tiistai 1. joulukuuta 2015

Hasbro - connecting people

Kaikilla on nykyään aina niin jumalaton kiire jonnekin. Se on surullista. Työelämän vaatimukset kiristyvät koko ajan, eikä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ole helppoa, joten ymmärtäähän sen. Arjen kiireissä usein vähimmälle huomiolle jää, ikävä kyllä, oma perhe. Mutta miksi ne kaikkein tärkeimmät ihmiset priorisoidaan ajan käytössä jonon hännille? Ymmärtääkseni moni vanhempi kuitenkin haluaisi viettää perheensä kanssa enemmän yhteistä aikaa ja sen vähyyden vuoksi potevat huonoa omaatuntoa, myös minä. Lapsuuden kun voi elää vain kerran ja minä olen vastuussa siitä, millainen siitä omille jälkeläisilleni muodostuu. Mutta mistä sitä yhteistä (laatu)aikaa sitten saa? Ei se tupsahda taivaan lahjana kenellekään, sitä pitää tehdä.

Yhteistyössä Hasbro.

Lasketaanko yhteiseksi ajaksi se, että kaikki perheenjäsenet ovat kotona ja nököttävät omissa sohvan nurkissaan älylaitteidensa seurassa? Yhdessä, mutta erikseen, sillä tuossa tilanteessahan kukaan ei ole aidosti läsnä. Paitsi se pikkuautollaan sohvan reunaa pitkin huristeleva taapero, joka kärsivällisesti odottaa, että joku palaisi somesta realityyn leikkiseuraksi... Kaikki pienet arkiset, yhdessä tehtävät askareet ovat lapsille tärkeitä yhdessäolon hetkiä, eikä lapsia pitäisi jättää esimerkiksi kotitöiden ulkopuolelle, mutta tärkeitä ovat myös ne hetket, kun aikuinen keskittyy lapseen sataprosenttisesti, eikä tee mitään muuta samalla.
Vähän aikaa sitten luin jutun siitä (en enää muista mistä), miten vähän aikaa aikuiset jaksavat touhuta lapsensa kanssa ilman, että selaavat välillä somea. Se kolahti. Kuinka moni meistä vanhemmista on somekoukussa? Mitä se meistä kertoo? Haluammeko siirtää nuo tavat lapsillemme? Minä en ainakaan. Some onkin aika ristiriitainen ilmiö. Parhaimmillaan se yhdistää ihmisiä, mutta pahimmillaan erottaa meitä lähimmistämme.

Alakuvan pleikkariohjaimet/pleikkari ei ole älylaite sinänsä, mutta liittyy teemaan meidän perheessä hyvin olennaisesti. Tästä tulossa jossain vaiheessa oma postauksensa.

Näitä juttuja olen miettinyt tosi paljon viime aikoina ja ollut usein aikeissa kirjoittaa. Hasbron yhteistyöehdotus liittyen perheen yhteiseen aikaan ja lautapeleihin tuli oikeastaan tosi hyvään saumaan. Lautapelit ovat mielestäni mainio tapa viettää yhteistä aikaa koko perheen kesken. Mutta miten usein meilläkin lapset sitä pyytävät ja miten usein me vanhemmat kieltäydymme vedoten kiireeseen. Ja miten kivaa se kuitenkin on aina ollut! Voi syyllisyys! Tässä kohtaa lupaan tehdä ryhtiliikkeen ja esimerkiksi poikien adventtikalenteripussukoihin tulee varmasti nyt joulukuun aikana mm. useampi "pelatkaa yhdessä jotain lautapeliä" -tehtävä. Oikeastaan, jos haluaa viedä tämän hieman pidemmälle, voisi viettää kokonaan sometonta joulua!


Sunnuntaina meillä pelattiinkin viimeksi Hasbrolta saatua The game of life -peliä. Peli on tarkoitettu 8+ -vuotiaille, mutta Viljo kyllä viihtyi meidän pelikaverina oikein hyvin. Tykästyttiin peliin tosi paljon. Se muistuttaa mielestäni hivenen perinteistä Monopolia, mutta on kuitenkin helpompi, eikä yksi peli kestä ihan niin kauaa. Pelin alussa jokainen valitsee, lähteekö kulkemaan opiskelu- vai työpolkua. Matkan varrella ammatti saattaa muuttua kilpa-autokuskista eläinlääkäriksi tai tiedemiehestä videopelisuunnittelijaksi. Palkkaa maksetaan tietysti ammatin mukaan. Pelissä mennään myös naimisiin ja saatetaan saadaan lapsia, ostetaan ja myydään taloja jne. Pelin voittaa se, jolla on eläkkeelle jäätyään eniten rahaa. :D Perhepelinä oikein toimiva ja hauska!

 


Heräsikö ajatuksia? Miten teillä vietetään perheaikaa?


4 kommenttia:

  1. Meillä lapset on 10, 8 ja 3... On tosi vaikea löytää sellaista tekemistä, mikä kolahtaa kaikille... Mutta P E L I T, lautapelit, ne kolahtaa kyllä! Voi riemua kun pelataan yhdessä muistipeliä, tai piirtopeliä taikka korppi-peliä...

    Minä saan hyvillä mielin todeta, että meillä nettiaika alkaa vasta lasten mentyä nukkumaan. Kännykkää räppään vain kun se soi tai tulee viestejä. Olen just sellainen äiti, joka tosi helpolla saa huonon omantunnon, joten omaksi parhaakseni yritän olla mahdollisimman paljon lasten kanssa töitten jälkeen. Leivotaan, pelataan, rakennellaan legoja, askarrellaan, ulkoillaan. Laatuaikaa yhden lapsen kanssakin järjestän säännöllisesti. Ja omia hommiani teen yleensä vasta lasten mentyä nukkumaan klo. 21...

    Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiksu suhtautuminen sulla ja onnekkaat lapset! <3 Meilläkään tilanne ei nyt ihan surkea mielestäni ole, mutta silti on hyvä silloin tällöin pysähtyä miettimään omaa some- ja nettikäyttäytymistään.
      Ei tarvitse kuin mennä johonkin kaupungille ja pysähtyä katselemaan ihmisiä ravintoloissa, kahviloissa jne. AIka moni vanhempi on nenä kiinni siinä pienessä ruudussa... Ja mitä aikuiset edellä... ;)

      Poista
    2. Kiitos.

      Ja sanoppa muuta- kadullakin tullaan vastaan puhelinta räpläten ja kävellään hyvä jos päin!

      Ja hei, sun lapsilla on fiksu äiti kun osaa ajatella tällaisia asioita! Ei kaikki edes ajattele!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...