keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Se aika vuodesta kun...

... marraskuun viimeisenä, pimeänä ja myrskyävänä iltana, erään perheen aavistuksen stressaantunut ja päästään hatara äiti etsi hiki päässä varaston uumenista joululaatikon. Ja joululaatikon uumenista nauhan, jossa on 22 pientä pussukkaa. Huokaisi helpotuksesta, kun vielä yksi pussukka löytyi laatikon pohjalta. Yhden muisti nähneensä joskus keittiön sivupöydän laatikossa ja kuinka ollakaan, sieltä se löytyikin uskomattoman helposti. Niin oli pitkässä nauhassa äidin itsensä hiellä, tuskalla ja perkeleillä rakkaudella ompelema adventtikalenteri valmiina riemastuttamaan lapsia seuraavien 24 aamun ajan! Vai oliko?


Niin. Ideana kai on, että sinne pussukoihin piilotetaan pilteille pieniä yllätyksiä: aineellisia ja/tai aineettomia. Voi voi, mites se äiti nyt noin pääsi unohtamaan pussien sisällön! No, olisihan sitä marraskuuta vielä muutama tunti aikaa. Äidilliset varakeinot käyttöön.


Onneksi romulaatikoista jemmoista löytyi jotain pientä jota voi hyödyntää. Ensimmäiseen pussukkaan äiti sujautti viimevuodesta jääneitä tähtisadetikkuja. Aamulla äiti totesi lasten iloa seuratessaan, että yllätys oli onnistunut. :)


Seuraavana päivänä äiti oli kaukaa viisas ja piipahti ostoksilla hakemassa osaan pussukoista pieniä yllätyksiä. Nyt oli varmasti koko loppukuu plakkarissa, kun osaan pusseista on tarkoitus piilottaa myös aineettomia lahjoja. Äiti oli varsin tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa, ja meni levollisin mielin nukkumaan.


... vain herätäkseen seuraavaan, joulukuun toiseen aamuun, se ajatus mielessään, ettei muistanut illalla laittaa mitään pussukkaan numero kaksi (eikä kukaan muukaan tonttu). Isompi lapsi oli ehtinyt pussin avata aamulla ja löysi sieltä lappusen vuodelta 2012: "Tänään on pikkuveljen juhlapäivä!" (ristiäiset kolme vuotta sitten). Hups! Onneksi äiti on lahosta päästään huolimatta yllättävän nokkela ja tilanne saatiin pelastettua. Pikkuveljen juhlapäivä tarkoitti tietysti vapaapäivää isin kanssa, ehheh. Pikkuveljelle löytyi kuin löytyikin tontun piilottamat rusinat toisesta paikasta ja isoveljellekin ledituikku.


Onneksi äiti osaa ottaa opikseen virheistä ja on nyt asettanut kännykkäänsä hälytyksen joka illaksi klo 21.45: "Joulukalenteri!". Jäämme jännityksellä odottamaan kuinka kalenterin, ja äidin, käy. Tilanteeseen sisältyy vielä tiettyjä riskejä, kuten se, että äiti usein asettaa kännykkänsä äänettömälle viedessään jälkikasvuaan nukkumaan. Kuuleeko äiti muistutukset? Unohtaako ne silti, lahopäinen kun on? Repivätkö kissat kalenterin alas? Jänniä aikoja elämme. Vielä 22 päivän ajan. 

11 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus ja kalenteri ❤Ihan tulee lapsuusmuistot mieleeni ❤❤Suloista joulunodotusta teille❤-tuisku-tuuli -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tunnelmallista joulukuuta myös sinulle! ❤

      Poista
  2. Meillä nuorimmat kirjoittivat yhdessä joulupukille ja veivät kirjeet tontun haettavaksi harjan alle terassille. Yleensä minä herätän lapset aamulla, 7.30. Olin varannut tontun tuomisiksi suklaat kirjeiden tilalle. En tietenkään vienyt niitä illalla sinne valmiiksi, kun ajattelin, että joku kissa ne nappaa tms... Ja kappas vain, neitokainen heräsikin aamulla jännityksissään klo.7 (itse juuri nousin sängystä) ja mikä pettymys, kun harjan alla ei ollut kirjeiden tilalla mitään... :-( (kirjeet olin hakenut pois jo illalla). Yritin sitten uskotella, että tontun namit on loppuneet, kun niin moni naapurin lapsikin kirjoittanut samana iltana... tai että tonttu unohti ne laittaa. Äkkiä tekstiviesti mummalle naapuriin, löytykö suklaata ja voitko tuoda ne meidän terassille harjan alle. Onneksi oli pimeää, mumma teki tontun työn ja töihin lähtiessä sain hihkaista, että "katsokaas mitä tänne on ilmestynyt!"... voi riemua... ja kiitos mummalle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että muilla on yhtä hyvä muisti! ;) Meillähän kävi Joulupukin kirjeen kanssa myös aika hassusti. Pojat jättivät sen eteisen lipaston päälle yöksi, jostai tonttu sen kävisi hakemassa yöllä. No, ei ollut tonttu muistanut käydä ekana yönä, eikä vielä toisenakaan... niillä kun on niin kiire. ;) Kolmantena aamuna sentään kirje oli hävinnyt (kiitos miehen, itse olisin TAAS unohtanut) :D :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Toivottavasti loppukuu sujuisi vähän paremmin muistin suhteen... :D

      Poista
  4. Sama tuska :D tänäaamuna kanssa heräsin kuten eilenkin ja muistin etten muistanut täyttää kelenteria ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääääk! :D Mä muistin eilen, kiitos kännykkämuikkarin! :D

      Poista
  5. Onneksi meillä on vaan suklaakalenterit :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...