keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Mikä ihmeen Onnistain?

Pudotin kuopistaan pullahtaneet silmäni viime viikolla lattialle, kun satuin jostain syystä vilkaisemaan pitkästä aikaa blogin kävijätilastoja Google Analyticsistä. Kuluneen viikon aikana oli jostain hämärän peitossa olleesta syystä käsittämätön kävijäpiikki tilastoissa. Uniikkien kävijöiden määrä viikon ajalta heilahti reippaasti yli 20 000 puolelle. Täysin ennenkuulumatonta tässä osoitteessa. Alkushokista tokeennuttuani ja silmäni sohvan alta keräiltyäni iski paniikki: nyt on joku postaus jaettu vähintään joko Vauva-lehden av-palstalla tai Facebookin äityleissä. Jompikumpi varmasti. Täytyy olla. Ja meikä nolataan, hakataan henkisesti, lynkataan ja olemukseni äitinä, ihmisenä ja bloggaajana riepotellaan säälimättä tai vähintään kyseenalaistetaan. Luurangot kaivetaan kaapista, pölypallerot nurkista, vaikut korvista, räät nenästä ja verotiedot julkaistaan lööpeissä. Olin sateenvarjo tanassa valmiina kohtaamaan elämäni paskamyrskyn, kunnes analytiikkaa tarkemmin tutkailtuani selvisi, että blogin kävijäpiikin jäljet johtavat kyllä Facebookiin ja sieltä tähän suosittuun kakkupostaukseen. Joten tuskin kuitenkaan äityleistä oli tällä kertaa kyse. Huh mikä helpotus, thihihi. Onneksi mulla ei ole tapana ylireagoida, olisi voinut muuten tulla vaikka paniikki.



Nyt kun piikki on tasaantunut ja siellä linjoilla olette enää te molemmat uskolliset lukijani, äiti ja anoppi, niin oma aivotomintakin alkaa taas normalisoitua ja näkö kirkastua silmien löydettyä paikoilleen kuoppiinsa. Meinasi nimittäin nousta jo hattuun tämä menestys. Korvien välissä kävi jo kova lorina. Kuuluin hetken tämän meidän uuden bloggaajayhteisön, Lifien kermaan ja viimeisin postaus keikkui parin päivän ajan tuolla suosituimpien listalla. Kerman hapannuttua ja postauksen vaivuttua unholaan suositumpien tieltä, ajattelin kuitenkin, että onhan siitä nyt aikaa kun olen itseni esitellyt. Että jos kuitenkin joku teistä kävijöistä tulisi vielä uudelleenkin (muahahaHAHAHHAHAHAHAHAHAA), niin voisin kertoa, että mikä ihmeen Onnistain on puolet sinun.

Blogi sai alkunsa joskus hieman ennen kuin meidän esikoinen näki päivänvalon, eli jo kymmenisen vuotta sitten. Aluksi nimi oli eri, jutut oli erilaiset, muija blogin takana sama. Silloin vain hieman sileämpi ja säyseämpi. Esikoinen sai nimekseen Onni ja Kisu Jernströmin kamala iskelmärenkutus Onnestain on puolet sinun 70 -luvulta vääntyi somasti ja söpösti esikoisen nimen kanssa vähän kuin yhteen. Nerokasta, vai mitä! Joskus tosin olen saanut noottia siitä, että blogini nimessä on perustavaa laatua oleva kielioppivirhe.


Minä olen siis Katri, 39 v. Perheeseeni kuuluu aviomies, kaksi ihmislasta (pojat 9- ja 4 -vuotiaat), sekä kissasisarukset Pipsa ja Patu. Alkuaikojen vauvablogi on vuosien saatossa muuttunut tavalliseksi lapsiperheblogiksi, jossa kirjoitan siitä mikä milloinkin mieleen juolahtaa. Välillä olen myös kirjoittamatta, koska mitään ei juolahda mieleen ja olen laiska. Ruokaa ja herkkuja, kissoja ja kakaroita, joskus remppaa ja joskus vähän reissua. Pääsääntöisesti kuitenkin aika asiapitoinen blogi, kuten kuvista näkee. Asutaan talossa, joka täytti tänä vuonna 120 vuotta ja johon minulla on viharakkaussuhde. Se, mihin suuntaan tämä suhde milloinkin keikahtaa, on suoraan verrannollinen pakkaslukemien ja hiirten määrän kanssa.

Mutta se minusta. Nyt olisi vähintään reilua, että Sinä Lukija käytät elämästäsi minuutin arvokasta aikaasi ja jätät kommentin tähän postaukseen! Arvostaisin paljon enemmän suuresti jos kertoisit kuka olet tai mistä löysit tänne blogiini. Kiitos, pus ja heippa!

19 kommenttia:

  1. tieni tänne löysin aikoinani kun blogiasia aloin lukemaan niin naamakirjan kautta ja että mistä sieltä no taisi olla pikkusiskosi asialla :)
    ja kateellisena täällä lueskelen milloin mitäkii ihanaa ohjetta jota itse en aikaiseksi saa koskaan tehtyä syystä tai toisesta yleensä siksi että olen niin peukalokeskellä kämmentä keittiössä että sinne ei liiemmin ole asiaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja Olen Tanja 4 pojan äiti joille kolmelle olen omaishoitaja.

      Poista
    2. Kiitos Tanja kommentista! :) Hahhaa, keittiön puolella on nykyään kyllä varsin hiljaista... :P Mutta mukava kuulla, jos joistain postauksista on ollut iloa / hyötyä. :)

      Poista
  2. Moikka! Mä olen Minna-Liisa. En muista miten blogiisi löysin, mutta en ainakaan minkään keskustelupalstan tai äityleiden kautta. Kulloiseenkin postaukseesi klikkaaan blogisi Facebook-sivun kautta. Olen siis tykännyt siitä. En oikeastaan koskaan toimerru kommentoimaan mitään (=olen laiska), mutta tykkään kyllä blogistasi. Perheeseeni kuuluu niin ikään avio mies ja kaksi ihmislasta (pojat 8v ja 4v).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna-Liisa! :) Kannattaa siis jatkossakin linkata postaukset Faceen. Mä olen itsekin nykyään hyvin laiska kommentoija blogeissa...jotenkin ne Facebookin tykkäys-namiskat on korvanneet perinteisen kommentoinin, joka toki on aikaa vievää, etenkin jos paljon blogeja seuraa. Eikä aina tietysti ole kommentoitavaakaan. Kiitti kun jaksoit jättää nyt kommentin! :)

      Poista
  3. Moi, mä käyn katsomassa aina tuon kakkuohjeen sun blogista, vaikka se löytyy toki muualtakin :) Googletan onnistain suklaakakku, sellaisella haulla löytyy hyvin :D Tulee tehtyä melko usein sitä. Ihastuin alunperin kauniisiin vanhan talon kuviin, mutta sittemmin olen lukenut itsekin perheellisenä mielenkiinnolla hauskasti kirjoitettuja perheestä kertovia juttuja :)

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kiitos Anu! :D

      Se kakkupostaus on kyllä lyhyessä ajassa noussut supersuosikiksi, vaikka itsekin sen bongasin alunperin muualta. Ihanaa joulun odotusta sinne! :)

      Poista
  4. Moikka. Olen Johanna ja löysin blogiisi noin 4 vuotta sitten, kun elin suurimmassa vauvakuplassa koliikkilapsen kanssa. Kälyni suositteli blogiasi ja sain silloin kirjoituksistasi mukavasti vertaistukea lapsiperheen uniongelmiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Johanna!

      Kraaaah, niitä aikoja... ;) Onneksi jaksoin tuolloin siirtää edes joitain ajatuksia näppiksen kautta blogiin, muuten olisi nekin muistot jossain hyvin hämärän peitossa. Ihanaa kuulla, jos niistä on ollut vertaistukea! Silloin niiden kirjoittaminen on ollut entistäkin tärkeämpää! :)

      Poista
  5. Moi, olen Krisse, 40+ ja olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden ajan välillä aktiivisemmin ja välillä vähemmän aktiivisesti! Pidän tyylistäsi kirjoittaa ja ihailen kaunista, vanhaa kotianne ♥ Onnea huikeasta kävijämäärästä. Oma blogini voi vain haaveilla tuollaisista luvuista. Noh, ehkä oma aktiivisuus blogin päivittämisen suhteen voisi vaikuttaa positiivisesti asiaan. Onnistain suklaakakkua pitää kai sitten kokeilla ihan vaan sen suosion vuoksi, hih... :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No terve Krisse! Sut mä taidankin tuntea. ;) Mutta ihanaa, että jaksat aina kommentoida, itse olen niiiin hävettävän laiska nykyään... :/

      Ja kiitos. Kyllä nuo lukemat on jo tasoittuneet. :)

      Se ohje ei muuten ole turhaan suosittu, kannattaa kokeilla! ;)

      Poista
  6. Moikka! Minä olen Milla, parikymppinen maatalon emännän alku. Minä eksyin tänne blogiisi jo silloin, kun olit raskaana, eli yli 4 vuotta sitten. Yhtään en muista että mitä kautta, mutta niitä aikoja aloin innostua vanhoista taloista, ja silloin teillä taisi olla muutama remonttihomma pahasti kesken ;) Olen muistaakseni joskus kommentoinut johonkin, mutta täällä mä olen säännöllisen epäsäännöllisesti keikkunut, aina kuitenkin kaikki ohimenneetkin postaukset olen lukenut. Vähänkö minä jossain vaiheessa säikähdin, kun pidit pitempiä (remppa)taukoja, että voi ei älä lopeta! Ihana Onnistain! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milla kommentista! ^_^ Ihanaa kuulla, että täällä on teitä "pitkänmatkalaisiakin", jota olette lukeneet näitä jorinoita jo useamman vuoden. <3

      Pakko myöntää, että joskus on kyllä ollut tunne, että onko tässä (bloggaamisessa) MITÄÄN järkeä ja lopettaminenkin on käynyt mielessä... mutta sitten se menee ohi ja tulee taas muutama postausaihe mieleen. En ainakaan ihan just ole lopettamassa. Kiitos! <3

      Poista
  7. Hei! Taisin löytää blogiisi aikoinaan nelisen vuotta sitten jonkun toisen blogin lukulistan kautta ja olen käynyt kurkkimassa täällä aina silloin tällöin. Pidän itsekin blogia ja asutamme myös vanhaa taloa/tilaa, josta kirjoittelen. Meillä on suuruusperhe(eli uusperhe mutta suuri:D) 5 lasta, kaks aikuista, mummo, 5 kissaa, 5 hevosta ,3 kanaa ja 2 pupua. Joku saattoi unohtua mainita...Toisinaan on ollut kiireitä ja pitkiäkin taukoja blogimaailmasta, mutta nyt olen jälleen innostunut bloggailemaan ja lukemaan toisten blogeja. Mukavaa joulunodotusta sinulle!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, teidän suuruusperhe ( :D ) kuullostaa siltä, että aika ei käy pitkäksi. :)
      Täytyypä tulla kurkkaamaan sun blogia. Kiitos kun jätit kommentin ja mukavaa joulunodotusta sinne teillekin, myös niille karvaisille perheenjäsenille! :)

      Poista
  8. Hei vaan, täällä liki 50-v nais-insinööri, joka rakkaudesta röttelöihin ja romuihin suunnittelee (ja herra toteuttaa) oman 100-v unelmatalonsa entistämistä hitaasti mutta varmasti. Eloa sulostuttaa kaksi koiraa (ja ne muut talossa vipeltävät nelijalkaiset). Löysin tänne Tuomarinkartanon punaisen maton kautta. Olisinpa ollut mukava päästä teidän dinnereille kärpäseksi kattoon. Mukavaa alkavaa adventinaikaa toivottaa Taxarinna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä tuo teidän suunnittelu-toteutus -yhteistyö! Näin se menee yleensä meilläkin. ;D
      Talo projekteineen kuulostaa myös ihanalta.

      Meidän dinnerit oli kyllä kaikki niin erilaisia, mutta jokainen omalla tavallaan niin ihana ja tunnelmallinen. Suosittelen lämpimästi vaikka ystäväporukalla järjestämään vastaavia. Tuo mukavaa sisältöä synkään vuodenaikaan. :)

      Kiitos kommentista ja lämmintä joulun odotusta teillekin Taxarinna! :)

      Poista
  9. Hei, löysin blogiisi jonkun toisen blogin kautta. Olen 50 + ja lapseni jo maailmalla. Koska asut lähellä paikkaa jossa kauan sitten asuin kiinnostuin. Juttusi mukavasti kirjoitettu ja aihepiiri suht laaja. Jatkossa viihdyn kirjoitustesi parissa. Ihanaa Joulun odotusta!
    -kastehelmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli entinen itä-uusimaalainen? Kiva kun olet löytänyt tänne ja vielä mukavampaa kuulla, että viihdyt. Kiitos kommentista ja tunnelmallista joulun odotusta myös sinulle kastehelmi! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...