perjantai 5. helmikuuta 2016

Onni-poika tykkää pelata

Nyt on homman nimi se, että mulla menee hermo. Aivan totaalisesti aivot sulaa ja valuu varmasti kohta korvista ulos ja olkapäille. Asia koskee meidän tokaluokkalaisen pelaamista: pleikkarilla, telkkarilla, kännykällä, tabletilla. Meillä on ollut pelaamiseen melko simppelit säännöt ja rajoitukset. Peliaikaa on yleensä saanut arkisin läksyjen ja välipalan jälkeen. Ollaan koitettu huolehtia, että tuo lapsukainen välillä myös tuulettaisi päätään pihalla. Toistaiseksi koulu sujuu ja harrastuksissa käydään, koska ne on kuitenkin priorisoitu korkeammalle. Siis meidän aikuisten toimesta.


onni-poika tykkää pelata

Mielestäni, sekä peilaten ikäkavereiden vanhemmilta kuultuun, ollaan kai oltu ihan suht normaaleilla ja järkevillä linjoilla tuon pelaamisen suhteen. Ja jonkun toisen mielestä mun pipo varmaan kirraa liikaa. MUTTA. Nyt on jo pitkään mennyt homma niin, että tuo lapsi ei noudata näitä sääntöjä. Ei yhtään. Tyyppi puhuu puppua silmät, suut ja muut ontelot täyteen. Yhtään ei ole pelannut, vaikka posket punoittaa ja silmät seisoo päässä.. Laitteita piilotellaan ja niillä pelataan salaa heti kun valvova silmä välttää. Pelejä ladataan ilman aikuisen valvontaa, vaikka ollaan tehty diili, että yhdessä valitaan uudet pelit. Ja kukapa pystyy yhdeksänvuotiasta kyttäämään 24/7, kun olisi ihan kiva voida vähän myös luottaa. Mutta kun ei voi.

lastenkirjat

Peliajan päättymistä seuraa täysin poikkeuksetta jäätävät raivarit. Joka. Ainoa. Kerta. Me ollaan miehen kanssa otettu laitteita jäähylle, mutta sekään ei auta. Tällä hetkellä mun tekisi vain mieli ampua kaikki pelaamiseen soveltuvat vehkeet maata kiertävälle radalle lopullisesti. Mä olen usein, hyvin usein, kuullut sanottavan, että hei, relaa vähän. Se on nykyaikaa. Kaikkihan pelaa. Ja pelit on kehittäviä! Joidenkin tutkimusten mukaan kasvavan nuoren aivot kehittyvät pelatessa ja harmaata ainetta on enemmän jne. Ja olenkin jossain määrin samaa mieltä. Mutta siinä vaiheessa, kun pelaaminen hallitsee kaikkea muuta toimintaa ja käyttäytymistä, ollaan jo menossa väärään suuntaan ja lujaa. Niin, ja onhan niitä tutkimuksia myös liian pelaamisen haittavaikutuksista kehittyville aivoille.

lapsen pelaaminen

Ipana vaikuttaa ajattelevan pelaamista lähes joka hetki. On hermostunut, kiukkuinen ja ajatukset vaikuttavat pyörivän lähinnä sen ajatuksen ympärillä, milloin saa seuraavan kerran taas pelata. Kaivaisi varmaan tunnelin Kiinaan, jos sillä saisi peliaikaa. Ihan tyyppilliset addiktion oireet.

rajat pelaamiselle

Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä? Pistää koko pelaaminen ihan kokonaan jäihin hetkeksi ja katsoa kuoleeko se tylsyyteen vai keksiikö sittenkin muuta tekemistä? Vai antaa pelata niin paljon kuin sielu, sormet ja kuuppa kestää? Tähän en kyllä lähtisi, sillä mulla taitaa kuitenkin olla vastuu tämän ihmisen kasvusta... Ehkä pitää edelleen antaa pelata rajoitetusti ja ottaa joka kerta tyynesti vastaan tunteenpurkaukset? 

Mutta mikä on sopivasti, kun tuntuu, että oli sitä peliaikaa paljon tai vähän, seuraus on aina sama: paha mieli kaikilla.

pelisäännöt

Postauksen kuvat kirjasta Onni-poika tykkää pelata, joka saatiin viime syksynä blogin kautta. Jotenkin niin osui ja upposi. Ja on aina jotenkin lohduttavaa, että samojen ongelmien kanssa painitaan muissakin perheissä. Onni on meillä kasvanut näiden kirjojen parissa, tehnyt ihan samoja juttuja kuin kirjan Onni. Kirjassa tosin pelaaminen ei pääty ihan yhtä raflaavasti kuin meillä. 

Viljollehan näitä kirjoja nykyään lähinnä luetaan, isoveli ei nimittäin pitänyt kirjan loppuratkaisusta (ylläri), jossa perhe pelaamisen sijaan lähteekin ulkoilemaan. Jospa tämä toimisi ennaltaehkäisevästi, kun tuo pienempikin osaa jo melko tiukasti vaatia tablettia itselleen...

onko pelaaminen haitallista

Kasvaako teillä peliaddikti? Miten olette nämä ongelmat ratkoneet, jos/kun kotikonstit ja kasvatusjumala Sinkkosen neuvot eivät enää auta? Lasten pelivierotusklinikka? Vanhempien hermoparantola?

Sopuisaa viikonloppua! ;)


*)kirja saatu

30 kommenttia:

  1. Hitokseen hyvä ja hankala postaus!

    Pelaajia on yhtä paljon, kuin pelejä ja aikalailla samojen ongelmien kanssa painitaan täällä. Minä olen yrittänyt itse relata koko homman suhteen, ei se telkkarin tuijotus silloin 80-luvulla pilannut minuakaan (ihan kokonaan ;) ). Kunhan tekee muutakin ja on kiinnostunut muista asioista, niin minusta saa pelata ja katsoa tubea. Olkoon sitten se nykypäivän nörtti, kunhan on onnellinen <3

    Meillä pystyy ainakin i-puhelimissa määrittelemään, että vanhemman täytyy hyväksyä kaikki lataukset ensin, itse ei pysty lataamaan _mitään_. Omassa puhelimessa ei ole nettiä (safari poistettu), eikä youtubeakaan, eli kaikki toiminta on kyllä joko koneella, tai meidän puhelimilla/padeilla. Pystyy myös asentamaan ohjelmia, jotka kertakaikkiaan sulkevat nuo laitteet kun "ruutuaika" on täynnä, mutta onko se sitten ojasta allikkoon. Toistaiseksi emme sitä keinoa ole ottaneet käyttöön, vaan yritetään käyttää ja kehittää myös lapsen itsearviointia.

    Toivottavasti eden yhden vinkin sait <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks :)

      Onnilla on aika perus-Lumia, eikä muuta tulekaan ihaan vähään aikaan. Sen verran on vielä oppimista tuossa tavaroiden huolehtimisessa. ;) Laitteisiin saa tietysti lapsilukkoja ja rajoituksia, mutta se ei meillä näyttäisi olevan se ydinongelma.

      Mahtava tilanne olisikin just se, että lapseen ja omaan harkintakykyyn voisi luottaa, mutta kun ei voi. Ei yhtään! Jos Onnille antaa yhtään löysää, käy niin, että KAIKKI, siis todella kaikki, jää pelaamisen jalkoihin, eikä sen jälkeen sitten muuta tehdäkään. Ja kun sitä peliaikaa ja siihen liittyviä sääntöjä ei noudateta yhtään. :( On ihan pakko pitää tiukat rajat, ja juuri tässä miehen kanssa juteltiin, että niitä tiukkoja rajoja pitää varmaan entisestääkin vielä kiristää. Harmittaa se, että tuntuu kuin pelaaminen ei tuota enää edes iloa, kun koko ajan vaan kiukuttaa se, kun SE LOPPUU!!! Lyhyttä peliaikaa seuraa raivo. Pitkää peliaikaa seuraa raivo. Jos ei ole peliaikaa -> raivo.

      Selvää on, että tuo on just se nykypäivän nörtti ja saa ollakin. Sen verran kaikki siihen liittyvä kiinnostaa. Harmi, kun pk-seudulla aloittanut tiedekoulu on meiltä liian kaukana, eikä Porvoossa ole tietenkään mitään vastaavaa. :(

      Ja onhan se selvää, että pelien tarkoitus on ollakin addiktoivia. Toiset jää koukkuun helpommin kuin toiset ja meillä näyttää olevan just tuo ensimmäinen ääripää. Kun saisi vain tuon lapsen itse ymmärtämään, että peliaikaa kyllä löytyy, kun noudatetaan niitä sääntöjä...

      Poista
  2. Vaikea aihe joka herättää ajatuksia joka suuntaan. Me olemme varmasti sieltä löperömmästä päästä monen mielestä. Meillä pelaaminen loppuu päivästä riippuen joko iltaviideltä tai kuudelta (9v. ja 12v.), tai aiemmin jos on menoja. Joskus pelaavat koko illan sallittuun aikaan saakka, välillä kukaan ei koske peleihin. On toiminut meillä ettei rajoiteta tuon enempää. En tiedä onko asiassa auttanut se että kun pelaaminen loppuu joka päivä samaan aikaan eikä tyyliin tänään pelaat tunnin niin on saanut pelata tarpeeksi eikä jää tärkeä peli kesken. Toinen ehto pelaamiselle on että läksyt tehdään heti koulun jälkeen, ja ne tehdään huolellisesti. Jos näin ei käy seuraa pelittömiä päiviä. Meillä ysivee pelaa eniten pleikalla/xboksilla ja tabletilla, ei koskaan puhelimella. Tabletti hajosi viime vuoden puolell hämärissä olosuhteissa joten uutta ei olla hankittu. Pelaaminen on selkeästi vähentynyt sen jälkeen.

    Yöksi tuovat pelikoneet keittiön pöydälle, ei tule kiusausta pelata nukkumaanmenon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä: "...joskus pelaavat koko illan sallittuun aikaan saakka, väillä kukaan ei koske peleihin"! Nimittäin tuota mäkin meillä kaipaan, että ei tarvitsisi olla koko ajan rajoittamassa, jos lapsi itse osaa tehdä muutakin, eikä pelaaminen ole henki ja elämä.

      Varmaan opettavaista tuo, että ei saa heti uutta laitetta tilalle, varsinkin jos on hajonnut "hämärissä olosuhteissa". Tulee se harmitus ja laitteen arvo konkreettiseksi, kun sitä ei heti korvata uudella.

      Ja tuo koulusta ja läksyistä huolehtiminen on hyvä, siitä mekin ollaan pidetty kiinni.

      Jostain keskustelusta luin siitä, että joissain perheissä laitettaisiin älylaitteet parkkiin yöksi, että esim. saapuvat viestit häiritse yöunta eikä tule sitä kiusausta näplätä sitä silloin kun pitäisi nukkua. Musta se oli hyvä juttu, jonka vois ottaa käyttöön. Tosin, Onnilla itsellään ei ole kännykkää koko ajan käytössä, mutta ihan jatkoakin ajatellen!

      Toivottavasti teillä sujuu pelibalanssi jatkossakin yhtä hyvin! :)

      Poista
  3. Lastentarhanope täällä taas hei :D Lasten pelaamista on hyvä rajoittaa, suositeltu peliaika vuorokaudessa on suurinpiirtein noin tunnin luokkaa päivässä. (Joka mun mielestäni on siinä mielessä paljon, että monissa perheissä kotiin tullaan klo 16-17 maissa, syödään päivällistä, touhutaan, syödään iltapalaa ja aletaan tehdä iltapuuhia. Lapsi saattaa siis ehtiä olemaan kotona perheen kanssa vain muutaman hassun tunnin ennen nukkumaanmenoa. Mutta ymmärrän tuskasi! Mielestäni lasten pelaamisen rajoittaminen on erittäin fiksua siitäkin huolimatta, että se herättää vastustusta. Oletteko kokeilleet esimerkiksi 5-10 minuuttia ennen pelaamisajan päättymistä "varoittaa", että peliaika on kohta täynnä? Esimerkiksi kello soimaan muutama minuutti etukäteen ennen kuin pitää lopettaa, jolloin lapsi ehtii vähän valmistautua pelin lopettamiseen. Pelit on tosi koukuttavia ja ajan kulumista ei meinaa huomata aikuinenkaan, lapsesta puhumattakaan.

    Erityisesti pitkäaikainen ruudun tuijottaminen on pahasta, joten mitä jos jakaisi ruutuajan puoliksi, jolloin Onnista saattaisi tuntua siltä, että peliaikaa olisi enemmän kun saa ns. useammin pelata :D

    Joka tapauksessa aikuisen tehtävä on luoda rajat lapselle ja erityisesti silloin, jos hommaan liittyy huijaamista ja lapseen ei voi luottaa. Talutushihnaa vaan reilusti kireämmälle ja tilanteen sanoittamista ja selittämistä. Kun homma alkaa taas pelittää, niin sittenhän voi hihnaa antaa vähän enemmän taas.

    Tsemppiä rajojen asettamiseen ja muutenkin raivarien jaksamiseen! Uskon, että uurastus palkitaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot ihana lastentarhanope! :D Ja tositosi paljon ollaan samoilla linjoilla. Me ollaan kokeiltu tuota sun ehdottamaa varoittamista, mutta ei ihan toivotuin tuloksin. Onhan se ymmärrettävää, että ottaa päähän jos peli on kesken, ja kuten joku tässä kommenttiketjussa mainitsikin, niin erityisesti minecraftissa se ärsyttää, jos on joku rakennusproggis just meneillään. Mutta myös muissa peleissä ja varoituksista huolimatta ne raivarit tulee...

      Ja kyllä, ne ON koukuttavia, sen kyllä huomaa. Ja vaikka miehen kanssa ei kumpikaan edes oikeastaan pelaa itse mitään (minä ennemmin kuin mies), niin ymmärretään tuo pelin imu ja se, miten aika lentää, kun oikein uppoutuu johonkin. Onni onkin saanut joskus sitten vähän enemmän peliaikaa, kun peliksi onkin valittu joku matikkakunkku tms. ihan suoraan oppimispeli.

      Tuo voisi olla kyllä varteenotettava keino, että ruutuaika puoliksi ja useammin peliaikaa, mutta siinä tulee ehkä vastaan juuri se, että peli loppuu kesken? Toinen, mitä ajattelin, voisi olla se, että saisi pelata harvemmin, mutta vaikka sitten vähän enemmän kerrallaan, että ehtisi ne kylänsä rakentaa. ;)

      Ja joo, talutusnuoraa on ollut pakko laittaa tiukalle ja antaa sanktioita mm. peliajan kieltämisellä sen vuoksi, kun sääntöjä ei ole noudatettu. Se on itsestäkin tosi kurjaa ja on jännä, että vaikka 9 -vuotias kyllä itsekin ymmärtää ne, niin kiusaus on silti liian suuri. Ollaan silti ja edelleen, kaikesta huolimatta päätetyy jatkaa tällä tiukkislinjalla, koska ollaan sitä mieltä, että ne rajat on vaan oltava tässä. Vaikka siitä seuraakin rähinää... meidän tehtävä on kai vaan ottaa ne vastaan. PUUUUUH! -_-

      Kiitti tsempeistä. Johdonmukaisuus tässä kasvatuksessa toivon mukaan joskus tuottaa tulosta. :)

      Poista
  4. Meillä pojat 8v,8v ja 6v. Pelipäivät ke ja la, jolloin vuorottelevat kukin pleikalla, tabletilla tai puhelimella, miten kukin milloinkin. Jos menee riitelyksi, pelaamiset loppuu siihen. Välillä käydään ulkona ym.jonka jälkeen voi pelailla taas. Huono käytös on myös syy, miksi joskus pelipäivät saattavat peruuntua. Meillä asetettiin pelipäivät juurikin sen takia, ettei joka päivä tarvi miettiä niitä peliaikoja. Ei meidän vanhempien, eikä poikien. Kun ei ole pelipäivä, saavat rauhassa keskittyä muihin hommiin ja niin ovat tehneetkin :) Joskus tilanteen mukaan saattaa napsahtaa extrapeliaikoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, teillä pelataan sitten varmaan keskivertoa vähemmän! Mutta tuo on kyllä varmasti tosi hyvä juttu, jos olette sen todennut toimivaksi. Jos lapset hyväksyvät sen, että tänään ei ole peliaikaa ja noudattavat sitä, niin sehän on kaikkien kannalta tosi hyvä! :)

      Poista
  5. Täällä toinen tiukkapipo. Miehen mielestä liiankin. Meillä ei saa pelata arkena. Perjantaina tai lauantaina on pelipäivä ja silloinkin velvoitan, että matikan lisätehtävät pitää olla tehtynä. Monesti viikonloppuna jos meinaavat pelata, joutuvat ensin ulos tunniksi touhuamaan. Joululomalla serkkuni (poika 17v) oli hoitamassa meidän lapsia. Sovittiin että peli aika on se, minkä ovat myös ulkona. Olivat olleet tunnin, pelanneet 2 ja menneet vielä toiseksi tunniksi ulos.

    Meidän tokaluokkalainen ei uskalla pelata salaa (eivätkä kyllä ota pöydästä esim. keksejäkään kysymättä ensin). Musiikkia kuuntelee paljon puhelimestaan ja se on minusta ihan ok. Toki läksyt pitää olla tehtynä ym. Pelaaminen saa meilläkin aikaan noita samoja reaktioita, mitä kuvailit. Ja sitten minulla palaa hihat. Ollaan ruvettu varoittelemaan aina peliajan päättymisen lähellä, että kohta pitää lopettaa. Se on auttanut vähän. Tänään annoin puoli tuntia aikaa pelata ennen kuin lähdettiin uimaan. Poika laittoi omaan puhelimeensa herätyksen ja kun se soi, oli aika täynnä ja lähdettiin.

    Mies meillä antaisi pelata paljon vapaammin. On pelannut itsekin ja tekee paljon työjuttuja koneella. Olivat opettajan kanssa jutelleet pelaamisesta koulun keskustelussa ja opettaja oli myös sen kannalla että pelaaminen on hyvästä. Kyllä, varmasti on mutta kohtuudella minusta. Luokkakavereista osalla tuntuu olevan aikalailla rajaton peliaika. Poika oli yhdelle kaverilleen kerran sanonut, että meidän äiti ei sitten tykkää että pelataan. Pitää leikkiä :) Nämä lapset eivät tunnu osaavan sitä enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toki välillä on poikkeuksia. Yleensä hiiret hyppivät pöydällä kun olen iltavuorossa töissä :D Ei aina, mutta joskus.

      Poista
    2. Mä en oikein tiedä, voiko tässä asiassa lopulta olla edes liian tiukkis. ;) Tai sitten se tarkoittaa sitä, että mun hattu ihan todella kukkii! :D Mutta tässä on nähnyt ja kuullut niin monenlaisia tapoja kuin on perheitäkin, että mun mielestä on vaan älyttömän hyvä juttu, jos joku perhe on löytänyt juuri itselleen sopivat säännöt pelaamiseen. Ja vielä parasta jos lapsetkin hyväksyvät ne säännöt...

      Tuo ulkoiluhomma on tullut täälläkin nyt monessa kommentissa esille. Me taidetaan ottaa vielä tarkemmin käyttöön tuo ulkoilu-peli- suhde. Se on hyvä vinkki, kuten myös tuo peliajan loppumisesta varoittaminen. Ollaan sitä kyllä tehty, mutta aina ei muista. Pelikello on kyllä ollut Onnilla käytössä, mutta kiukkuhan siitä on tullut kun kello pirisee.

      Tää vuodenaikakin on kyllä ainakin tuossa meidän pihalla tosi tylsä, kun ei ole kunnolla luntakaan eikä ulkona ole oikein mitään tekemistä. Onneksi keväällä ja kesällä taas ulkoilu kiinnostaa enemmän. Ja legojahan tuo rakentaa mielellään.

      Mut vaikka pelien sanotaankin kuinka kehittävän mm. mielikuvitusta, niin on myös sitä mieltä, että mielikuvitusta voi kehittää välillä myös vähän perinteisemmilläkin keinoilla. Ja niin, ei pidä unohtaa sitäkään, että lapsillahan pitää ihan oikeasti ollakin välillä TYLSÄÄ! :)

      Poista
  6. Niin tuttua! Meillä 9-vuotiaalla pelipäivä 2 kertaa viikossa tunnin verran, jolloin pelaa pleikkaria. Tabletilla harvoin pelaa, kun se on vähän niin kuin mun niin ei ole ns. vapaasti käytettävissä. Mutta...ongelma on kännykällä pelaaminen ja se että pelaa tietenkin kavereillaan miten sattuu. Ei juurikaan ole leikkinyt pariin vuoteen, lukee kyllä, ulkoilla ei vapaaehtoisesti halua. Onneksi on sentäs urheiluharrastus useamman kerran viikossa. Pari viikkoa sitten asennettiin puhelimeen sovellus, jolla pystyy hallitsemaan pelaamista ja saa käsityksen missä ja miten paljon viettää aikaa. Sovelluksen käyttöönotto niin kuin kaikki muukin rajoittaminen on aiheuttanut raivokohtauksia. Illalla puhelin on pistetty sulkeutumaan klo 19 ja joka ilta siitä jaksetaan märistä. Mahdollista olisi myös asentaa daily limit, jota ehkä kohta joudutaan kokeilemaan. Mutta esiinnostamasi asia ja aihe on mielestäni tärkeä, joskin tämä vääntäminen on erittäin kuluttavaa ja ärsyttävää ja vaikuttaa negatiivisesti perheen ilmapiiriin. Lila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ajattelen 9-vuotiaan maailmaa niin kaksi tuntia peliaikaa on todella vähän. Siitä syystä voi olla että kännykällä pelaaminen sitten riistäytyy käsistä ja kun sitäkin rajoitetaan niin tottakai se aiheuttaa raivoa. Miettisin että jos sinun nettiaikaa rajoitettaisiin samoin? Esim. minea pelatessa voi jonkun asian rakentamiseen mennä tunti ja silti rakennus saattaa jäädä kesken, kyllä minuakin ärsyttäisi jos tekisin pitkää juttua ja se olisi pakko jättää kesken tunnin säännön takia. Eli relaisin vähän, sillä saattaa olla positiivinen vaikutus :)

      Poista
    2. Kyllä tuosta joskus joustetaankin, mutta pääsääntöisesti noin. Lähinnä pelaa fifaa eli jalkapalloa. Ja tosiaan, kun laskee siihen kännykkäajat päälle ja kavereilla pelaamisen niin aika moiset määrät tulee ruutuaikaa. Helposti voi jonain päivänä olla 5 tuntia kännykällä, eikä tunnu missään ja minusta se ei kuulu tuon ikäisen lapsen "ainoaksi" tekemiseksi. Pelin lopettaminen on vaikeaa, ollut alusta lähtien kun alkoi pleikalla aikoinaan pelaamaan. Jos joku ei olisi patistamassa, jäisi kaikki muu tekemättä, syömiset, läksyt, treeneihin meneminen. Hän ainakin koukuttuu peleihin aivan täysin. Tiedä sitten auttaisiko relaaminen vai ei...Lila

      Poista
    3. Lila, kuullostaa hyvin samantyyppiseltä kuin Onni. Eli koukuttuu helposti ja rajoitukset aiheuttavat kapinaa. Ja jos saisi itse päättää, niin kyllä siinä ikävä kyllä unohtuu syömisestä lähtien kaikki muu, kun peli vie mukanaan.

      Meidän täytyy ottaa ihan tosissaan mietintään tää peliaika ja löytää joku järkevä ratkaisu siihen. Enemmän kerralla, muttei joka päivä? Ja kaikki tietysti vasta sen jälkeen kun harrastukset, läksyt ja ulkoilut on hoidettu.

      Tuo on hyvä mun mielestä, että kännykkä otetaan klo 19 pois. 9-vuotias varsinkin kyllä tarvitsee vielä vanhempien asettamia rajoja ja mitä tämän ikäinen lapsi tekisikään kännykällä enää illalla. Sehän on ihan tutkittu juttu, että unen laatu paranee, jos ei näillä älylaitteilla räplää ennen nukkumaan menoa. Itsekin pitäisi ottaa sama käyttöön, mutta se tarkoittaisi mulla sitä, että mä en enää lasten nukkumaanmenon jälkeen esim. päivittäisi blogia tms. :O Nou! :D

      Mä uskon, että pelaamiseen ei voida asettaa mitään universaaleja sääntöjä. Vaikuttaa siltä, että pelaaminen vaikuttaa hyvin eri tavoin lapsiin. Yksi koukuttuu helpommin ja seurauksena on just tuo negatiivinen ilmapiiri koko perheessä, kun tulee yhteenottoja. Toisessa perheessä sitten pelaamiseen voi antaa enemmän löysää, kun hommat sujuu ja pelaaminen pysyy rajoituksista huolimatta järkevissä rajoissa.

      Poista
  7. Me käytettiin myös joululomalla tuota ulkoilusystermiä eli ulkoilemalla sai saman verran kännykkäaikaa. Ollaan myös pidetty joskus todella pitkiä jäähyjä peleistä ja kyllä sillä se vaikutus on ollut, että kun tietää ettei ole mahdollista pelata niin käytös on paljon rauhallisempi.Mutta paluu samanlaiseen toimintaan tapahtuu heti, kun jäähy ohi.Lila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo otetaan käyttöön! Vaikka me ollaan huolehdittu, että tulee myös ulkoiltua, niin hyvä porkkana voisi lisäksi olla tuo 50-50. Ainakin kannattaa kokeilla! :)

      Ja kyllä, muistan myös ajan kun meillä oli pleikkari joskus piiiitkään, varmaan pari kuukautta jäähyllä.. ;) Tutulta kuullostaa!

      Poista
  8. Meillä ei ole varsinaista pelikonetta lainkaan, eikä varmaan ihan hevillä tulekaan. Toki meiltä löytyy tietokone, pari tablettia ja kännyköitä. Toinen tableteista ja 8-vuotiaan oma kännykkä ovat pelikäytössä satunnaisen säännöllisesti. Meidän juniorilla ei tällä hetkellä ole mitään sovittua pelikäytäntöä. Monesta urheiluharrastuksesta johtuen hän ei tällä hetkellä aivan hirveän paljon liikaa ehdi pelaamaan. Viikonloppujen pelireissuilla hän saa automatkalla takaisin tullessa pelata osan matka-ajasta, osan ajasta hän lukee Aku Ankkoja. Arkipäivisin hän ei joka päivä ehdi pelaamaan, eikä kyllä saakaan (ainakaan jos minä olen kotona, mies on vähän sallivampi). Minusta nykylapset pelaavat ihan liikaa ja ovat ihan liian paljon sisällä. (Itsekin käytän aivan liikaa aikaa ruudun ääressä, vaikken esim. telkkaria katso ollenkaan - blogien lukeminen on korvannut lehtien ja kirjojen lukemisen.) Meillä ei "automaattisesti" pelata, jos pojalla on kaveri kylässä. Ensin vähintäänkin ulkoillaan ja muutamien kavereiden kanssa viihtyvätkin hyvin pihapeleissä. Sitten on niitäkin kavereita, joiden kanssa eivät tunnu keksivän muuta yhteistä kuin tabletilla ja kännykällä pelaamisen - aika luonnostaan kyllä sellaisten kavereiden käynnit ovat harventuneet, kun meillä ei pelkästään istuta sisällä ja pelata. Perheestä löytyy myös "pahasti peliongelmainen" täysi-ikäinen lapsi, mikä ehkä vaikuttaa siihen, ettei meille pelikonetta tule - hänellä aikoinaan pleikkari oli ja toki myös tietty peliaika (silloin ei tainnut vielä niin paljoa olla älypuhelimia lapsilla kuin nykyään). En tiedä, mikä on järkevä keino "järkeistää" pelaamisen määrää, mutta elämän muu sisältö ja harrastuksiin yms. kuluva aika siihen ainakin vaikuttavat. Ja kun kasvatuksesta on kysymys, niin rajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti ekaksi: hyvä - ei pelikonetta! Ja hyvä - älkää hankkikokaan! ;) :D Pysyy rauha perheessä. ;)

      Musta on hyvä, että on muita(kin) harrastuksia. Kai se pelaaminenkin voidaan luokitella tietynlaiseksi harrastukseksi? Mutta siis sellaisia perinteisempiä. Niistä mekin ollaan koulun ohella pidetty kiinni. Onnia on selvästi harmittanut joskus, kun pelit on pitänyt lopettaa ja lähteä esim. tennikseen, mutta hyvillä mielin on sieltä aina kotiin palannut. :)

      Meidän lapset kyllästyvät selvästi automatkoilla helposti ja ovat ikävä kyllä tottuneet siihen, että saavat jonkun laitteen viihtyäkseen takapenkillä... ei mun lapsuudessa. Ja ollaan miehen kanssa siihen taivuttu, koska pitkä matka tuntuu vieläkin pidemmältä rankutusta kuunnellessa...

      Ja sehän on ihan fakta, että nykylapset ovat liikaa sisällä ja liikaa älylaitteiden parissa. Nykylasten fyysinen kunto on huono ja tulevaisuuden näkymät sen suhteen surkeat. Tulevaisuuden aikuiset ovat tosi suuressa riskissä sairastua eri tauteihin, kun ovat jo lapsena ylipainoisia. Ei hyvä...

      Meillä on ollut yleensä tapana, että kavereiden kyläillessä saavat pelata, mutta myös vain, jos ovat myös pihalla. Ja peliaikakin on sitten rajoitettu. Mutta tekemistä ovat kyllä keksineet aina. :)

      Rajat on hyvät olla. Tsemppiä sinnekin! :)

      Poista
  9. Meilläkin taannoin oli tälläistä ilmoilla ja ratkaisun asian niin ettei arkisin pelata ollenkaan. Pelipäiviä on vain viikonloput eli pe ja la ja su. Lapset on nyt siihen oppineet ja meillä toimii. Kännykkää eivät muutenkaan käytä paitsi 5 luokkalaisella on whatsupp aika iltaisin klo 18-19.
    Muistan mediakasvattajan luennolla sanoneen että yhtämonta tuntia ulkoilua kun mediatuotteita (känny tv jne) se on aina hyvä perus ohjenuora ☺ eli jos haluat pelata 2 tuntia täytyy ensin rymytä ulkona se 2 tuntinen. Pelaaminen ei vaikuta enää meillä koulunkäyntiin tai läksyihin kun se pelitouhu on rajattu vain viikonlopulle ja kun sen lapset oppi ja tottui ei siitä enää tarvitse edes keskustella. Toimii ainakin meillä. Ja meillä mm. Tabletti on lapsen ulottumattomissa ja vaan annetaan erikseen pelikäyttöön. Samoinhan vois tehdä kännykälle. Ei pienemmät sitä tarvitse kotona ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja huonosta käytöksestä voi seurata pelikielto.

      Poista
    2. Tuo mediakasvattajan neuvo tuntuu olevan monessa perheessä käytössä ja hyvä neuvo onkin! Ihanaa saada tukea tälle omalle "tiukkistelulle", sillä kyllä olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka ne rajat aiheuttavat riitoja, niin perusteet niille on. Otan sitten ne kiukut mieluummin vastaan ja toivon, että lapsesta kasvaa suht järkipäinen aikuinen. Ja sellainen, joka ei ole kasvattanut kyttyrää kasvuiässä, vaan on omaksunut ehkä myös jonkin verran liikunnallisia elintapoja. :)

      Meillä on ollut kännykkä tosi, tosi, tosi paljon jäähyllä. Ja se mua harmittaa itseäni tosi paljon, koska kaverit ei saa kiinni. MUTTA kun se on näpeissä koko ajan, jos on saatavilla. Sen vuoksi sitten näin ainakin toistaiseksi.

      Tsemppiä, pysytään vaan tiukkana kukkahattuinemme! ;)

      Poista
  10. Mulla on 16-vuotias tyttö, ja voisin kanssa heittää puhelimen ja tietokoneen maata kiertävälle radalle. Tuossa vaiheessa kaikki asiat hoidetaan puhelimitse, se puhelin on kädessä kun luetaan kokeeseen, syödään, käydään nukkumaan jne.
    Eikä siinä vielä kaikki. Tuolla on kuulokkeet päässä, joten mitkään sanomat ei mene läpi, ennen kuin olet käynyt henkilökohtaisesti huoneessa sanomassa sen. Aina kun haluat pentuun liikettä tai tietää jotain, niin kipaset sen huoneeseen. Kyllä ottaa aivoon niiiiiiiiiiiiiiiiin paljon, että lähes itkettää tämä teknologian kehitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuttua myös tuo kuulokkeet päässä kulkeminen. Valitsemaanne henkilöön ei juuri nyt saada yhteyttä������ Lila

      Poista
    2. Minna, voin kuvitella! :( 16 -vuotias on ehkä vielä vaikeammin käsiteltävässä iässä kuin tämä meidän 9-vuotias. Kärsivällisyyttä toivon roppakaupalla sinne ja toivotaan, että parin vuoden päästä hieman helpottaa ja saa taas paremmin yhteyden. ♥

      Poista
  11. Tuttua juttua. Meidän 8-vuotiaalla on pelipäivät la ja su molempina tunti. Joskus poikkeuksellisesti saa perjantaina pelata. Yrittää kyllä kinuta muulloinkin, mutta olen huomannut että jos tässä joustaa niin saan kuunnella sitten vieläkin enemmän sitä kinuamista. Ulkona on onneksi vielä paljon muutenkin, mutta tuo ulkoilu-ruutuaikajuttu on kyllä tarvittaessa tulossa meillekin. Välillä huonosta käytöksestä peliajat menettää x ajaksi.
    Kännykässä ei ole pelejä eikä nettiä - eikä tule ennenkuin vähän tulee myös järkeä päähän (tai sitten kovat rajoitukset ym laitteeseen). Tämä harmittaa poikaa varmaan eniten.

    Ongelma on ehkä se, että kaikilla kavereilla ei ole samat säännöt. Pojat oppivat nopeasti että tietyllä kaverilla saa pelata lähes rajatta, ja sitä käyttävät hyväkseen: eikä poika aina/yleensä kerro asiasta koska tietää etten tykkää. Aika hyvin ollaan kavereiden vanhempien kanssa saatu yhteiset säännöt sovittua, mutta ei ihan kaikkialla. Ja tämä on asia johon ei varmaan voi vaikuttaa. Vähän kyllä mietityttää kun välillä kuulen huhua ettei pelien ikärajoista ole (ainakaan yhdellä) kaverilla kovin tarkkoja: asiasta josta nipotan vähintään yhtä paljon...

    Luulen ettei tää ainakaan helpota vuosien myötä. Ja harmittaa jo nyt kun samasta asiasta joutuu jatkuvasti vääntämään, olis kiva ottaa rennosti ja antaa peliaikaa välillä muulloinkin jne, mutta kun se sitten ryöpsähtää. Eli nipotan ja perustelen ja rajoitan edelleen kun en parempaakaan keksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään vielä, että lomilla on saanut sitten arkisinkin peliaikaa, mutta se pitää ansaita ulkoilemalla ja luonnollisesti hyvällä käytöksellä.

      Poista
    2. Jep Jonsku, tuohon meilläkin vedotaan usein, että "kaikki muut saa pelata paljon enemmän..." jne. Vaikka mä tiedän, että se ei välttämättä ihan niin mene, vaikka tosi paljon on eroa säännöissä kavereiden kotona. Meillä on mun mielestä tosi hyvä yhteys niiden vanhempien kanssa, joiden luona Onni enimmäkseen kyläilee ja jotka kyläilevät meillä. Esim. viimeksi kun Onni meni koulukaverilleen, kaverin äiti kysyi multa, onko ok, että pojat pelaavat. Mun mielestä se oli tosi kiva, että kysyttiin. Pojat olivat sitten koulun jälkeen pelanneet, mutta myös ulkoilleet.

      Kurjaa, jos ei pysty sopimaan pelaamisesta kavereiden vanhempien kanssa. Mun mielestä asiasta voisi ihan hyvin jutella ja pyytää, että eivät pelaisi, silloin kun on kylässä. Tai pelata vain jonkin rajatun ajan? Itse ainakin toivoisin, että kavereiden vanhemmat pyytäisivät ihan suoraan jos toivovat peliajatonta kyläilyreissua. Kyllä silloin voidaan keksiä jotain muuta tekemistä. :)

      Toivottavasti löytyisi teillekin sellainen sopiva kultainen keskitie peliaikojen suhteen. Tsemppiä!

      Poista
  12. Meillä auttoi tähän peliongelmaan tämä: selkeä yksi pelipäivä viikossa ja peliaika. Eli lauantaina saa pelata kaksi tuntia. Aika on sen verran pitkä, että siinä ehtii pelatakin eikä peliaika lopu heti, kun on peliin päässyt kiinni. Enää ei tule kuin pieni kiukku (jos sitäkään), kun kaksi tuntia on kulunut. Välillä pelaa putkeen kaksi tuntia ja välillä jakaa aikaa useampaan erään. Ja jos meidän vanhempien päätösten takia ei pelipäivää ehdi pitää, niin se siirtyy sunnuntaille (esim. mennään ulkoilemaan, kyläilemään). Jos kavereita tulee meille kylään muulloin kuin lauantaina, niin meillä ei kaveritkaan pelaa. Mutta sitten jos poika on kylässä kaverilla, jossa pelataan, niin sitten saa pelata mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan selkeät säännöt, tykkään! :) Ja niinhän niiden pitää ollakin, että lapsikin ne ymmärtää. Mietin myös sitä, että jos peliaikaa on useampana päivänä viikossa, niin ihan sellainen selkeä pelikalenteri/lukujärjestys vois olla hyvä, joka auttaa hahmottamaan, että minkä päivän kohdalla on peliaikaa ja minkä verran.

      Meillä muuten yhdellä kaverilla oli omien sanojensa mukaan Onnin synttäreillä tosi tylsää... kun ei saanut pelata. ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...