maanantai 3. marraskuuta 2014

Pipsa

Lupasin esitellä meidän kissa(kauhu)kakarat ja ajattelin aloittaa tytöstä - naiset ensin. Tämä pörröinen ja pitkäviiksinen kilpikonnatyttö (nimitys tulee värityksestä) sai nimen Pipsa. Tai Pitsa, kuten Viljo välillä sanoo. 


Pipsa on niin neiti kuin vain kissa olla voi. Tuntee arvonsa ja käyttäytyy sen mukaisesti. On siro (tuuhea turkki hämää), rauhallinen ja oikein kiltti. Ujo ja ehkä hieman säikky, vaikka kolmen viikon yhteisasumisen aikana tyttö on rohkaistunut todella paljon. Päivisin enimmäkseen lepäilee, käy välillä vähän syömässä (mikäli suursyömäri-veljensä on kuppiin jotain jättänyt) ja hakemassa hellyyttä kehräten. Leikkii ja ottaa taas kauneusunet. Joskus ihan pienesti ja sievästi sanoo "miu" ja tuijotaa pyöreillä silmillään. 

Iltaisin unohtaa kuninkaallisuutensa ja riehaantuu veljensä kanssa kunnon ralliin ja painiin. Mikään ei ole viihdyttävämpää kuin seurata kahden kahelin kissakakaran pelmuamista! Kissat ja pahvilaatikko is all you need. No ehkä lasi viiniä ja tenat. Parempaa kuin hyvä leffa.


Molemmat kissat läpäisivät reilu viikko sitten todellisen tulikokeen, kun meillä vieraili koira. Alkujärkytyksen jälkeen uteliaisuus voitti ja muutaman tunnin kiertelyn, haistelun ja tutustumisen jälkeen kolmikko tuli jo varsin hyvin juttuun. Siis kunhan kissat oli ensin tehneet hyvin selväksi, että koira oli tullut nyt heidän reviirilleen.


Iltaisin Pipsa haluaa tulla kylppäriin mukaan iltapesulle. Karttaa vettä, mutta istuu lattialla ja tuijottaa lautasillaan. Kerran tuli myös saunan lauteille mukaan, mutta kiukaan sihahtaessa sai paniikkikohtauksen ja hyppäsi suoraan lasiovea päin... 


Pipsa ei ole ihan yhtä sosiaalinen kuin veljensä, mutta viihtyy hyvin siellä missä ihmisetkin. Ja nykyisin tämä alunperin erittäin säikky kissa antaa jopa Viljon kantaa (=roikottaa mahasta). Hyvin hellyyttävää. Kumpikaan kissa ei ole kertaakaan raapaissut, purrut saati sähissyt kenellekään meistä, edes Viljolle, joka on todellinen kissanretuutuksen maailmanmestari.



Ja yhdessähän tuo kaksikko on koko ajan. Yhtenä lempipaikkana on ruokiksessa Viljon syöttötuoli. Siihen ne tykkäävät päivisin käpertyä nukkumaan. 


Seuraavaksi valokeilaan astuu Pipsan veli, 
hurja kärpästen saalistaja! :)

10 kommenttia:

  1. Ihana karvakasa! Kissa on parhaimmillaan juuri pentuna, kun sen turkki on ihanan pehmeä ja tassut niin suloisen pienet. Suloinen kisuli tämä Pitsa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Mä oikein odotan millon tuo tiputtaa kunnolla karvansa... ;) Pitsa tulee ilmeisesti emoonsa, joten pysyy tuollaisena pörheänä ja pehmeänä, mutta onhan se pentukarva ihan erilaista. <3

      Poista
  2. Aww..mää en ehkä kestä..vauvakuumetta pukkaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun vauvaa hommaamaan, Hanna! ;) Nää on onneksi aika helppoja vauvoja, syövät itse, peseytyvät itse jne. :D

      Poista
  3. Mahdottoman suloinen neiti! On kyllä niin taivan tosi, että kissanpentujen leikkiä vois seurailla vaikka kuinka. Joskus tuntuu, että onko niillä selkärankaa lainkaan kun menevät ihan uskomattomille kiepeille ja kuperkeikoille riehuessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on, Katja! Hauskaa, kun enää ei tartte etsiä netistä kissavideoita itseään hauskuuttaakseen, kun täällä on liveshow joka ilta ja mulla aitiopaikat. ;)

      Poista
  4. soooo süß!!! liebe grüße von angie aus deutschland

    VastaaPoista
  5. Loisto nimi, on muuten ihan Pipsan näköinenkin! Niin suloisia <3

    VastaaPoista
  6. Suloisista suloisin! Kyllä se pentuaika kieltämättä aika menoa on. Mulla oli aikoinaan emo ja neljä pentua kolme viikkoa. Helpotuksen huokaus, kun kaksi pentua pääsi uuteen kotiinsa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...