tiistai 3. maaliskuuta 2015

Pieni loma, iso ilo

Talvilomaviikon remonttipakolaisuus päättyi paremmin kuin hyvin. Mies ripusti työhanskat hetkeksi naulaan ja karattiin kaksin minilomalle - niinkin kauas kuin Helsinkiin! Pieni hengähdystauko ja irtiotto kotiympyröistä oli erittäin tervetullutta ennen arkeen paluuta. 


Meille oli huonevaraus Original Sokos Hotel Vaakunasta, mutta oltiin niin hyvissä ajoin liikkeellä, ettei huone ollut vielä valmis, joten jätettiin laukut säilytykseen hotelliin ja lähdettiin hengailemaan kaupungille. Mietittiin etukäteen, että mennään minilomallamme teatteriin, konserttiin tms., mutta päädyttiin vaihtoehtoon vain kulkea nenän näyttämään suuntaan ilman tiukkoja aikatauluja. Leppoisaa ja kiireetöntä yhdessäoloa tässä oli kaivattukin.

Ulkopaikkakuntalaiselle ja julkisia käyttävälle funkkistyylisen hotellin sijainti on mitä parhain - rautatieaseman ja Lasipalatsin välissä eli ihan ytimessä. Nimenomaan loistavan sijaintinsa ansiosta tuolla on tullut majoituttua ennenkin. 

Meitä jalat kuljettivat mm. Krunikkaan. Tykätään kovasti vain kuljeskella ja ihailla Helsingin vanhoja, upeita rakennuksia. 



Kävellessä tulee pian nälkä, joten päädyttiin brunssille pieneen ja sympaattiseen Qulmaan. Meillä ei ollut pöytävarausta, mutta hyvin mahtui - paikalla ei ollut montaa muuta brunsseilijaa meidän lisäksemme. 


Masut täynnä jaksoi taas jatkaa matkaa, Katajanokan suuntaan.



Keli oli mitä oli, joten Katajanokalla oli pakko lopulta hypätä ratikkaan, kun oli niin kylmä. Kellokin oli jo yli kaksi, joten hotellissa olisi varmaan jo huone valmiina. Matkan varrella vielä pikaiset täsmäostokset Macin myyntipisteestä Stockalta (ripsari ja peiteväri, ihan loistavat, btw!)

Hotellilla meitä odotti sviitti 7. kerroksessa.


Sviitissä oli olohuone, jossa oli pari nojatuolia, levitettävä sohva, kirjoituspöytä ja telkkari. Tämä huone sopisi hyvin lasten kanssa matkatessa.



Olohuoneesta oli kulku hieman isompaan makkariin, josta avautuivat upeat näkymät kahteen suuntaan suurista ikkunoista.





Ja pisteenä iin päällä saapumistamme ilahdutti raikas kimppu kukkia, pullo kuohuvaa sekä lajitelma suklaakonvehteja.






Sviitin ikkunoista näkyi periaatteessa kolmeen suuntaan (Kaivokadulle, Manskulle ja Simonkadulle/Kamppiin) ja olipas muuten mukavaa istuskella ikkunalaudalla katselemassa ihmisvilinää! Keskellä Helsinkiä, mutta ihan omassa rauhassa.

Niin harmaa ja sumuinen, helmikuinen Helsinki. Moni sanoisi että ruma, mutta itse näen kaupungin kauniina vuodenajasta riippumatta. Mun sydän on täällä.




Ei maltettu jäädä kuitenkaan hotellille pitkäksi aikaa iltapäivällä, vaan tällä kertaa nokka osoitti Kamppiin päin. Käytiin pelaamassa kolme erää biljardia ja juomassa huurteiset. Ihan kuin joskus seurusteluaikana.


Mutta aika kuluu niin nopeasti, kun on hauskaa... Palattiin hotellille suihkuun ja laittautumaan, jotta ehditään ajoissa illalliselle.


Mulla on pinttynyt tapa järjestää omat purnukat hotellin kylppäriin aina heti sinne saavututtuani, ennen ei voi "asettua taloksi". Dermosilin tuotteet olivat talon puolesta. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin ehdottomasti käynyt vaahtokylvyssä...


Illallispöytä oli varattu hotellin 10. kerroksessa sijaitsevasta ravintola Loisteesta, josta on upeat näkymät kaupungin valoihin. Ja kyllä, saatiin ikkunapöytä, jota olin mielessäni toivonut.


Alkuun klassikot eli Kir Royalit. Cheers!


Alkuruuaksi tilattiin molemmat rosmariinilla maustettua poron paahtopaistia, mustajuurimoussea, siemennäkkileipää ja karpalokastiketta.


Itse tilasin pääruuaksi päivän kalaa, joka oli nieriää. Harmikseni unohdin kysyä tarjoilijalta kalan lisukkeista, eikä hän niitä muistanut esitellä annosta tuodessa. Annos oli kyllä oikein maistuva ja kala mehevää. Mies tilasi Loisteen pippuripihvin ja oli myös annokseensa vallan tyytyväinen. 


Jälkkärilautasilta löytyi sekä lakka-juustokakkua, että vaniljapannacottaa, herukkacompottia ja kauracrumblea. Tässä kohtaa iski annoskateus. Molemmat jälkkärit olivat herkullisia, mutta kyllä miehen juustokakku vei voiton. Tai juustokakku ja herukkakompotti, jossa oli jännä, hieman tulinen maku. Ai että, näitä muistellessa tulee nälkä... Ja kaikki annokset olivat kyllä kauniita.



Palvelu toimi oikein hyvin, eikä mitään tarvinnut odottaa pitkään, vaikka asiakkaita vaikutti olevan melko paljon talvilomaviikon lauantai-iltana. Hauskaa oli se, että meitä palveli kaksi tarjoilijaa, jotka eivät vaikuttaneet olevan tietoisia toisistaan ainakaan aluksi. Oltiin siis lähellä saada juomat kahteen kertaan aktiivisten tarjoilijoiden toimesta. :)

Illallisen jälkeen olisi voinut vaikka vyöryä kolme kerrosta alemmas ja peiton alle. Ajateltiin kuitenkin, että eihän me voida niin nössöjä ja vanhoja olla, etteikö yhtään jaksettaisi yöelämästä nauttia - kerrankin kun siihen oli mahdollisuus yhdessä! Päätettiin mennä juomaan yhdet neuvoa antavat hotellin alakerrassa sijaitsevaan Coffee Houseen. Mutta niinhän siinä kävi, että viinilasillisen jälkeen alkoi nössöjen leukoja repiä ja puhtaat valkeat lakanat houkuttelivat paljon enemmän kuin pääkaupungin yöelämä. Vanhoiksi ja viisaiksi (?) on tultu. 

Kaupungin valot huoneemme ikkunasta iltamyöhällä


Ja kyllä oli ihmisen hyvä olla painaessaan väsynyt pää vasten pehmeää tyynyä. Unien alkutekstit vilisi jo silmissäni siinä vaiheessa, kun mies vielä katsoi telkkaria.


Aamulla olikin pirteä ja levännyt olo. Hotelliasumisen ehdotonta parhautta on aamupala, jonne suunnattiinkin aika pian. En voi taas enempää korostaa sitä mahtavaa tunnetta, kun saa syödä aamupalan ilman, että tarvitsee palvella ketään tai kuunnella kitinöitä. Kukaan ei revi lahkeesta ja kahvin saa juoda kuumana. Jos kotona olen huono aamupalaihminen, hotellissa olen täydellinen vastakohta ja syön kuin hevonen viisi hevosta. Kymmenen maissa aamupalalla oli niin paljon ihmisiä, ettei yhtään vapaata pöytää ollut, mutta sopu sijaa antaa.


Aamupala oli hyvin tyypillinen, suomalainen hotelliaamupala. Omaan hotelliaamupalojen "must have" -juttuihin kuuluvat yleensä cocktailpiirakat, leikkeleet, juustot, kasvikset, kananmunat ja tällä kertaa yllättävää kyllä, myös pekoni. Usein pekoni on liian pehmeää levättyään liian kauan rasvassa, mutta tällä kertaa se oli mukavan rapsakkaa - väenpaljous aamupalalla takaa ainakin sen, että ruokaa tuodaan koko ajan lisää, eikä se ehdi seistä. 


Miehen kanssa laitettiin merkille myös, että tarjolle tuotiin lisää syötävää ihan viime hetkille asti. Loistavaa! Olen nimittäin useammin kuin kerran syönyt hotellissa aamupalaa viime hetkillä ja harmikseni huomannut, että jonkin tuotteen loputtua uutta ei enää tuoda tilalle. Viisi minuuttia ennen aamupalan tarjoilun loppumista ystävällinen tarjoilija kävi ilmoittamassa pöydissä, että vielä ehtii hakea lisää, mikäli haluaa. 


Aamupalan jälkeen ehti rauhassa tuumata, että mitäs sitä sitten tehtäisiin. Kurkattiin elokuvatarjonta ja päätettiin mennä päiväleffaan. Pakattiin tavarat kasaan. Kummasti sitä omaisuutta ehtii levitellä ympärilleen vajaassa vuorokaudessa... ;)


Ja eikun menoksi. Käytiin luovuttamassa huone ja jätettiin taas laukut säilöön leffan ajaksi.


Käytiin Tennarissa katsomassa kohuttu Fifty shades of Gray. Oli kyllä erilainen, ihan hyvä leffa, jonka loppuratkaisu ei tosin ihan uponnut ja mietin sitä vielä pitkään elokuvan jälkeen. 


Elokuvan jälkeen noudettiin laukut hotellilta ja lähdetiin hakemaan poikia. Ajallisesti ja matkallisesti erittäin lyhyt loma, mutta kyllä meille vaan kotiutui sunnuntaina huomattavasti normaalia virkistyneempää porukkaa. 


Kiitos Vaakuna, Loiste, Helsinki, seura ja lapsenhoitoapu. 
Seuraavaan kertaan :)

12 kommenttia:

  1. IHANA loma ollut teillä! Voisin kuvitella ihan samanlaisen pläjäyksen oman puolison kanssa..kenties coffee house vielä skipaten :D t. toinen viisas vanhus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, kaikin puolin onnistunut! :) Joo, ehdottomasti tällaisia pitää oman puolison kanssa viettää. Joo, täällä yritti vielä puskea pintaan joku sitkeä sissi, mutta vanhuus voitti. :D

      Poista
  2. Minilomat kaksin on kyllä ihanii! Ja taas jaksaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, vaikken yhtään panisi pahakseni viettää pitkästä aikaa vähän isompaakin lomaa... :P Mutta kyllä, näillä pienillä irtiotoilla on suuri merkitys! :)

      Poista
  3. Oi, miten ihan miniloma teillä on ollut ♥ Mekin tykätään miehen kanssa juuri noista tuollaisista kaupunkilomista, kun vain kuljetaan kaupungilla ilman päämäärää. Katsellaan ympärillemme ja poiketaan välillä vaikka kahville. Ihan parhautta ♥ Olen todella iloinen puolestanne, että teille tarjoutui mahdollisuus tähän reissuun ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krisse, voi kyllä me nautittiinkin! ♥ Just parhautta tuo hortoilu. ;D Mietittiin, että mitä jos me istutaan kolme tuntia teatterissa (joka olis kyllä kivaa sekin), mutta päädyttiin mieluummin vain olemaan ja juttelemaan keskenämme. :)

      Poista
  4. Oi miten ihanalta kuulostaa, tuollainen olisi kyllä niin hyvä järjestää joskus meilläkin :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooooijoi! Oon ihan täysin unohtanut vastata kommentteihin! Sorry! :/
      Ja tosiaan, nää on ihania pieniä irtiottoja, joita pitäisi kyllä olla säännöllisesti. Ja kaikille vanhemmille pitäis mahdollistaa ne lakisääteisesti. ;D Varmasti olis eroprosentit pienemmät jos aika ajoin pääsisi tuulettumaan pois kotinurkista ilman lapsia. :)

      Poista
  5. Blogissani on sinulle muuten haaste tänään jos haluat ja kerkeät sen joskus toteuttaa :) Ihanaa sunnuntaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Tähän mä taisin sulle käydä jo vastaamassakin. Haluan kyllä toteuttaa, toivottavasti myös ehdin! :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Elisa, oli kyllä. Pieni lomanen, mutta niin tärkeä. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...