perjantai 27. tammikuuta 2017

En aina pidä blogilomaa...

...mutta kun pidän, tulen takaisin täynnä intoa! Ja samalla vähän toivon, että kaikki lukijat eivät ole tauon aikana haihtuneet aktiivisemmille someapajille..

Täällä ollaan siis! Kuka olisi uskonut? Käsi ylös, kuka luuli että olen lopettanut? Käsi ylös, kuka toivoi että olisin lopettanut? Käsi ylös, onko täällä vielä ketään, itseni lisäksi?



Totta puhuen, en missään vaiheessa suunnitellut pitäväni blogista taukoa. Yhtäkkiä vain havahduin siihen, että edellisestä postauksesta on kulunut viikko. Toinen, kolmas... Aina tuli jotain, joka meni blogin edelle. Joskus iltaisin kun olisi ollut aikaa, tuntui helpommalta tarttua kirjaan, surffata netissä tai tuijottaa telkkua. Missään vaiheessa en ole unohtanut blogin olemassaoloa. Päinvastoin - se on huutanut takaraivossa huomiota vaatien, saaden omatunnon kolkuttamaan ja syyllisyyden painamaan syntisesti. Ahdisti. Huono, epäaktiivinen bloggaaja! Häpeäisit! Joo, häpeän.



Toisaalta tällainen tahaton blogiloma on tehnyt valtavan hyvää. Olen blogannut kymmenen vuotta säännöllisesti ilman sen kummempia taukoja, joten ehkä oli aikakin vetää hieman henkeä ja katsella tätä juttua hetken hieman kauempaa. No, en ole kyllä katsellut, mutta luultavasti tuolla alitajunnassa on jokin prosessi ollut käynnissä. Lopettaa en osaa, sen olen huomannut, sillä tauon aikana olen kuitenkin valtavasti kaivannut tänne. Omien hölmöjen juttujeni pariin. Tämä on enemmän kuin harrastus: rakas harrastus, josta on tullut elämäntapa. Tapa, joka ottaa paljon aikaa (yksi uusi, jumittamaton tietokone tänne, kiitos), mutta antaa vielä enemmän.



Yksi syy tauon venymiseen on se, että mitä kauemmin olin bloggaamatta, sen vaikeammalta sen aloittaminen tuntui. Näppäimistöltä ei kerta kaikkiaan lähtenyt mitään. Alunperin hyvin olematon kynnys kasvoi kasvamistaan ja lopulta tuntui, että en ehkä pääse sen yli ollenkaan. Olen alkanut liikaa ajatella asioita. Ei pitäisi, se ei sovi minulle, ehhehe.


Mutta lätinät sikseen. Päätin, että tänään on hyvä päivä kiivetä tuon kynnyksen yli, siirtää ajatuksia ruudulle ja painaa enteriä. Toistaiseksi ainakin tuntuu ihan hyvältä. Postausideoita on jemmassa, mutta toiveitakin saa esittää. Ja ainiin! Tuntuu aika kivalta, että teitä on tilastojen mukaan käynyt täällä tauon aikanakin. Ja Facebookin puolelle on tullut uusia tykkääjiä. Kiitos että olette! Palaan kuulumisiin ihan pian, mutta nyt täytyy siirtyä köökin puolelle, lupasin nimipäiväsankari-Viljolle että tänään leivotaan. Viikonloppuja!

14 kommenttia:

  1. Kiva kun oot takaisin. Postauksiasi on aina mukava lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos Kaisa! Ja samoin! :) Koetanpa löytää aikaa toisten postausten lukemisen lisäksi myös kommentoimiseen... siinä on paljon parantamisen varaa!

      Poista
  2. Täällä ollaan edelleen! Kiva kun palasit. :)

    VastaaPoista
  3. Täällä ollaan ja mukava kuulla että blogiloman syynä oli mukavat asiat :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva tietää, että näitä lukee vielä muutkin kuin äiti ja anoppi :D
      "Loma" teki kyllä tehtävänsä. Toisaalta vähän on vielä nihkeää, mut koitan päihittää haasteet. :)

      Poista
  4. Osuin blogiisi maailman parhaan gluteenittoman jne. kakkuohjeen kautta. Poikani meni naimisiin gluteenitonta ruokavaliota noudattavan nuoren naisen kanssa ja ihan vähän vaan otin hittiä gluteenittomuudesta :D. Itse en käytä valkaistua sokeria ja viljoja vältän joten ohjeesi oli tervetullut menestys. Suklaa-kookosvaahto ei minulla onnistunut joten se korvattiin kermavaaahdolla, kiitos mieheni joka kiiti lähikauppaan kaiken hosumisen kekskellä! Anteeksi pitkä sepustus ja kiitos blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla että tykkäsit(te) kakusta! Mikähän siinä suklaa-kookosvaahdossa mahtoi mennä pieleen..? Onneksi mies paikkasi! :D

      Kiva kun jaksoit jättää viestiä! :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta :-). Meidän vegaani vieras ihmetteli hänkin vaahdon epäonnistumista mutta onneksi oli tarjota hänelle hedelmiä ym. Vaikka oma ruokavalio herättää joskus lievää ihmetystä muissa ihmissä, on tosi kiinnostavaa oppia uusia juttuja ruuanlaiton kannalta :D

      Poista
    3. Onneksi erikoisruokavaliot ei nykyään ole enää niin "erikoisia" ja vaihtoehtoja löytyy joka lähtöön ja tarpeisiin. Ja kaikkea kannattaa kokeilla rohkeasti, saattaa löytää vaikka jotain hyviä uusia juttuja ja samalla tosiaan oppia jotain. :)

      Poista
  5. Kiva kuulla sinusta ja tulin sanomaan, että tuo teidän kilpparikissa on aivan ihastuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo! <3 Joo, meidän Pipsa on sydäntenmurskaaja. Tällä hetkellä tosin aika takkuinen sellainen, pitäisi laulattaa vaihteeksi trimmeriä...

      Poista
  6. Mää etsin sua muualta kun luulin että blogisi on vaihtanut osoitetta ja ihan ihmeissäni olin kun ei löytynyt...
    Aattelin että sä et oo voinut lopettaa, koska oot aina ollut niin aktiivinen.
    Onneksi olin oikeassa... :-)
    Kiva kun palasit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Amy! :D No enhän mä voisi lopettaa, olet oikeassa. Mutta jos ikinä, koskaan päädyn lopettamaan tämän, niin lupaan kyllä sitten kertoa siitä, enkä vain haihtua.. :)

      Kiva kun on odotettu <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...