maanantai 18. tammikuuta 2016

Niskasta vai kädestä kiinni?

Eletään taas sitä aikaa vuodesta, kun hampaat irvessä on koetettu lunastaa niitä vuodenvaihteessa tehtyjä pyhiä lupauksia. Erilaisia kitudieettejä ja poppaskonsteja jaksetaan ehkä noudattaa häthätää muutama viikko, kunnes ollaan ihan näännyksissä ja sorrutaan. Sortumisen jälkeen lähtee ehkä kokonaan lapasesta ja pikkuhiljaa lipsuen palataan vanhoihin tottumuksiin. Ja jojo heiluu. Kuullostaako tutulta?

Been there. Vaikka itselläni ei ole koskaan ollut sinänsä mitään syytä ns. laihduttaa, on monet dieetit, niitä seurannut nääntymys ja kyllästyminen tuttuja. Olen kauhonut kilotolkulla maitorahkaa suuhuni, vaikka se ällötti, mutta koska niin kuului tehdä! Käynyt vatsa kurnien ja veren maku suussa aamuaerobisella, koska muuten ei ihra palanut! Syönyt kellontarkasti kolmen tunnin välein, vaikka väkisin... Kyllä sitä varmasti vähän laihtuikin, mutta oliko hyvä olo? Voitte arvata.


Raskauskilot sulivat aikanaan lähes itsestään ihan imettämällä, mutta kuitenkin: kaksi lasta, ikä ja muut seliselit = tulos on se, että kropassa on ne pari löysää kiloa, joista voisi tiristää. Löytyy pehmeä pullataikinavatsa, selluliittipylly ja kahvat jenkkaan. Ja kyllä täytyy sanoa, että näin neljääkymppiä uhkaavasti lähentyessä ennen niin kiinteät paikat pehmenee ihan itsestään, vaikkei mitään tekisikään... kumma juttu. ;)

Itse en tehnyt uudenvuoden lupauksia rikottavaksi, enkä ole laihiksella. Mutta olen jo muutaman kuukauden opetellut joitakin uusia tapoja liittyen syömiseen. Loppuvuodesta vähensin maito- ja viljatuotteiden käyttöä. Nyt olen elellyt parisen viikkoa kokonaan ilman viljoja (paitsi yhtä isolla alkukirjaimella, josta en luovukaan! ;) ), maitotuotteita ja sokeria.


Viimeisen innostuksen kipinän tähän muutokseen sain syksyllä bloggaajien hyvinvointi-illassa, jossa mm. Kukka Laakso oli kertomassa Alku-valmennuksesta. Nyt, vajaan parin viikon Alku -kokemuksella voin sanoa, että se on jotain ihan muuta mihin olen tottunut. Se ei muuten ole pelkästään painonhallinta- vaan erityisesti hyvinvointivalmennus. Erittäin joustava, pehmeä ja salliva sellainen. Olo on mitä mainioin ja pirteä! On tietysti aikaista vielä vetää suuria johtopäätöksiä mistään, mutta toistaiseksi haluan jatkaa tällä tiellä.

Ihoni kunnosta aion kertoa hieman myöhemmin lisää, mutta tähän mennessä olen erittäin positiivisesti yllättynyt ruokavalion vaikutuksesta. Sain myös siipan houkuteltua tähän hommaan mukaan ja tuo entinen maitorahkan suurkuluttaja on mm. lopettanut limaan tukehtumiskuolemisen maidon poisjättämisen jälkeen!

Onko siellä lupausten lunastamisen aika vai joko poikkesit raiteilta? Mitä jos ottaisit itseäsi kädestä kiinni sen ainaisen niskan sijaan? :)

(Alku-valmennus saatu blogin kautta)

2 kommenttia:

  1. Kyllä hyvinvointi aina true-fitnessin voittaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin! :D Kyllä se true fitness on ihan kaikkea muuta kuin hyvinvointia...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...