tiistai 27. toukokuuta 2014

Tunnelmallinen tiistai

Ihmeellinen takatalvi. Mittarissa vähän reilu viisi astetta ja vettä tihkuttaa. Mutta ei anneta sen häiritä! Nautitaan ja fiilistellään, omalla tavallaan tunnelmallista tämäkin. Tein tänään päivälliseksi koko perheen suosikkia - paistettuja muikkuja ja salaattia. Itselleni kaadoin lasiin viiniä ja sytytin kynttilät. Taustalle tunnelmallista musiikkia. Lautasten lisäksi pöytään katettiin pihan omena- ja syreenipuista kukkivat oksat. Ja mikäli sisäilma käy liian kolkoksi, niin tuikataan kakluuniin tulet. No worries. :)




Hah! In my dreams... Todellisuudessa homma meni niin, että tultiin ruokakaupasta kotiin himpun liian myöhään ja kaikilla oli kiljuva nälkä. Kirjaimellisesti. Paistoin muikkuja ja koitin pitää jalassani kitisevää vinkuapinaa tyytyväisenä heittelemällä sille viinirypäleitä. Kohtalaisella menestyksellä. Isompi apina oli sentään hiljaa tuijottaessaan telkusta Transformerseja. Mua nyppi ja otti pannuun kaikki. Siis kaikki. Mieli rento kuin viulunkieli. Yhtään ei helpottanut se, että mies oli tulossa töistä vasta joskus vähän ennen seiskaa. 

Ruokapöytään päästyäni oli Viljo ehtinyt leikkiä oman ruokansa lattialle. En tiedä oliko suuhun päätynyt tällä kertaa itse päivällistä ollenkaan. Lattialla olevan ruuan määrästä päätellen ei. Ei tuo nälkäiseltä vaikuttanut kuitenkaan, kiitos alkupalarypäleiden. Oman lautasensa tyhjennettyään tyyppi raivosi tuolissaan ja halusi pois. Yltäpäältä muikun jäämistöissä oleva taapero piti kuitenkin siistiä ennen irti päästämistään. Niin paljon kuin kalasta tykkäänkin, en sitä halua haistella sohvalla. Viljon mielestä lattialle päätynyt ruoka on hyvä levittää vahaksi, joten myös lattian siivous ruuasta oli prioriteettilistalla korkeammalla, ennen omaa ateriointiani. Kun viimein pääsin oman, kylmän päivälliseni kimppuun, ei korvissa soinut rauhoittava musiikki, vaan veljesten kotoisa kinastelu... Kuvista on rajattu pois kaikkien aikojen KAAOS. On hiekkaa, pölyä, tahroja, vaatekasoja (sekä puhtaita että likaisia) ja roinaa ympäri kämppää. En edes tiedä mistä aloittaisin, joten annan olla ja aion kaataa myöhemmin illalla vielä toisen lasillisen viiniä.



Ihanaa iltaa sinnekin!

20 kommenttia:

  1. Tuttua :D Ja totuushan näyttää aina siltä miten sen esittää :) Mukavaa talvisen viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkoi ihan itseänikin huvittaa, miten etukäteen suunnittelin tuohon postaukseen rauhallista tunnelmaa... Lapset sitten palautti takaisin maan pinnalle. :D

      Kiitos samoin! Toivotaan, että päästään taas pian kevääseen. ;)

      Poista
  2. Mä oon kuvitellut et oon ainoo ihminen maailmassa, jolla on joku kodinhoidollinen organisaatio ongelma. Nysäkkää ja vaatekasaa tosian joka puolella ja ruokailut on todellakin niin tätä. Ite napsii haarukallisen silloin kun ehtii :)

    T. Varpu // höpönassula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kaaosta ei helpota yhtään se, että lauantain pihakirpparilla ei käynyt ketään... ja nyt meillä on kaikki vaatteet (sekä mun ja lasten) ja lelut, sun muut romut säkeissä ja pahvilaatikoissa ympäri kämppää. Koska mä en millään jaksais kantaa niitä enää yläkerran varastoon kun haluan niistä eroon.... Plääh!

      Sinne organisaatioon helpotusta ja lämpimiä aterioita! ;)

      Poista
  3. Kiukuttelut, valvomiset, pukemisraivarit, itku, vaipparalli ja venkoilu menee mutta tuo ruoan kanssa vehtaaminen ja etenkin sen maahan heittely TAHALLAAN veti viulunkieleksi oman pinnan. Puolitoistavuotiaan takaraivo sai nähtäväkseen aika usein äidin alahampaat tai kiukusta siristyneet silmät kun se rakkaudella ja vaivalla väännetty ruoka läiskittiin lusikan kera lattialle ja maitomuki kumoon lautaselle jääneen ruoan päälle. Aaargh!! Nythän sitä jo muistelee huvituttuneena ja tuntuu lyhyeltä ajanjaksolta moinen. Kaksivuotiaana kun keksi vihdoin nälän. Halleluuja!
    Toivottavasti tunnelma on siellä jo kohdillaan ja tulen ratina rauhoittaa äiti-ihmisenkin rentoon mielentilaan:) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Viljollahan lensi lusikka ensimmäisten suupalojen joukossa lattialle ja loput puristeltiin nyrkeissä ja viskattiin lattialle. Samalla äitiä uhmakkaasti katsoen "katoppas äiti mitä mä teen, et voi estää!" -tyyliin.

      Ja mikä siinäkin on, että sitä maitoa pitää liruttaa kaikkialle muualle kuin suuhun?

      Oi, tuoko 2 vuoden ikä helpotuksen? Siihen ei ole kuin muutama kuukausi enää. Halleluja! :D

      Poista
  4. Don't you worry 'bout a thing
    Don't you worry 'bout a thing, no no (mama)

    Ja marakassit soi.
    Mä otan huomenna viiniä. Tänään en jaksa nousta edes viiniä hakemaan. Torstaina ehkä kannan pyykkikorit pois olkkarista. Ehkä.

    Don't you worry....

    Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marakassit ja marakatit soi... :D Kiitos tästä! <3
      Kippis sinne viinilasilliselle! ;)

      Poista
  5. :D Ei hitto kun mä aika pirun usein mietin, että teenkö mä nyt jotain tosi pahasti pieleen kun meidän ruokailut on lähes aina yhtä sirkusta. Pienempi syöttää lattialankkuja ja toisen mielestä kaikki mikä ei näytä tai maistu kalapuikoilta on vähintäänkin myrkyllistä. Ite ei ehdi edes istumaan kun yrittää passata lasiin juomista ja siinä välissä pienempi jo seisoo syöttötuolissa! Sitten mä yritän hokee supernannyn ohjeita, että kaikki ruokailee aina samaan aikaan ja tiettyyn kellonaikaan ja kaikki syövät samaa ruokaa. Voihan supernanny sanon minä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mä odotan aikaa, että ruokapöytä ympäristöineen muistuttaisi enemmän ihmisasuntoa kuin sikojen lättiä.

      Ja tuo yhdessä syöminen. Joskus onnistuu vähän limittäin, jos mies on auttelemassa. Mutta jos on noiden kahden ipanan kanssa keskenään, niin kaikki aika menee lautasille annosteluun, maidon kaatamiseen, auttamiseen, pyyhkimiseen ja siihen "laita välillä suuhun, ei saa heittää ruokaa lattialle" -hokemiseen. -_-

      Jep, supernanny vois tulla toteamaan paikan päälle ja heittää muutamat oikeasti toimivat vinkit kehiin. ;)

      Poista
  6. Anteeksi, et tiedä miten mä räjähdin nauramaan kun luin "sen totuuden"... Melkein jo ehdin kadehtia, että miten jossakin voi ollakaan tuollaisia ruokahetkiä... :-)
    Meillä ruokailut ja ruuanlaitot muistuttaa just tuota totuus-versiota!
    Appajee, kun alan ruuanlaittoon, vaikkei neiti 2v koko päivänä olisi sylissä edes käynyt, niin johan alkaa siinä vaiheessa vaativa huuto "Syliiin! Syliin!" ja yritän sittten alkupaloilla saada itselleni ruuanlaittoaikaa... Aah, niin rentouttavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja jos mä joskus kirjoitan, että meillä on ollut tuon alun kaltainen ruokailuhetki, niin se johtuu siitä, että a) lapset on poissa b) olen itse syömässä jossain muualla c) hourailen

      :)

      Poista
    2. Sulla on ihanan rehellinen kirjoitustyyli. Ihana blogisti!

      Poista
  7. Vaihdoin jo melkein blogia kun luin tuon aloituksen. Kiitos mieltä ylentävästä lopusta, onneksi muillakaan ei ole aina niin ihanaa ja idyllistä!
    T:Äiti 2v ja 8v:lle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onneksi vain melkein vaihdoit! Ja onneksi maltoit siis lukea pidemmälle. :D
      Idyllisyys on kyllä kaukana tästä torpasta näinä päivinä... mutta ei auta, eteenpäin on porskutettava. :)

      Poista
  8. Minä niin tykkään tästä sun blogista! Sopivasti inspiroiva, mutta ah, niin ihanan rehellinen! :D Meillä on just samanikäinen kuopus, kun teidän Viljo. Syöminen on yhtä sirkusta ja jotenkin sitä on itsekin langennut ansaan, kun välillä väsyneenä on sulkenut silmänsä, vaikka typykkä seisoo tuolilla ja yrittää nousta pöydälle ruokalautasensa sekaan. Rakastan hyvää ruokaa, mutta pliis, mieluiten lämpimänä!
    -Hanne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Hanne! ^_^ Eipä täältä meiltä sellaisia idyllisiä postikorttikuvia (saati juttuja) saisikaan...
      Onhan se tietysti saatava tutustua ruokaan kaikilla aisteilla.... mutta pliis, voisiko tuo "kausi" mennä jo ohi. Olisin ihan valmis siirtymään jo seuraavaan. ;)

      Kyllä me vielä lämpimät ateriat saadaan. Syödään siihen asti salaatteja, niin ei ota niin paljoa pannuun. :D

      Poista
  9. Ihana Viljo:DDDmeillä otetaan usein lusikallinen ja sanotaan"maha on täännä"..sitten on taas 5 minuutin päästä nälkä..Hanna.sulla on ihana tyyli kirjoittaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ihana "maha on täännä" :D On nuo vaan huvittavia tyyppejä. Viljokin välillä syödessään oikein teatraalisesti tokaisee: "NAMMM!". :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...