sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Paskimmat ja parhaimmat

Paskimmat:

- jatkuva väsymys
- jatkuva kaaos kotona (voisiko joku super-Marjo tulla laittamaan tämän huushollin ja huushollerskan ruotuun?!)
- sohvaperunointi
- sokerihammas
- kakaroiden kiukuttelu ja tappelu
- Viljon viimeaikainen yöhuutelu
- rapistelevat hiiret
- keittiöstä löytyneet hiirenpaskat (!!)
- the remontti joka ei tunnu etenevän
- huonovointinen iho
- Onnin tutkimusten hidas eteneminen ja tulosten odottaminen (toissapäivänä magneettikuvaus)


Parhaimmat:

- sovussa leikkivät veljekset
- lasten huvittavat jutut
- aleshoppailut
- vierailu vanhempieni luona
- isomummon ja tätien tapaaminen
- lumi ja valo
- pikkupakkanen
- Hippu Kylberg
- innostus liikuntaan ja terveelliseen syömiseen (kun pääsisi kipuamaan ensin tuon kynnyksen yli)
- kirjat (ja kirjasto)
- sarjamaratonit miehen kanssa iltaisin
- suunnitelmat
- ystävän onnistunut leikkaus






Lumista sunnuntaita!

21 kommenttia:

  1. Mä oon ihaillu tota Miika Nousiaista siinä Hyvissä ja Huonoissa Uutisissa. Must siinä miehessä on jotakin herkkää ♥ Hih...ehkä pitäis lukea toi sen kirja, jos jaksais.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät ja huonot uutiset on kyllä hauska ohjelma, mutta mä jotenkin unohdan sen aina, joten oon katsonut vaan ihan satunnaisesti...

      Tuo Vadelmavenepakolainen vaikutti alussa ihan lupaavalta, mutta nyt jotenkin lässähti. En tosin ole lukenut vielä kovin pitkälle, joten pitää antaa mahdollisuus. ;) Tällä hetkellä vaan kovasti odotan, että saisin sen luettua loppuun ja aloitettua uuden kirjan. :D

      Poista
  2. Toivottavasti parhaimmat vie voiton paskimmista <3 Mikäs Onnilla...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne plussat on voitolla ja tästäkin suosta noustaan, kunhan taas vauhtiin päästään. :)
      Mä ehkä kirjoittelen Onnista joku kerta ihan oman postauksensa. Kunhan tiedetään itse lisää. :)

      Poista
  3. Voi että, niin samat fiilikset! Just postailin samanmoista. Unohdinkin mainita kiukuttelevat mukulat ja kukkivat kasvot... tsempataan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla tähän vuodenaikaan aika yleinen tunne... Tsempataan, todellakin! :)

      Poista
  4. Lohduttavaa tietää että muitakin väsyttää jatkuvasti.. ja tulosten odottaminen on raivostuttavaa, itse samassa jamassa. Jaksuja sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, jep. Väsyyn olotilaan on varmaan montakin syytä. Viimeaikainen liikkumattomuus, syömiset, pimeys sekä iltavirkkuus... PItäisi oppia menemään ajoissa nukkumaan. Mutta kun on iltavirkku, niin on iltavirkku!

      Tsempit sinnekin! Sovitaan, että tää on vaan uuden, alkaneen vuoden ja tämän kaamospimeyden ilmentymää, joka pian helpottaa. ;)

      Poista
  5. Ah ihanaa angstia, komppaan ja symppaan! Ja hirveesti tsemppaan! Alavireistä v...ketutusta täälläkin ilmassa. Sarjamaratonit miehen kanssa on kyllä parhautta..meillä edellinen suuri innostus oli Dexter, sitten on pudottu ihan pulkasta. Mitä sää suosittelisit? (kaikelle olen avoin paitsi kieli pitää olla englanti tai menee tulkkauksesta hermo;D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuitenkin aika nätisti kirjoitettua angstia. ;) Tästä väsystä kun ei tunnu pääsevän eroon nukkumalla...

      Dexteriä en ookaan ikinä katsonut! Me oltiin jo kauan sitten ihan koukussa siihen ruotsalais-tanskalaiseen Siltaan. Sit oli pitkä aika ettei katsottu paljon mitään, satunnainen Wallander.. Nyt ollaan katsottu sitten The walking deadia, mikä on yksi maailman suurista ihmeistä, sillä kumpikaan meistä ei kyllä muuten ihmeemmin syty zombeille. :D Mutta onhan se ihan viihdyttävää ja aika koukuttavaakin. Kovasti on kehuttu myös ainakin Orange is the new blackia, Breaking badia, Marc O'Poloa... että oishan noita. ;)

      Poista
    2. Kiitos, pistetään nuo korvan taakse! Ja totta, nätisti kirjoitit..angstia oli vain otsikon alku :)

      Poista
    3. Joo :) Jos mä kirjoittaisin ihan täysin ilman suodattimia, niin joku tulis ja pistäis tän blogin pillit pussiin. :D

      Poista
  6. Tosi osuva koonti!
    Just kun mä sadannen kerran olen kieltänyt tekemästä jotakin, ja alan kiehua ja ääni nousee... alan motkottaa ja toitottaa miten kyllästynyt olen, niin.... pikkuinen rutistaa hellästi ja sanoo "minä lakastan sinua"... johan siinä sydän sulaa... Ja kaikki tuntuu taas niin paremmalta. Kappas vain, osaahan nuo sovussakin olla ja isommat ottaa pienintä mukaan leikkiin. Miten se välillä jääkin huomaamatta, omassa alavireydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Amy :) Ooo, tiedän niin tuon tunteen, kun ensin terrorisoidaan ja sitten heittäydytään enkeleiksi silmänräpäyksessä... Kyllä ne tietää miten äiti kiedotaan pikkusormen ympärille. ;)

      Tsemppiä, toivottavasti kevään myötä löytyy uusi, parempi vire! <3

      Poista
  7. Tuttuja tunteita :) Joulublogin kirjoittaminen päättyi ja siirryin arkiblogiin osoitteeseen http://yhtasuntoista.blogspot.fi, jossa kirjoitan yhtä sun toista kirjoista, elokuvista, musiikista jne. Tervetuloa vierailulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyy tulla katsomaan ja lukaisemaan. :)

      Poista
  8. Voih, tsemppiä teille <3
    Toivottavasti Onnilla ei oo mitään vakavaa!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...