keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Ei kakku anoppia pahenna, ellei anoppi kakkua!

Kuvitelkaa, että tekisitte kakun anopillenne. Tulisiko siitä herkullinen, hauska ja kivan näköinen? Vai kenties kitkerä, hapan ja ehkä suorastaan ruma? Niin monta taitaa olla kakkua kuin on anoppejakin. Vähän joka lähtöön. Millainen anoppi, sellainen kakku? Joskus voi toki käydä niin, että kakun ja anopin ominaisuudet ei ihan kohtaa. Kuten mulle kävi...


Luojan kiitos mulla on kiva (ja huumorintajuinen!) anoppi, jonka kanssa ollaan aina tultu juttuun. Anoppi valmistui juuri joulun alla yhteiskuntatieteiden maisteriksi, joten ajateltiin yllättää hänet porukalla kerätyn Finnairin lahjakortin lisäksi kakulla. Uskaltauduin tilaamaan kakkukuvan, koska mulla on niiden kanssa suhteellisen onnistunut historia. Tällä kertaapa vaan kuvan alle tuli täytskärin sijasta juustokakku ja loput näette kuvassa...


Ei. Mun anopilla ei ole mitään rokkoa, kuppaa (tietääkseni) tai muutakaan ihotautia. Kukaan ei ole myöskään heittänyt hänen kasvoilleen akkuhappoa, vaikka mies sellaista kuvan perusteella epäili. Kuvaa ei ole otettu painajaismaisella Elm Streetillä, vaan ihan muualla eikä mun anopin kasvoissa ainakaan viimeksi nähdessämme ollut paiseita. 

Anopin nahka alkoi rutistua välittömästi sen jälkeen, kun asetin kuvan kakun päälle eikä MITÄÄN ollut tehtävissä. Hetken kuluttua toinen silmä pullistui järkyttäväksi kuplaksi ja ryppyjen lisäksi koko anoppi tuli ihan täyteen pieniä paiseita. Noooouuu!


Jos jotain hyvää, niin me vietettiin joulua pienellä porukalla, eikä kyseessä ollut viralliset valmistujaiset juhlavieraineen... Saatiin tästä kyllä revittyä hupia koko rahan edestä ja anoppi itse oli sitä mieltä, että kakku ehdottomasti ylittää postauskynnyksen... heh.

Voitte uskoa millä ylpeydellä kannoin tämän luomuksen pöytään. Oli kyllä siinä ja siinä, ettei kakku olisi kaikessa hiljaisuudessa päätynyt roskiin, mutta koska se oli meidän ainoa kakku, oli se vaan nöyränä asetettava tarjolle ja otettava palaute (joka oli yllättävän hyvää, joskin sarkastista) rohkeasti vastaan. Onneksi kakun maussa ei sentään ollut vikaa, ohje löytyy täältä.

Onnea vaan vielä valmistuneelle! 
T. miniä

12 kommenttia:

  1. Sinä ihana Katri - ja Katrin anoppi ;) :) <3!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee! :D Kiitos rouvalle ihanasta kommentista! ^_^ <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Anopit - aihe, josta ei varmaan ikinä lakata vääntämästä huumoria :D

      Poista
  3. Mä ihailen kaikkia jotka osaa tehä jotain käsillään, oli lopputulos sitten mikä vaan. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin heti jäseneks. Tervetuloa kylään Aurinkokujalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! :)

      Tässä ei kyllä paljoa taitoa vaadita... ;D Kokemusta sen sijaan olisi ehkä tarvinnut sitäkin enemmän. Luulen, että tuon kuvan rypistyminen olisi voitu estää kerroksella kermavaahtoa tms. kakun ja kuvan välissä.

      Poista
  4. Oijoijoi...:) Ihan paras! Sain päivän parhaat naurut.Kakkusi taatusti muistetaan.Onneksi sulla on huumorintajuinen anoppi! Taidan varoa tuollaisia valokuvakakkuja kun en onnistu tavallisissakaan! :)
    Nita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh ja joo, onneksi. Jos anoppi olisi tosikko, voi olla, että tämän kakun lopputulosta ei olisi koskaan nähty. Tai vielä todennäköisempää olisi, että tätä kakkua ei olisi koskaan leivottu! :D

      Nää kakkukuvat on kyllä ihan turvallisia, ei kannata varoa, mutta siihen kakun päälle kannattaa ilmeisesti sipaista jotain kermaa tms. ennen kuvan asettamista.. Luulen. :D

      Poista
  5. Hei!
    Kyllä anoppisi on oikeasti sileämpi!

    t. nimim. samasta opinahjosta myöhemmin valmistuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, on huomattavasti sileämpi livenä! Tsemppiä opiskeluun. :)

      Poista
  6. Tekevälle sattuu, jos ei mitään tee, ei mitään satukaan :)
    Huumorin kukka se on kaunein kukka kuitenkin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Ja itselleen (ja anopilleen) pitää vähän osata nauraakin. ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...