sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Viikkopostaussarja: Sunnuntai

Huh mikä yö. Voi Viljoseni. Aamulla mies tulee töistä kotiin ja hakee heränneen taaperon alakertaan aamuhommiin. Oli onneksi saanut huilata töissä, joten käännän kylkeä ja vedän sikeää unta tokkuraiseen pollaani kymmeneen asti. Varmasti olisi unta riittänyt pidempäänkin, mutta ylös se on noustava. Onni tuleekin jo herättelemään ja selittämään jotain Minecraft-juttuja...


Ulkona näyttää taas (vai edelleen?) aika harmaalta. Vaikka mitäpä siitä. En ole paljoa nenääni ulkona näyttänyt kuluneen viikon aikana. Tai urheillut.. Varmasti myös sen vuoksi hermoja kiristää.


Aamupalaa ja kahvia


Kaikki tuntuvat tänään olevan väsyneitä ja pahantuulisia. Itseäni suututtaa huono yö ja siitä johtuva väsymys, sekä se, että siivousta pitää taas jatkaa. Milloin siitäkin tuli ikuisuusprojekti? Ikinä ei saa yhden päivän aikana hommaa suoritettua loppuun, kun aina tulee keskeytyksiä. Seuraavana päivänä sitten yleensä kämppä on taas sen näköinen kuin siellä ei olisi koskaan siivottukaan ja tuntuu, että saa aloittaa kaiken alusta... Leluja, pölyä, kissankarvaa, puuroskaa polttopuista jne... Ehkä juuri siitä syystä, että siivouksen lopputuloksesta saa nauttia niin vähän aikaa, inhoan sitä. Olen siivotessani yhtä lauhkea kuin persuuksiin ammuttu ampiainen, jolla on pms. Se näkyy, kuuluu ja tuntuu. Tanner tömisee eikä kovin lähelle kannata tulla.


Meillä on pyritty pitämään melko tarkat raamit Onnin pleikkarilla pelaamisen suhteen siksi, että liika pelaaminen selvästi saa pojan ärtyneeksi ja levottomaksi. Reaktio on aika lailla sama kuin minulla siivotessani. Ehkä mullekin pitäis asettaa rajoituksia siivouksen suhteen, etten hyppisi aina seinille? Mies on antanut tänä aamuna Onnille eri vapauksia pelaamisen suhteen, jotka kyseenalaistan (kaunis ilmaus) ja saadaan pieni riita aiheesta aikaan. Lopulta sovitaan, mutta kiukkuinen päivä on kiukkuinen päivä ja jokainen tavara väärässä paikassa on mulle punainen vaate.


Kiukku onneksi auttaa siivoukseen ja homma etenee vauhdilla. Lakanat sängyistä pyykkiin.



Onni on "imuroinut" oman huoneensa. Mulla on edessä yläkerran lattioiden moppaus, joka jäi eilen kesken. Onnin huoneeseen mennessäni joudun kuitenkin toteamaan, että "imurointi" on tapahtunut lähinnä keskellä lattiaa. Kerään Onnin huoneen lattialta mm. palapelin paloja, roskia, pahvin ja teipin palasia ja erinäisiä leluja sängyn alta, jotta voin imuroida siellä uudelleen. Kyllä siinä saattoi ehkä muutama hiljainen ärräpää päästä. Vahingossa.

Tässä lapseni käsitys siivotusta huoneesta: tavarat kerätään lattioilta pöydille ja muille tasoille kasoiksi.



Noihin ryönäkasoihin en koske. Ettei feng shui kärsi. Enkä koske, vaikka ne olis siinä vielä tuomiopäivänä. En nimittäin aio opettaa poikiani siihen, että ei haittaa, kyllä äiti siivoaa. Auttaa voin tarvittaessa (ajatuksen tasolla), mutta itse on opittava pitämään jonkinlainen järjestys. Perhana sentään, jotain rotia! Uhkailen, että ensi viikonlopun synttärijuhlia ei tule, ennen kuin tasot on siivottu. Korvat savuaa.

Tässä vaiheessa mies katsoo parhaaksi lähteä poikien kanssa pihalle karkuun ukkosrintamaa. En voisi olla enempää samaa mieltä... Kunpa joku veisi ipanat ulos jaloista aina kun pitää siivota. 


Petaan meille H&M:n pellavalakanat, mun lempparit! Tällaisen päivän jälkeen en tyytyisi vähempään..


ja Onnille autolakanat


tämä kaveri kulkee mukanani


Siellä ne ulkoilee ja tekee lumitöitä. Ovat saaneet seurakseen naapurin tytön. Juoskaa juoskaa nyt, niin ette sitten jaksa tapella ja kiukuta sisällä niin paljoa! 


Vaihteeksi lakanapyykkiä roikottamaan. Long time no see!
Ja toinen koneellinen pyörimään.


Yläkerran siivouksen jälkeen siirryn jatkamaan siivousta alakertaan. Taas. Ruokiksen puusohva on järkky. Siitä puuttuu tyynyjä, kun niitä on kuskattu ties minne, majan rakennukseen jne. Istuinpäällinen on likainen ja aivan kissankarvassa. Ai että mä inhoan noita kissoja siivouspäivinä! Ja entäs tuo pöytä tuolla takana?! Ääääääää!


Irrotan tyynyistä päälliset ja viskaan ne pyykkiin. Etsin kadonneet tyynyt ja vaihdan patjaan ja tyynyihin puhtaat päälliset. Kuvan muistin ottaa vasta illemmalla kun oli jo pimeää... Patu tottakai halusi heti tulla jättämään jälkensä puhtaisiin tekstiileihin.


Syön siivouksen lomassa melkein kaikki loput karkit. 
Hupsista *******.


Pojat on tulleet tällä välin sisälle ja mies laittaa ruuan. Kohta syödään. Lounaaksi pestolohta ja salaattia (ja pojille muusia). Hyvä ruoka, parempi mieli. No, ainakin hetkeksi.


Ruuan jälkeen mies menee Viljon kanssa yläkertaan kokeilemaan, josko päikkärit maistuisivat. Haha, as if. Tulevat puolen tunnin päästä takaisin alakertaan. Viljo ei vaikuta yhtään siltä, että aikoisi nukkua koko päivänä. "Minä en nuku IKINÄ!". Asia selvä.


Mies häipyy keittiöön tekemään erittäin pitkäksi jatkunutta keittiöremppaa. Ajanpuutteen ja motivaation vuoksi homma ei ole juuri edennyt. Koska meillä sekoitetaan sekä vanhempaa, että uudempaa Ikean mallistoa, vaatii se hieman enemmän töitä. Mitat ovat muuttuneet ja jotta roskiskaappiin saadaan ovi, joudutaan sitä hieman modifioimaan. Kyllä siitä vielä keittiö tulee. En vaan tiedä minä vuonna.


Hups. Kehtaanko edes tunnustaa?! Nämä on näitä päiviä kun hampaat on jääneet pesemättä, hiukset harjaamatta ja vaatteet vaihtamatta... Mutta kun ollaan jo pitkällä iltapäivässä, niin miksi enää edes vaivautua?


Saa ne hiukset harjaamattakin nykerölle


Päiväkahvit ja välipalat


Olen pannut merkille, että meidän kylpypyyhetilanne on melko kehno. Olen ajatellut pikkuhiljaa uusia pyyhevarastoa, joten tilaan Finlaysonin alesta pari uutta pyyhettä. Ihanat värit! 


Onni esittelee lahjaksi saamaansa peliä ja toivoisi, että pelataan sitä, mutta en ehdi, vaan jatkan tavaroiden järjestelyä. Ensi viikonloppuna juhlitaan Onnin synttäreitä kahtena päivänä, joten on pakko vähän järkkäillä paikkoja kunnolla etukäteen, ettei kaikki siivous jää loppuviikkoon. Tästäkin tulee taas huono omatunto. Ikinä ei muka ole kunnolla aikaa. Kakka äiti.


Onneksi noista pojista on ikäerosta huolimatta seuraa toisilleen. Vaikka välillä tappelevatkin, osaavat myös olla aika ihania. Oma mieliala kohenee sekä siivouksen edistymisestä, että näiden kahden katselusta. 


Pesen kolmannen koneellisen pyykkiä. Elämäni pyykkimuorina.


Siitä huolimatta likapyykin määrä vain kasvaa (huom. pyykkikorin virkaa toimittaa Viljon kylpyamme, koska Patu lirautti miehekkäät aromit vanhaan pyykkikoriin, eikä ole vielä hommattu uutta).


Olin suunnitellut tekeväni päivälliseksi lihapataa, mutta mies sanoo, ettei keittiöön ole nyt asiaa, joten lämmitetään lounaalta jäänyttä lohta ja muusia. 


Onko kenenkään muun kotona tasot koskaan tämän näköiset? Siis näin siistit, että kynttilöiden ja rasian lisäksi siellä on vain taskulamppu, legopalikka, piirustuspaperi, pleikkapeli ja -kotelo, sekä ohjain. Kun meillä ne ei ole ikinä näin siistit. Todellisuudessa tasoilla on aina kasoittain erinäistä ryönää.



Entäs tämä sisustuksellinen kuva ruokiksen vitriinistä? Sopis vaikka Avotakan kanteen, vai mitä ootte mieltä? Nämä tavarat ovat niin ylhäällä, että tästä silmiä hivelevästä kauneudesta en voi kiittää edes lapsia. Ihan itse ollaan miehen kanssa tämä asetelma sommiteltu. Jep, keittiön kaappi on vielä etsinnässä. Kotikuvauspyynnöt sähköpostiin (toivottavasti inbox ei mene ihan tukkoon).


Ilman näitä teippirullia tulisi kissaperheessä lopullinen hermoromahdus ja välitön karvaantukehtumiskuolema. Ovat tärkeysasteikolla heti kahvikupin ja vessapaperin jälkeen.


Pojat on rakentaneet yhdessä legoja, ihanat marakatit.
(Ei kerrota, että hirveä tappelu tuli tämän rakentamisen jälkeen siitä, että kuka sillä leikkii)


Äääh. Kun muuten alkaa olla suht siistiä, huomaan että "joku" on pyyhkinyt naamansa sohvaan. Ei vissiin hihoihin enää mahtunut.


Pipsakin tykkää puhtaista päällisistä. Kukapa ei.


Kello alkaa olla jo sen verran, että poikien iltaruljanssit lähestyy. Luen pojille sohvalla kirjaa.


Viljolla on halipula


Iltapalaa ja uunien lämmitystä


Pienet iltapainit


Keittiössäkin on saatu hommaa hieman etenemään


Pojat pesujen jälkeen unille. Hyvää yötä rakkaat apinat.


ja vihdoin päivän odotetuin hetki: saunaan. 


Ainiin! Onnilla on huomenna synttärit. Paketoidaan lahjat: Little big planet -peli ja monitoimityökalu. Mies paketoi ja sanoo: "äläkä sitten sano, että tää paperi ei käy. Tää oli ensimmäinen mikä osui käteen.". No en sano.


Vielä hetki aivotonta lepoa sohvalla ja lasillinen viiniä. Ihana oma aika. Ei millään malttaisi mennä nukkumaan, koska se tarkoittaa sitä, että nukahtamisen jälkeen on herätys ja maanantaiaamu. Eiiiii! 


Viimein uni kutsuu ja saa pujahtaa puhtaisiin 
lakanoihin keräämään voimia uuteen viikkoon..

25 kommenttia:

  1. Te ootte ihana perhe<3 Kiitos kun jaoit viikon meidän lukijoiden kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä me ollaan välillä aika kamala perhe.. ;D Mutta kiitos! Tämä oli hauskaa. :)

      Poista
  2. Kiitos! Ihanaa, kun muissakin perheissä ollaan pipo kireällä välillä ;) Näitä oli mielettömän kiva lukea, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iukku itsellesi kommentista! Kyllä meillä osataan olla tosi hyvin pipo kireällä. ;)

      Poista
  3. Kiitos tästä viikosta! On ollut ihana olla teidän mukana, ja sitä kautta tullut lisää uskoa omaan arkeenkin! Tuo siivoustyössä tuntuu niin tutulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Varpu! Kiva, että ootte jaksaneet lukea ja seurata tätä viikkoa, joka ei todellakaan ollut mitenkään hohdokas. Ja totta, ihanaa kuulla että muillakin! :)

      Poista
    2. Ihan oli pakko koettaa omassakin blogissa jos jaksaisi viikon postata :)

      Poista
  4. Ihana postaus! Tulee itsellekin hyvä mieli, kun huomaa että samanlaista se arki näyttää muissakin lapsiperheissä olevan :) Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Tätähän se enimmäkseen on, viikosta toiseen. Ehkä nuo kiristelyt helpottaa kun lapsetkin koko ajan kasvaa ja homma helpottuu. Tai siihen on uskottava!

      Mukavaa viikkoa myös sinne! :)

      Poista
  5. Kiitos touhukkaasta viikosta! :)

    VastaaPoista
  6. Oli tosi kiva lukea postauksia teidän viikosta:) t. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Kiva lukea, että näistä tykättiin. :)

      Poista
  7. Kiva tämä tällainen postaussarja :) Toivottavasti ehdit/jaksat toteuttaa sen joskus myöhemmin uudelleenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ma-Ri-A! Hmmm, never say never... ;) Ei ehkä ihan heti, mutta ehkä vielä joskus. Miksei?

      Poista
  8. Olipas hauska postaus, niin elämänmakuinen ja realistinen! Täällä myös oli pa*ska-kiukku-sunnuntai, joten tätä lukiessani samaistun välillä täysin! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Neppari! Joo, paskakiukkupäiviä tulee kaikille varmasti välillä. Onneksi on hyviäkin päiviä kuitenkin välissä. :P

      Poista
  9. Tätä sun viikkopostausta on ollut kiva lukea! Hauskoja ja välillä vähemmän hauskoja arkisia juttuja, joihin on helppo samaistua. Vain elämää. <3
    Meiltä löytyy lähes samanikäinen poika, kuin Viljo on. Kirjoituksistasi päätellen taitaa täältä löytyä myös samanlainen pieni tahto-ihminen, valloittavalla olemuksellaan ja vahvalla temperamentilla.... :D
    Kiitos ihanasta blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa lukea kommentteja, joissa lukee, että on samaistuttu. Välillä nimittäin tuntuu, että ei kellään muulla VOI olla tällaista p*skaa ja ei kukaan muu asu tällaisella kaatopaikalla tällaisten sikapossujen kanssa... ;) Kiitos! :D <3

      Voi näitä pieniä tahtoihmisiä! Mutta ollaan varmasti samaa mieltä, että nämä ei tule koskaan elämässä jäämään toisten jalkoihin, osaavat kyllä pitää hyvin puolensa! ;)
      Kiitos ihanasta kommentistasi! :)

      Poista
  10. Ihana postaus! Osaat kirjoittaa tosi hauskasti jokapäiväisistä arkisista jutuista :) RJ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RJ! :) Mukava kuulla että tykkäsit. :)

      Poista
  11. Voi ihana Katri!
    Mä nauroin täälä vedet silmissä.
    Ja jep, tuo siivous on meilläkin samanlaista, meiltä vaan puuttuu kissat. Akvaariokalat sotkee onneksi vain yksiönsä...

    Tsemppiä tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Amy <3 Ehkä mä vaihdan noi kissat kaloihin! Oikeesti välillä oon ihan varma, että rukkasina olisivat kivemmat...

      Kiitos! ^_^

      Poista
  12. Onneksi muillakin on välillä niitä päiviä, kun hampaat saattaa olla vielä illallakin pesemättä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hävettää myöntää, mutta kyllä :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...