torstai 1. kesäkuuta 2017

Iloa ja surua

Meidän toukokuuta väritti elämän onnellisimmat, sekä surullisimmat asiat. Vapun, äitienpäivän ja päiväkodin kevätjuhlan juhlintaa muiden muassa. Viime viikonloppuna olin siskoni kanssa Helsingissä hääpukuostoksilla. Siskon ja miehensä häitä juhlitaan elokuussa ja yksi iloisen juhlan tärkeimmistä elementeistä - hääpuku, on nyt valittu ja ostettu. Ja kaunis puku löytyikin!


Iloisissa tunnelmissa palattiin hääpukuostoksilla kotiin. Kotona meitä oli kuitenkin vastassa suru-uutinen. Rakas mummomme oli nukkunut ikiuneen 87 vuoden iässä. Tunnelmat vaihtuivat nopeasti vaaleasta tummaan. En olisi halunnut vielä luopua mummosta, mutta olen onnellinen siitä, että hän sai elää pitkän ja hyvän elämän. Mummoon liittyy paljon hyviä muistoja, joita minulla on onni vaalia. Ajatukset on viime päivinä vienyt usein lapsuuden huolettomiin kesiin mummolassa.

Kuolema on myös herättänyt lapsissa paljon ajatuksia. Onni halusi tietää missä isomummo on nyt ja kerroin, että sairaalan ruumishuoneella. Viljo itki lohduttomasti ja vaikka en itse uskonnollinen olekaan, on jotenkin helppo lohduttaa lasta sanomalla, että isomummon on nyt hyvä olla taivaassa. Tähän skarppi nelivuotias tarttui heti, että "ai eikö olekaan siellä ruumishuoneella..?"

Niin. Tässä vaiheessa keskustelu olikin siirtynyt jo ihmisen kuoriin ja sisuksiin, henkeen ja sieluun, ja jos totta puhutaan, en enää itsekään tiennyt missä mennään. Ja siinä vaiheessa, kun huomasin yrittäväni selittää Viljolle mitä tarkoittaa sielu, päätin, että pysytään konkretiassa (mummo on ruumishuoneella hautajaisiin asti, jonka jälkeen vasta menee taivaaseen) ja haetaan kirjastosta aiheeseen liittyviä lastenkirjoja. Lapset ovatkin ihanan rehellisiä ja suoraviivaisia. Ehkä tästä johtuen olen huomannut, että lasten kanssa kuolemaa on helpompi käsitellä kuin aikuisten kanssa.


Vaikka yksi elämä päättyikin, toi surun ja ikävän, muu elämä jatkuu. Seuraavaksi meillä onkin edessä koulun kevätjuhla. Kolmas luokka laitetaan pakettiin ja kirmataan kesälaitumille. Mukavaa päättäjäisviikonloppua teille kaikille!

8 kommenttia:

  1. Osanottosi mummosi poismenon johdosta. Jotenkin se kosketti minua syvältä sillä oma rakas mummoni kuoli samoin keväällä kun kesällä juhlittiin siskoni häitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja <3

      Karu tosiasia on, että elämä ei voi olla pelkkää iloista juhlaa... Toivotaan silti, että ainakaan hautajaisia ei tulisi tälle vuodelle yhtään enempää!

      Poista
  2. Osanotto suruun. Lapset kyllä keventävät kuoleman käsittelyä omalla tavallaan. Mä selvisin hajoamatta oman mummun hautajaiset Topoliinon viitattua arkkuun että tuollako se mummun LUU on..Mukavia koulun päättäjäisiä ja suloisia muistoja murheen sekaan❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ihana Topoliino! Se on kyllä totta, että lapset osaavat ihan spontaanisti keventää raskaitakin tunnelmia. Ja hyvä niin. :)

      Huomenna päästääkin kevätjuhlia juhlimaan. Kiitos ja lämmintä reissun jatkoa teille!

      Poista
  3. Mun eskarilainen just tässä jokin aika sitten julisti, että sit kun kuolee, niin henki ja silmämunat (!) menee taivaaseen. Ilmeisesti eskarissa oli asiaa jotenkin käsitelty ja luulen, et puhe on ollut siitä että sitten sieltä taivaasta katsellaan tänne niitä omaisia, niin totttahan siihen silmämunat tarvitaan sen hengen lisäksi :)
    Kuolema ja etenkin sen jälkeinen on lapsille (ja aikuisillekin) vaikea asia, mihin sitä sitten oikein mennään ja miten.
    Mun äiti kuoli muutamia vuosia sitten ja edelleen sitä asiaa lasten kanssa mietitään, etenkin kun isomummo ei ole vielä kuollut.
    Lapsilla on päikystä ja koulusta jonkinlainen käsitys Jumalasta ja usko siihen, vaikka asiat ovatkin hankalia käsittää ja käsitellä. Se, milloin on kenenkin vuoro lähteä, on hankala käsittää ja mun äidin kuolema herättää omissa lapsissa sen että myös äiti voi kuolla ja askarruttaa usein.
    Voimia sinunkin suruusi <3

    -Mirri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Henki ja silmämunat :D <3 Tuohan on ihan loogista.
      Kurjaa, että olet joutunut jo luopumaan äidistäsi, otan osaa. Lapsille on varmasti helpomaa selittää vanhan ihmisen kuolema, onhan se luonnollisempaa kuin se, että joku nuori kuolee. Mutta te olette selvästi osanneet sitä pohtia lasten kanssa tosi hyvin.

      Ja kiitos <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...