keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Ärsyttävä, ihana mies

Aamulla havahdun sikeästä unesta rämisevään, ärsyttävän äänekkääseen kännykkään. Ah, se ei ollutkaan oma, vaan miehen herätys. Mutta kuitenkin, uni jäi kesken. Ja miksi sitä pitää huudattaa noin kauan?! Onko sen värinähälytyksen oltava tapissa niin että koko talo tärisee ja kolisee? Sammuta jo!

Raivostuttava tyyppi, aina sama juttu, ajattelen.



Kuulen kun mies menee lasten kanssa alakertaan. Vihdoin! Onneksi mun ei tartte vielä mennä ja osallistua aamuhommiin, väsyttää. Huilaan vielä hetken ja nousen vasta vähän myöhemmin.

On se kyllä aika ihana kun hoitaa poikien aamujutut, ajattelen tyytyväisenä ja nukahdan uudelleen.


Myöhemmin päivällä tyhjennän tiskikonetta. Mies on laittanut koneeseen puiset salaattiottimet. Just. Eikö se ikinä opi? Saan lisää vettä myllyyn, kun viikkaan vaatteita kaappiin. Mies on viikannut edellisellä kerralla ja sen kyllä huomaa. Joka toinen vaate on viikattu eri suuntaan ja pinkat on ihan vinoja. En löydä laturia, onko se senkin hävittänyt? Ja mun pankkitunnukset? Entäs ne partakarvat vessan peilin reunalla? Kehtasikin ottaa eilisen ruuan töihin evääksi, jonka itse kuvittelin syöväni lounaaksi. Nyt on raja ylitetty. Kuppi meni nurin. Hihat kärähti ja päässä kiehahti.

Aaaaaargh, miten vaikeaa voi olla tajuta?! Miten joku voi olla niin ärsyttävä! En kestä!, kihisen mielessäni.


Myöhemmin illalla lasten jo mentyä nukkumaan, rojahdan sohvalle väsyneenä. Mies tuo mulle iltapalaa sohvalle, jossa syödään salaa lapsilta (meillähän ei sohvalla syödä!), niin kuin aina iltaisin. Iltapalan jälkeen heitän jalat miehen syliin hierottavaksi. Niin kuin aina iltaisin. Laturi ja pankkitunnarit on löytyneet (omilta jäljiltäni), nälkäkiukku on poissa, salaattiottimet ihan kunnossa, eikä vaatepinot ja partakarvat jaksa edes ärsyttää. Sehän kuitenkin lajittelee pyykkejä ja huuhtelee parranajon jälkeen lavuaarin.

On se kyllä kultakimpale kun mua näin hemmottelee, ajattelen. Vaikka välillä vähän ärsyttävä, mutta ihana. Ärsyttävän ihana. Pitäisiköhän se joskus sanoa sille itselleenkin?


4 kommenttia:

  1. Kiva postaus :) Täytyypä lukea nuo edellisetkin. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ja samoin! Juu tästä tuli oikein postaussarja. ;) :D

      Poista
  2. Niinpä - joskus melko arrgggh... - mutta kuitenkin :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...