sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Ilmapallossa ompi tunnelmaa...

Niin siinä kuulkaa sitten kävi, että tämä postaus poiki menolipun Hyvinkäältä Pornaisiin. Eikä millä tahansa kulkupelillä, vaan kuumailmapallolla! Oli siinä itkut ja naurut mennä sekaisin, kun tämä asia sähköpostilla tiedotettiin. Mies kysyikin, että miksi sä osallistut tuollaiseen kilpailuun, jos pelkäät palkintoa. No koska haluan voittaa! Naisen logiikka, tiedättehän?

Eilen treffattiin muun voittajapoppoon, järjestäjän ja lentohenkilökunnan kanssa Malmin lentoasemalla. Hypättiin jeeppiin ja matkattiin hikinen ja jännittynyt tie aina Hyvinkäälle asti. Mukana lennolla olivat myös kilpailun järjestäjän, Estrellan edustaja ja Vaihda vapaalle -blogin Elina, La Petite Princessen Elisa, Yummy Bakerin Ansku, Joonas "Lincoln" Linkola sekä Konsta Punkka. Jes!


Lähtöpaikalla olikin hyvin aikaa perehtyä tulevaan tuulen tyyntymistä odotellessa. Lopulta samalta paikalta oli lähdössä meidän lisäksemme myös kaksi muuta palloa.



Tuossa vaiheessa kun pallo alkoi saada ilmaa sisäänsä, alkoi olo olla jo malttamaton. Ihme kyllä ei juurikaan pelottanut, olo oli levoton ja jännittynyt.



Sitten kyytiin ja hups heijakkaa! Ennen kuin ehti kissaa sanoa, oltiinkin jo puiden latvojen yläpuolella. Noin 400-500 metrin korkeudessa, tuulen mukana matkatessa olo oli erittäin outo. Hyvällä tavalla. Oli aivan tyyntä, rauhallista ja hiljaista, koirien haukuntaa, kameroiden raksutusta, sipsien rousketta ja matkustajien "ooooh, tää on niin siistiä, ei voi olla totta" -huokailuja lukuunottamatta. Ylhäältä kaikki näyttää niin kauniilta. Jopa suomalainen mies joka on saunasta jäähyllä, heh. Ja tosiaan, ei siellä alun hermoilun jälkeen edes pelottanut. Jännää oli, mutta sopivasti. Uskalsin nojata korin reunaan ja ihmetellä alhaalla lipuvaa kesäistä maisemaa.



Tämä oli kertakaikkisen, käsittämättömän upea, hieno, ainutkertainen ja unohtumaton kokemus. Sanat ei riitä. Kyllä vaan on taas yksi juttu lisää kiikkustuolissa muisteltavaksi. Nyt täytyy toivoa vain, ettei dementia vie muistia ennen kiikkutuolia. 


Kotiin tuomisina mahtavien muistojen, kokemuksen ja diplomin lisäksi kassikaupalla herkkuja Estrellalta ja Dr. Oetkerilta. Isot kiitokset! Kiitos myös meidän mahtavalle lentäjäkonkarille Linnan Pallosta ja pallon perässä autolla navigoineelle kuljettajallemme kiitos, että tulit hakemaan meidät sieltä pellolta, etkä jäänyt kahville. :D

Meidän lennon speksit näkyvät täällä ja Linnan Pallon Facebook -sivuilla oli pari kivaa kuvaa meidän lennosta myös.


ps. en tarvinnut Tenoja! Jes jes!

8 kommenttia:

  1. Nostan hattua ja oon iloinen sun puolesta, varmasti mahtava kokemus! Terv. Yks vellihousu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, mutta hei, mä oon kyllä edelleen vellihousu, mitä tulee esimerkiksi korkealle kiipeämiseen. :D En tykkää esimerkiksi Näsinneulasta, eikä tämä lento sitä muuttanut... Palloon kyllä lähtisin uudelleen vaikka heti, siellä ei vaan jostain syystä pelottanut. :) Mahtava kokemus!

      Poista
  2. Hurjaaaaa! En tiedä, olisinko uskaltanut. Tai olisinko uskaltanut jättää tuollaista tilaisuutta käyttämättä! :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olisit uskaltanut, varmasti! ;) Ja joo, Olisi ollut hulluutta jättää käyttämättä tällainen tilaisuus. Enkä tiedä pääsenkö enää koskaan uudestaan, mutta nyt voin kyllä sanoa, että toivottavasti! :)

      Poista
  3. Oli kyllä upea reissu! Vieläkin välillä oikeen pysähtyy huokaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan! Ja sama juttu. Kovasti on kyllä ajatukset edelleen siellä yläilmoissa! ^_^

      Poista
  4. Ihana postaus! ;)
    T. Nelliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelliina! Mutta niin oli lentokin. ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...