävä makeannälkä, oli oikeasti kamalaa! Erityisesti päivällisen jälkeen olin ihan tuskissanik ja varma, että iltaan mennessä mun käsi käy tuolla suklaamunakulholla! Mutta kappas vaan, sain pidettyä itseni ruodussa ja nyt on ihan tyytyväinen olo. Kyllä säkin sen peikon vielä selätät - se on vaan pään sisällä. (joo, helpommin sanottu kuin tehty, mutta tsemppiä silti! <3 )

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...