tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pilattu sukupolvi ja 3 ratkaisuvaihtoehtoa

Me palattiin kotiin just ensimmäiseltä kesälomareissulta Ruotsista. Tuosta rakastetusta ja vihatusta naapurimaastamme, jossa kaikki on vähän paremmin. Ruoho on vihreämpää, hampaat valkoisempia ja sääret tuplasti pidempiä. Kun suomalainen vetää rähinäkännit juhannuksena ja ajaa perheen hankeen, tanssii ruotsalainen iloisessa hiprakassa juhannussalon ympärillä. Kun suomalainen kuuntelee jouluna melankolisia lauluja (ja ajaa perheensä hankeen), ruotsalainen tanssii kuusen ympärillä onnellisena ja laulaa uskomattoman kauniin punaiset kitapurjeet vilkkuen iloisia lauluja. Ruotsalaiset ovat menestyjiä! Miettikää nyt vaikka jääkiekkoa ja euroviisuja. Ja Abbaa - sekä silliä että sitä bändiä. Ruotsalaisilla on kuninkaalliset, Ikea, Volvo ja Wallander. Ruotsalaiset ovat onnellisia ja kauniita. Ruotsalaisilla on idylli ja tyylitajua. Suomalaiset ovat paksuja, juroja ja kateellisia kaikille, joilla menee syystä tai toisesta paremmin.

ruotsissa on kaikki paremmin

Gröna Lundissa käydessämme joka ikinen kaunis pellavapää käyttäytyi nätisti. Söi nätisti, joi nätisti, käyttäytyi nätisti ja varmasti ne pienimmät paskoivat vaippoihinsakin kauniimman läjän kuin suomalaiset, huonosti kasvatetut kauhukakarat. Merihenkisesti pukeutuneet, tyylikkäät vanhemmat hymyilivät onnellisina auringon kanssa kilpaa sädehtien. Purjeveneen kannella kauniiksi ruskettunut iho loi upean kontrastin paksujen vaaleiden hiusten kanssa.

lapsen kanssa ravintolassa

Ruotsissa kenenkään vanhemman ei tarvinnut ravintolassa komentaa lapsiaan, että istu paikoillasi ja syö nyt. Toisin kuin suomalaisten. Älä hypi. Tule pois pöydän alta. Älä roiski pillillä limpparia. Älä makaa siinä penkillä. Tai makaa sitten, mutta älä potki naapuripöydässä istuvaa setää. Älä huido haarukalla. Älä juokse. Pysähdy! Varo! Älä nuole sitä tuolia. Nämä sanat kuultiin vain eräiden suomalaisturistien suusta. En tunne, mutta kaverilta kuulin...

lapset buffetissa

En aio kirjoittaa kaikkea uudelleen lasten ravintolakäyttäytymisestä, käyttäytymisestä ylipäätään tai lasten kasvatuksesta, joista ei olisi juuri monissa muissa blogeissa jo kirjoitettu (klik, klik, klik, klik, klik) liittyen lapset ravintolassa -caseen. Tämä juttu oli vanha jo siinä vaiheessa, kun se osui omiin silmiini. Itse asiassa koko aihe on jo ajat sitten koluttu ja kohuttu. 

Ihmettelen vaan, miksi Sumari:

a) menee Perheet Safkaa tapahtumaan? 
b) kauhistelee lasten juoksentelua perhetapahtumassa? 

Minun olisi ehkä vain pitänyt jättää vain lukematta (tai ainakin kirjoittamatta, koska ärtyneenä ei pitäisi kirjoittaa mitään), mutta Hanna Sumaria lainatakseni, myös omalla katseellani olisi keittänyt perheelle potut, kun päädyin lukemaan Facebookissa jaetun tekstin kommentteja. En väitä, että olisin täysin eri mieltä Hannan kanssa tietyistä lasten kasvatukseen liittyvistä jutuista, kuten rajojen asettamisesta, mutta itselläni meni ihon alle tekstin sävyn ja elävän elämän esimerkkien lisäksi juurikin ne kommentit, jotka olivat suoraan sanoen sieltä, mistä Antti Tuiskun uusin kappalekin kertoo. 

Inhoan kaikkea yleistystä, liittyi se mihin tahansa. Tällä kertaa minun ikäpolveni vanhemmuuteen ja kyvyttömyyteen kasvattaa lapsia oikein. On pöyristyttävää lukea aikuisten, omasta mielestään sivistyneiden, ihmisten kirjoittavan omalla nimellään niin ilkeää, syyllistävää ja jotenkin katkeraa tekstiä.

ravintolaan lapsen kanssa

Nämä kuvat ovat ravintola F Hooneesta Tallinnasta, jossa kvimme syömässä lasten kanssa viime kesänä. Odotimme annoksiamme yli tunnin ja jälkiruokia yli puoli tuntia. Voin kertoa, että lapset käyttäytyivät kuten nälkäiset ja turhautuneet lapset käyttäytyvät. Istuimme tuolla lounaalla yhteensä 2,5 tuntia.

f hoone

Itse söimme tämän viimeisimmän Ruotsin reissun aikana myös mm. buffetissa ja nelivuotiaamme sai ihan itse valita mitä lautaselleen ottaa. Ajatella. Saatan myös ihan läpällä joskus kysäistä samaisellta nelivuotiaalta, että "saako äiti ottaa lisää ruokaa/karkkia/jätskiä/nukkua päikkärit tms.". En siksi, että tarvitsisin siihen lapseni luvan, vaan koska se on vain heitto. Onneksi omilla lapsillani on tilannetajua ja huumoria mikäli heitän tällaisen retorisen tokaisun. Kaikilla sitä taitoa ei ole.

lapset  tallinnassa

En tehnyt tilastollista analyysia kommenteista, mutta sellainen näppituntuma jäi, että suurin osa negatiivisesti ja jopa vihamielisesti keissiin suhtautuvat henkilöt ovat hieman iäkkäämpää rouvaa. Siellä vilahteli ainakin Marjattaa, Irmeliä, Pirkkoa, Sinikkaa ja Terttua peesaamassa Sumarin tekstiä. Eli - jos saan olettaa, niin oma jälkikasvu on "kasvatettu" jo hyvän aikaa sitten. Niin. Kyllä minäkin olen unohtanut asioita, jotka tapahtuivat kolmekymmentä vuotta sitten. Joten annettakoon tämä ajan vääristämä kuva lasten kasvatuksesta heille anteeksi. Minusta koko tapaus kommentteineen on yhtä fiksu kuin keskustelu siitä, saako lapset piirtää katuliiduilla asfalttiin. Lienee samat kommentoijat siellä näppäimistöä savuttamassa. Oletan taas. Se oli väärin. Anteeksi, koskaan ei pitäisi olettaa!

ravintolaan lasten kanssa

Mietinkin, että miten saisimme tähän asiaan sovun ja ratkaisun, ennen kuin tuhansien murheellisten laulujen maa ja sen katajainen kansa ajautuu syvemmälle kateuden, katkeruuden ja turhautuneisuuden suohon.  

Tässä olisi kiperään tilanteeseen muutama ratkaisuvaihtoehto:

1. Liitytään Ruotsiin. Ehkä meistä tulisi ruotsalaisina yhtä onnellisia ja tyytyväisiä kuin naapurimaan kantaväestö? Ehkä kansantautimme valitus ja kateus loppuisivat ja omaksuisimme positiivisen asenteen elämää ja toisiamme kohtaan.

2. Nipistetään valtion kassasta rahaa tieteeseen. Tiedemiehet voisivat kehitellä AIKAKONEEN, jolla me kaikki, koko mätä kansakunta matkustaisimme taas sinne muinaiseen menneisyyteen, jolloin KAIKKI vielä oli paremmin. Tällöin Marjatta, Irmeli, Pirkko, Sinikka ja Terttu voisivat matkustaa ajassa taaksepäin korjaanmaan virheensä ja kasvattamaan meidän sukupolvesta paremman - yhtä hyvän kuin omansa. Koska hei, ketkä tämän lepsun sukupolven kasvatti? Kysyn vaan.

3. Enemmistö tuntemistani vanhemmista miettii aika ajoin omaa vanhemmuuttaan. Keskustelee siitä tuttavien kanssa, jakaa kokemuksiaan, kipuilee ja tuntee aina välillä olevansa maailman huonoin äiti/isä. Minäkin. Väitän, että kasvatuksesta tiedetään nykyään enemmän kuin ennen ja kodin, sekä varhaiskasvatuksen tai esim. koulujen yhteistyö on takuulla paremmalla mallilla kuin omassa lapsuudessani. Kaikki me teemme varmasti virheitä, mutta kaikki me yritämme parhaamme. Joten mitä jos vain lopetetaan toisten syyllistäminen ja lakataan nostamasta itseämme jalustalle toisten kustannuksella? Kannustetaan ja tsempataan, vaikka näkisimmekin omasta perspektiivistämme epäkohtia. Yritetään hyväksyä, että se oma perspektiivi ei ole aina koko totuus. Ei irroteta yksittäisiä lauseita asiayhteyksistä. Ei yleistetä eikä oleteta. Annetaan tilaa ja kunnioitetaan toisiamme. Ollaan ystävällisiä ja näytetään esimerkkiä lapsillemme. Onko se muka liian vaikeaa?

perheet safkaa

8 kommenttia:

  1. Tähän lasten huonosti käyttäytymiseen liittyen, haluan vähän keventää tunnelmaa. Tapahtui Amsterdamissa: kymmenen suomalaisen aikuisen naisen seurue juhlistamassa seurueeseen kuuluvan viiskymmenvuotispäivää. Seurueemme söi ja joi ja puhui suomea, siis kymmenen iloista naista. Ravintolan miespuolinen tarjoilija tuli nolonnäköisenä meille kertomaan, että voisimmeko puhua vähän hiljempaa, kun meistä on tullut valitusta ravintolan muilta asiakkailta. No tietenkin toimimme ohjeen mukaan, enkä nyt muista, miten kävi selväksi, ketkä olivat ne valittajat. Joka tapauksessa yksi seurueestamme, meni pyytämään anteeksi englanniksi, kyseiseltä vanhemmalta pariskunnalta, joka viereisessä pöydässä söi tuulipuvut (!) päällä, kyllä siis ulkoilupuvuissa hienossa ravintolassa. "Kyllä meitä hävettää olla suomalaisia!", sanoi tämä pariskunta suomeksi :D Arvaapa avautuiko ystävämme sanainen arkku:"Koittakaa tekin nauttia elämästä." Siis tällaisia me suomalaiset olemme häpeämme toisiamme joka paikassa ja osaamme itse käyttäytyä ja kasvattaa loistavasti. Vika on aina toisissa, eikä osata ajatella, miltä joku asia voi kuulostaa, kun se irroitetaan asiayhteydestä - "voiko äiti sitten ottaa lisää". Ja toisaalta, kyllä minusta lapselta voi kysyä mitä hän haluaa syödä. Kuitenkin yksi kauniin käyttäytymisen osa on , että lautanen syödään tyhjäksi.
    Topukka (ja kyllä olen äiti lapset 32, 30, 18 ja 16 ja kaksi lapsenlasta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voihan suomalaisuus tosiaan! :D Miksi meillä on niin huono itsetunto? Miksi ei vain tosiaan voisi nauttia elämästä ja höllätä sitä kireää pipoa vähän. Kiitos kevennyksestä!

      Meilläkin tosiaan kysytään monissakin asioissa lapsen mielipidettä. Ei se tarkoita sitä, että lapset tekevät meidän perheessä päätökset, mutta koska he ovat meidän perheen täysivaltaisia jäseniä, niin miksei haluaisi kuulla myös heitä? Lapsi kokee itsensä arvokkaaksi ja hyväksytyksi, kun myös hänen mielipidettään kysytään ja kuunnellaan. Autoritäärisellä kasvatustyylillä saa varmasti tottelevaisia lapsia, mutta... ;)

      Käytöstavat ja niiden opettelu sitten tietysti ovat ihan normaali osa arkea. :)

      Sulla onkin siellä iso katras, onnea!

      Poista
  2. Mun mielestä tähän asiaan olisi aika helppo ratkaisu. Ravintoloitsijat voisivat varata edes pienen nurkan ravintolastaan leluille ja leikkimiselle. En tarkoita mitään ABC-tyylistä huvipuistorakennelmaa, vaan ihan vaan pikku laatikollinen lelujakin tekee joskus ihmeitä. Tai vaikka piirustuspaperi. Ainakin meidän lapset sellainen saa jaksamaan odottaa paljon kiltimmin sitä ruokaa ja toisaalta syömisen jälkeen lapset voi leikkiä siinä aikuisten vieressä samalla kun aikuisempi seurue saa syödä rauhassa. Olen Sumarin kanssa samaa mieltä siitä, että ravintolassa ei saa juosta eikä huutaa tarpeettomasti. Kuitenkin useimmat lapset osaa käyttäytyä ihan fiksusti, jos heidänkin viihtymisensä huomioidaan eikä oleteta, että he käyttäytyvät kuin aikuiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta tuokin - usein se tarjoilijan ojentama paperilappunen tms. on paljon kiinnostavampi, kuin äidin käsilaukussa oleva tuttu lelu. Varsinkin pienten lasten kanssa saa joskus olla todella ovela ja kekseliäs. Mutta aina sekään ei riitä. Meillä on kaksi kuitenkin hyvin samanlaisella kasvatustyylillä kasvatettua lasta, joiden temperamenttierot ovat niin isoja, että toinen on sille päällä päätyessään sen sortin sähikäinen, että varmasti saa yleisillä paikoilla pahaa silmää.

      Olen täysin samaa mieltä, että suurin osa lapsista osaa käyttäytyä oikein fiksusti. Ja suurin osa aikuisista osaa kasvattaa jälkikasvunsa myöskin hyvin. Jostain syystä nämä kohua herättäneet tapaukset ovat saaneet hirveästi julkisuutta ja kovin äänekkäitä ovat he, jotka eivät lasten ääniä siedä.

      Teit niin tai näin, niin kritiikkiä tulee kuitenkin. Kun vain muistettaisiin, että palautetta ja neuvojakin voi antaa kovin monella tavalla. :)

      Poista
  3. Sä sitten osaat kirjoittaa niin mielenkiintoisesti- ja hauskasti!
    10 pistettä...
    Ja miksi mustakin aina tuntuu että kaikki muut lapset osaa käyttäytyä... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, kiitos Amy! <3 Älä silti ihan kymppiä anna, aina on varaa parantaa. ;)
      Onneksi kaikki lapset osaa temppuilla aina joskus, vaikka se ei omiin silmiin ihan aina siltä näytäkään.. :)

      Poista
  4. Olen viiskymmppinen äiti, ja kaksi poikaa kasvattanut..voin sanoa, ekan kanssa oli vaikeeta, toinen helppo kuin mikä. On niin helppo avautua jossain blogissa ja kirjoittaa "kuinka kauheaa oli". Lapsia ei voi pitää lukkojen takana hiljaa, vaan tuoda jatkossakin ravintolaan syömään. Itse harvoin käyn, koska talous ei kestä, mutta mielelläni katselen lapsia (niitäkin jotka eivät vielä jaksa istua ja odottaa hiljaa)ja haluaisin viereiseen pöytään lapsiperheen:)

    Jaksakaa äidit, lapset ovat ihania:)

    T.Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna ihanasta kommentista! <3

      Tuo, että lasten temperamenteissa saman perheen sisällä on eroja, olisi myös hyvä muistaa. Toinen voi olla "helppo", toinen haastavampi. Ja vaikka samanlaisen kasvatuksen saisivatkin, niin aina jonkun silmissä toinen käyttäytyy oikein ja toinen väärin.

      Meillä ainakin aiotaan jatkossa ruokailla ravintoloissa ihan yhtä lailla kuin tähänkin asti. Ei me niiden siellä kuitenkaan anneta päättömänä riehua ja koitetaan hillitä myös desibelejä parhaamme mukaan. Suomessa voitaisiin höllätä nutturoita ja ymmärtää enemmän.

      Ihana olet, toivottavasti osutaan joskus vierekkäisiin pöytiin! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...